Juoksuhäpeä

Muistatteko aikaa kun sauvakävely tuli muodikkaaksi urheilu-/liikuntalajiksi?

Joo, muistan. Itsekkin olen irvaillut sukset unohtaneita hiihtäjistä. Jonkinlainen kynnys siihen on vieläkin, koska sauvat on hankittu, mutta yhtään sauvakävelymetriä ei ole vielä takana

Mutta kaikkki uusi hämmästyttää ja se on luonnollista. Kun esimerkiksi pyörälilykypärät tuli katukuvaan, niin ensin ne näytti oudoilta ja oli jonkinmoinen kynnys asetella sellaista päähänsä, mutta ei ne enään näytä yhtään hassuilta.

Minulla on hyvä ase tuohon juoksuhäpeään tai ainakin luulen niin! Täällä maalla kun kaikki tuntee toisensa ja jos ei tunne, niin kysytään, jotta kenenkäs tyttöjä sitä ollaan... minä puen lenkille vaatteet, joita ei muut tiedä mun käyttävän, yleensä päällä on väljä takki, niin ei maharöllyt heilu niin pahasti, mutta tukka ponnarille (yleensä pidän auki) ja lasit silmille, semmoiset, joita ei kukaan uskoisi minun pitävän ja vielä lippis (yök) päähän... Aika harva on tuntenut, kaverikin, jolle vilkuttelin kerran, totesi jälkeenpäin, jotta ei todellakaan uskonut sen olevan minä. Hahaa, juoksupukeutumistyyli ainakin kerran todettu toimivaksi. Ja kun harva tietää mun juoksentelevan pitkin poikin kylän raittia ja yhtä moni tietää mun laihtuneen niin että näkyy tulokset jo, niin siinä ne sitten arpoo, jotta kukahan tuo on, ei näytä tutulta... Ja minä paahdan eteenpäin onnellisena kenenkään tuntematta.

Kiitos marimintti!

Viestisi oli aamun ilopilleri!!

Hykertelin täällä koneella sitä lukiessani ja kuvitellessani sinut "valepuvussasi" lenkillä.

tosi moni sanoi että "ketään ei toisten tekemiset kiinnosta, kukaan ei katso just sun tekemisiä" jne. Niin olen ehkä se poikkeus joka katsoo! En ilkeästi,arvostelevasti tai nauraakseni, vaan kun itse liikun paljon niin kiinnostaa katsoa muita "samanlajin harrastajia."
Esimerkiksi rullaluistelijoiden perään katson aina: millaset luistimet, millanen vaatetus (oma housuvalinta aina vaikea kun en tahdo uskaltaa luistella lyhyillä housuilla jos kaatuisin), juoksijoita katson kanssa. Nimittäin itse olen just sitä sorttia joka kävelee välillä, kävelen just tasan sen takia kun en jaksa juosta enempää, en tehdäkseni intervalleja Tuntuu että kaikki muut jaksaa juosta, olen oikein iloissani jos näen jonku toisenkin kävelevän välillä Samoten katson juoksijoiden vaatetusta, onko juoksutrikoot ja jos on niin miksi ne näyttää kaikkien päällä niin hemmetin hyvältä ja sporttiselta ja omalla päällä ihan hirveältä makkarankuorelta
Vertailen sauvakävelijöiden tekniikkaa omaani ja yritän bongailla muitakin parikymppisiä dementiahiihtäjiä, tuloksetta. Niitä ei joko ole täällä, tai tekevät sitä öisin.
Uimaan mennessä hyvä etten ryntää halaamaan muitakin nuoria raskausarpimahaisia naisia, jes en ole ainut rumamahainen! (ja ei, en sano tätä kenellekään ääneen etten loukkaa ketään,enkä tuijota!)
Salilla katson aina muiden treenityyliä. Tekeekö koko kroppaa vai vain ylä-/alavartaloon, itse en niin tykkää perus kuntosalilaitteista vaan innostaa enemmän kahvakuulat,pallot ym (kuten suuressa pudottajassa!), joten katson erityisesti niitä jotka tekevät muilla kuin peruslaitteilla.

Yritän kuitenkin olla tuijottamatta, ja jos katseet kohtaa niin hymyilen ennemmin mitä nyrpistelen En siis tuijota arvostellakseni, mutta pointtina vaan se, että on meitäkin joita toisten tekemiset kiinnostaa,en kulje silmät kiinni keskittyen elämässä pelkästään omaan napaan ja tekemisiin anteeksi vaan Tätä kirjoittaessa tuli nyt mieleen, että toivottavasti kukaan ei nyt vetänyt hernettä nenään,ajatellen ettei liiku enää koskaan koska joku voi katsoa Se ei ollut tarkoitus.Me jotka katsellaan muita, niin nimenomaan hyvällä ja tsempaten ja etsien vertaistaan! Jee!

p.s itse kuljin pitkälle kevääseen pitkähihainen pusero ja pitkälahkeiset housut päällä lenkillä. Omasta mielestäni en voinut paljastaa löllyviä käsiäni ja maidonvalkoisia,rumia jalkojani. Mutta kun tuolla lenkkipoluilla näin että kyllä ne muutkin kulkee jumppatopeissa ja juoksutrikoissaan vaikkei mallinmitoissa olekaan, niin rohkaistuin! Olen kesän kulkenut lenkillä lyhyissä housuissa ja topissa, jalat on edelleen rumat ja valkoiset, mutta jospa annan rohkeutta minua seuranneille!

Onko lähelläsi pururataa, missä käydä lenkillä? Siellä ei ole niin paljon yleisöä paikalla, kuin kadulla...

Kirjoittelenpas taas tähän aloittamaani ketjuun

Juoksuhäpeästä en enää kärsi, johtuen ehkä siitä että jaksan juosta jo reilut 10km ilman välikävelyä. Välillä ahdistaa, kun käsilöllöni heiluvat juostessani ja persauskin pomppii miten sattuu, mutta yritän keskittyä vain itseeni ja jos jotakuta minun pomppiva takapuoleni ja hölskyvät käteni haittaavat, niin siitäpä sitten vain ahdistumaan.

Muoks. paha typo

tiistaina, 7. syyskuuta 2010 klo 20:54 Naamis kirjoitti:

Tästä on mahdollisesti keskusteltu joskus aiemminkin, mutta..

Mitä voi tehdä, kun lenkillä ei kehtaa juosta? Tai siis kehtaa JUOSTA, mutta en kehtaa hiljentää kävelyyn sitten kun ei enää jaksa. Olen siis juoksijanurani alkutaipaleella (taas) ja tällä hetkellä harjoittelen lähinnä hengitystä niin, että juoksen esim. 3-5 lyhtypylvään väliä ja kävelen 2, juoksen taas 3-5 jne. Mutta auta armias jos joku tulee takaa/vastaan juuri silloin kun pitäisi hiljentää kävelyyn. Hävettää ihan järkyttävän paljon :/ Joko siis rupean kävelemään korvat häpeästä punaisina tai jatkan verenmaku suussa niin kauan, että se vastaantulija/ohimenijä ei enää näe minua.

Apua?

Itsellä ihan sama ongelma!! Tosin jaksan kyllä hölkätä pidempääkin koska olen harrastanut vuoden verran säännöllistä liikuntaa mutten kehtaa juosta koska olen läski. Mikään ei kuvota niin paljoa kuin ajatus höllyvästä läskimahastani juoksun tahtiin - maha joka poukkoilee puolelta toiselle...yäk Voi sitä häpeän tunnetta...ei voi sanoin kuvailla....Joten tyydyn reippaaseen kävelyyn ja talvella pimeiden tultua koitan juoksennella mahdollisuuksien mukaan (eli kun ketään ei ole näköpiirissä edessä tahi takana). Ihmeellisiä nuo ajatukset...tosihan on ettei kukaan lenkkeilijä katsele niin tarkkaan...kait...

Jos ylipainoa on oikeasti niin paljon että se "hyllyy puolelta toiselle", niin silloin suurimmalle osalle siinä vaiheessa riittääkin varmaan reipas kävely. Kymmenien ylikilojen kantaminenhan vastaa hyvinkin eukon kannon kisasuoritusta, eli ei mitään kevyttä puuhaa Reilun kuorman alla niveletkin voi joutua liian koville jos lähtee kovin revittelemään.

Ja kyllä siitä juoksuhäpeästä pääsee eroon kun keskittyy vain omaan tekemiseen. Jos tuntuu että pitää hiljentää, niin silloin pitää hiljentää, vaikka joku olisikin näkemässä. Vaikka kieltämättä tuli tuossa yhtenä päivänä vedettyä sykemittariin uusi ennätys, kun joku pahus tuli koiran kanssa kävellen vastaan juuri kun vedin jyrkkään ylämäkeen vauhtivetoa, oli pakko vaan kirstää ja porhaltaa näyttävästi ja vauhdikkaasti mäki päälle, kun oli kerrankin yleisöä paikalla

Aloittaessani juoksuharrastuksen, juoksin aina metsäpoluilla, tai pururadalla sellaiseen aikaan, ettei kukaan vain nähnyt minua, niin paljon hävetti... satakiloinen läski koettaa aloittaa juoksemista, johan siinä variksetkin naurais.. enhän jaksanut juosta silloin kuin 1-2min:n pätkiä, ja sitten taas kävelyä.
Nykyisin menee 30min lenkit helposti, ja juoksen ihan missä huvittaa, mihin aikaan päivästä huvittaa, ja miten huvittaa. Tiedän, että vatsani ja rintani hyllyvät vieläkin.. en ole kaunis näky, mutta en vain välitä enää.
Tiedän edistyneeni huimasti, ja se on minulle tärkeintä.

Ja minä kyllä myönnän katsovani muita lenkkeilijöit ulkona, melko paljonkin. mutta en todellakaan arvostellakseni, tai ollakseni ilkeä.(Ei minulla olisi sellaiseen edes varaa!)
kuten joku muukin täällä totesi miettivänsä välillä, kun katsoo muita lenkkeilijöitä, että missä vaiheesssa he ovat juoksussaan, jne. Ja katson myös kateellisena sellaisia, jotka painavat kovaa vauhtia minusta ohi.

Hei,

mullakin oli samaa häpeää ulkona liikkumisen suhteen,
piti verhota läskikroppa löysiin pitkiin kaapuihin.
Mutta ei ole enään vaan trikoota päälle ja menoksi.

Itseni takia liikun, enkä muitten.

Menoksi vaan ja nauttimaan ulkoilmasta