Juoksuhäpeä

Tästä on mahdollisesti keskusteltu joskus aiemminkin, mutta..

Mitä voi tehdä, kun lenkillä ei kehtaa juosta? Tai siis kehtaa JUOSTA, mutta en kehtaa hiljentää kävelyyn sitten kun ei enää jaksa. Olen siis juoksijanurani alkutaipaleella (taas) ja tällä hetkellä harjoittelen lähinnä hengitystä niin, että juoksen esim. 3-5 lyhtypylvään väliä ja kävelen 2, juoksen taas 3-5 jne. Mutta auta armias jos joku tulee takaa/vastaan juuri silloin kun pitäisi hiljentää kävelyyn. Hävettää ihan järkyttävän paljon :/ Joko siis rupean kävelemään korvat häpeästä punaisina tai jatkan verenmaku suussa niin kauan, että se vastaantulija/ohimenijä ei enää näe minua.

Apua?

Älä suotta häpeile, juokse omaan tahtiin vaan. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä

ps. Uskon sitä paitsi, ettei kukaan ihmettele tuon tyyppistä hidastamista, sehän on suht´ tunnettu tapa opetella juoksemaan. Kirmailemisiin

Niin no järki kyllä sanookin, että tuskin ketään kiinnostaa, kuinka paljon/vähän/hitaasti/nopeasti muut siellä pururadalla juoksevat, mutta kun olen aina ollut hirvittävän kilpailuhenkinen suorittaja, niin ihan tosissaan ottaa luonnolle, kun ei jaksakaan juosta kymmentä kilometriä hirveää vauhtia vaan pitää kävellä välillä :P

Eipä siellä kukaan oikeastaan kattele ketään. Kaikki on keskittyneitä ihan omaan juoksuunsa ja voithan etsiä ajat jolloin on vähemmän ihmisiä liikkeellä, esim aamulla anivarhain tai iltamyöhään.

Siis helppo sanoa mutta koita olla välittämättä niistä muista. Itseäsi varten sinä treenaat etkä niitä muita, tämä pätee lajiin kuin lajiin.
Olen itsekin joskus syyllistynyt samaan häpeilyyn mutta enää en jaksa edes hävetä, ehkä se on sitä iän tuomaa varmuutta. Jos joku alkaa hävettää suhteutan asioita vaikka esim niin ettei kukaan sadan vuoden päästä edes tiedä minun lönkötelleeni naama punaisena pitkin raittia tai että kuntosalilla ähisin makkarat rutussa....
Yksi vinkki tuli mieleen vanhoilta ajoilta. Pidä mukana nenäliina ja ole muka niistävänäsi siihen näin saat ihan rauhassa kävellä.Suosittelen kuitenkin enemmin ajattelemaan treeniä sinun omana juttunasi, joka vaikuttaa loppupeleissä vain sinun elämääsi.
Tsemppiä sinulle

Itse kävin puistossa juoksemassa auringonlaskun jälkeen. Eipä ollut paljoa ohikulkijoita

Itsellä auttoi ajatus siitä, että olen suorittamassa ennalta suunniteltua intervalliharjoittelua, joka nostaa kuntoa käsittääkseni tehokkaammin kuin yhtäputkeen juokseminen. Jotenkin sitten se ajatus kulki siihen suuntaan, että minähän olen fiksu kun pysähdyn aina silloin kun kuuluukin ja seuraan suunniteltua ohjelmaa.

KultarakasNaamis...

KETÄÄN ei vois vähempää kiinnostaa, kuinka kovaa/hiljaa lenkkiäsi menet... Ja pääasia on, että menet!!!

Käytä kilpailuhenkisyyttäsi hyväksesi parantaaksesi suorituksiasi, eikö niin..?

Mä alotin 2 vuotta sitten rytmillä 1 tolpanväli hölkkää + 5 tolpanväliä kävelyä ja huohotusta, viime kesänä juoksin jo maastopuolikkaan ...kun vähän kilpailin itseni kanssa

Tuohan on sitäpaitsi ihan perus intervalliharjoittelua, että vaihdellaan tempoa ja rasittavuutta. Ei siinä pitäisi olla mitään kummallista! Tekee kuulemma oikein hyvää keholle!

"Yksi vinkki tuli mieleen vanhoilta ajoilta. Pidä mukana nenäliina ja ole muka niistävänäsi siihen näin saat ihan rauhassa kävellä."

Minulla on muutenkin suunnilleen puoli pakettia nenäliinoja mukana, kun nenä alkaa aina vuotaa. Siinä onkin yksi syy, miksi on niin hiton hankalaa juosta. Vähän hankalaa hengittää nenä täynnä räkää :/

"Itse kävin puistossa juoksemassa auringonlaskun jälkeen. Eipä ollut paljoa ohikulkijoita "

Täällä ei paljon ole puistoja, joissa voisi tai USKALTAISI juosta. Tuolla pururadallakaan en uskalla (yksin) käydä pimeällä ja yleensä siis yksin käyn. Tai koiran kanssa, mutta veikkaan ettei tuo 5-kiloinen kääpiövillakoira ole kovinkaan pelottava..

"voithan etsiä ajat jolloin on vähemmän ihmisiä liikkeellä, esim aamulla anivarhain tai iltamyöhään."

Herään muutenkin niin aikaisin (ennen kuutta) aamulla, että en kyllä halua vähiä uniani enää vähentää. Illalla taas en voi kovin hirveän myöhään liikkua, koska sitten olen koko illan ihan ADHD enkä saa unta. Onpa hankalaa

Ehkä pitää vain yrittää keskittyä siihen omaan juttuun ja olla miettimättä mitä muut ajattelevat. Olisipa se vain niin helppoa :/