BodyPump ja muut Les mills -jumpat

Kavin myos vastaamassa. Saako udella, etta mita varten tata kyselya tehdaan? Vastasin, etta mieluummin Combattiin. Tosin olen steppia paassyt kokeilemaan vain yhden ainoan kerran, kun ei sita meidan salilla ole. Mulle ei jotenkin sopinut se laudan kanssa heiluminen kovin hyvin, pelkasin etta astun sivuun ja kompastun Ehka siihenkin tottuis! Combatista tykkaan tosi paljon, vaikka ei sekaan Attackia voita!

Jos tuolla salilla missä käyn olisi Les Millsin jumppia tarjolla (aiemmin oli), menisin ehdottomasti Body Combattiin. Aiemmin kävinkin joka ainoa viikko sillä tunnilla, joskus jopa kahdesti. Minulta on joskus kysytty, miten näin rauhallinen (jaa rauhallinen? Eivät näköjään tunne minua. ) ihminen voi tykätä combatin tai armybicin tyyppisestä jumpasta, mutta ne nyt vain ovat parhaita.

maanantaina, 6. helmikuuta 2012 klo 16:25 Rosemarie kirjoitti:

Kavin myos vastaamassa. Saako udella, etta mita varten tata kyselya tehdaan?

Vähän tässä tutkailen kumpi olisi suositumpaa. Toisella salilla jossa ohjaan, Les millseistä on vain Bodypump ja Bodybalance. Ehkä lähden vielä kerran oppimaan uutta lajia, toivottavasti!

^Ai kiva!

Bodycombat näyttää olevan suositumpaa kuin Bodystep.

Minä olen hurahtanut Bodystepiin. Se on kauhean raskas tunti - Les Mills ilmoittaa keskikulutukseksi n. 550-600 kaloria. Jotenki olen vaan perverssi tollaisen ittensä rääkkäämisen suhteen, vaikka ekat viikot, ku tällä tunnilla kävin olivat aika tuskaisia. Melkein oksensin joka kerta ja tuntui, että kehon lämmönsäätely olis menny ihan sekaisin. Mutta hei, nyt ku olen steppaillut puolisen vuotta, alan olla aika hyvässä aerobisessa jamassa. Kerran viikkoon saa riittää tätä, mutta perjantaisteppi on takuuvarma arjen karistaja!

Bodystepissä on helppo itse säädellä tunnin tehoa. Voi jättää hypyt pois jos haluaa. Kädetkin voi pitää minimissä. Tai sitten tehdä täysillä ja ponkaista kohti korkeuksia isoin käsin

Bodyattackissa voi juoksun sijaan askeltaa ja pitää hyppyliikkeet matalina versioina.

Näillä tunneilla kun käy säännöllisesti niin kyllä huomaa kuntonsa kehittymisen! Hienoa Irp

Hm. Olen tässä jo muutaman viikon ajan pohtinut vähäisten roposteni laittamista jumppakorttiin. Jäi kuitenkin sen verran huono fiilis Sats-kokeilusta (pump), että ahdistaisi mennä jumppiin, vaikka salikin olisi eri. Ohjaaja otti oikein silmätikuksi ja huuteli, että kyllä siellä takarivissäkin aloittelijat (oltiin kaveriporukalla) uskaltavat laittaa enemmän painoa! No arvatkaa vaan pystyinkö tekemään sarjan loppuun asti, kun vastahakoisesti sitten ne painot lisäilin - ainakaan puhtaasti se ei lähellekään mennyt, täysin rapakuntoinen kun olen. :/ Masensi ja nolotti.

Nyt pelkään, että tuollakin salilla ohjaaja patistaa laittamaan suuremmat painot. Ite olen sellaista tyyppiä, että menen mieluummin sinne takariviin ja opettelen rauhassa itsekseni liikkeet juuri tasan niin pienillä painoilla kuin haluan, ja tuollainen huomio ohjaajalta ahdisti ihan älyttömästi.

Mirmu sulla on nyt vaan kyllä käynyt huono tuuri ja huono ohjaaja. Kyllä ne SATSin ohjaajat yleensä nimenomaan kannustaa ja neuvoo - eivät painosta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla uudestaan, katso vaikka tällä kertaa, ettei tule sama ohjaaja.

Muistan iteki kun kaveri vei minut ekaa kertaa Les Millsin Bodypumpiin. Lihaskuntoni oli täysi nolla, vissiin kolmen ja puolen kilon painot enintään kyykyissäkin Nyt, itseasiassa tasan vuoden kuluttua, kyykyissä menee jo kahdeksasta kymmeneen kiloa (tangon molemmissa päissä siis). Uskon kyllä, että menisi oikeasti enemmänkin, mutta kun kesän alusta iski krooninen jännetupentulehdus vasempaan ranteeseen ja liikunta jäi vähemmälle ainakin neljäksi kuukaudeksi. Yhtenä kuukautena en päässyt kertaakaan treeneihin, mikä söi kyllä aikalailla itsetuntoa. Ironisinta on, että sain vammautettua ranteeni liian kovalla treenillä Liika on pahasta - liikunnassakin.

Mutta pointti oli siis, että älä häpeile pieniä painoja. Odotapa sitä tunnetta, kun huomaat lisääväsi painoja ja huomaat lihaskuntosi paranevan, voi jestas se on huikeeta! Ota huomioon et ne tyypitkin, jotka vetelee siellä niillä norsun kokoisilla painoilla, on joskus itsekin aloittaneet tyhjästä

Tuo ohjaajien vänkääminen painoista on kieltämättä tosi ärsyttävää, kyllä aloittelijoiden kuuluukin opetella liikkeet ensin varovaisesti valituilla painoilla ja ekat kerrat etsiä niitä itselle sopivia aloituspainoja. Jos pumppaaja sanoo näiden olevan tällä kertaa sopivat painot, niin ohjaajan kuuluisi tyytyä siihen.
Saati sitten paljon pumpanneiden raamikkaiden miesten kohdalla: jos tekee esim. kyykyt vitosilla, niin kyllä hänellä on siihen syynsä ja oikeus ilman että joutuu kaikkien kuullen selittelemään vaivojaan (ohjaajan siis vängätessä lisäämään painoja).