Yksin kotona

Mies lähti reissuun ja oon yksin kotona tammikuun.
En oo piiiitkään aikaan käynyt täällä, mutta nyt on hyvä hetki taas jatkaa. Olin viime keväänä painonpudotuksessa jo tosi pitkällä, mutta sitten alkoi hirvittää. En ollutkaan valmis muuttumaan ulkoisesti niin nopeasti. Tuntuu että kadotin turvallisen näkymättömyyteni.
Kaikki kilot ei kuitenkaan tulleet takaisin. Tykkään edelleen joogasta, juoksusta ja hedelmistä. Nyt etsin lisää konsteja pysyä hyvin alkaneella tiellä kun voin elää miten vain. Piilotin äsken loput jouluherkut pakastimeen ja yläkaappeihin. Söin vihannespäivällisen ja hapankorppuja. Tästä se lähtee. Tarkoitus ei ole mitään kuuria pitää vaan etsiä uutta elämäntapaa.
Liittykää mukaan hyvän olon metsästykseen!

Nyyh, vielä löytyi palanen kakkua eilisillaksi ja liukkaasti meni alas. Tämä päivä on taas oltu ruodussa. Mun siippa syö aina kaikea leivitettyä ja tirisevää, ja nyt on mahdollisuus kunnon remonttiin kun en aina maistamatta jaksa katsoa vierestä. Ja sitä paitsi joskus on kiva kun toinenkin tekee ruokaa, ja pääsee valmiiseen pöytään.
Nyt on aika kulunut suunnitellessa: japanilaisia lounaita, marjajugurtteja ja laatukahveja. Pelkään tietty että alan puputtaa yksinäisyyteen. Yöllä makasin unta saamatta jäykkänä kuin kalapuikko.

Hienoa, että tiedät, mihin painonpudotuksesi kaatui! Nyt, kun sen oivallat, voit myös tehdä asialle jotain.

Tsemppiä!

Kiitti tsempistä!
Joo, on noi tunnepuolen asiat monitahoisia. Vielä on flunssantynkää sen verran, että en tohtinut juoksumatolle yrittää, mutta huomenna varmasti meen. Liikunnan endorfiinit kyllä korjaa päätä. Viime yön nukuin jo kunnolla, aamukymmeneen saakka. Mut mikäs siinä lomalaisella.

Ihmeen paljon oon saanut aikaiseksi. Kämppä on siivottu ja reidet kimoilee liikunnasta. Lisäksi kävin ostamassa paperisilppurin, joten vanhat asiakirjat saavat nyt kyytiä.
Päivän vaikein hetki on se kun tulee väsyneenä töistä kotiin, ei jaksa laittaa kunnon ruokaa, sortuu sohvalle ja siinä se ilta vierähtääkin. Joskus yhdeksän jälkeen jaksaisi tehdä jotain mutta kaikki on jo kiinni. Ja yöunet häiriintyy jos liian myöhään vaikka kuntoilee.
En oo oikein keksinyt muuta keinoa kuin että syö tosi ison välipalan töissä kahvitunnilla. Mutta sekään ei tunnu riittävän niin että jaksaisi vaikka kävelylle. Mutta auttaa se siihen että jaksaa laittaa kunnon ruokaa.
Onko muilla vinkkejä illalla jaksamiseen?

Minä laitan ruokaa pakastimeen, josta se on nopea ottaa, kun tulee töistä kotiin. Vaihtoehtoisesti teen keiton, jota syön useampana päivänä peräkkäin. En minäkään pystyisi nälkäisenä laittamaan ruokaa.

Joo, valmiit ruuat toimii kyllä. Ja sitten mietin sitä, että ateriaväli on vieläkin liian pitkä lounaasta päivälliseen vaikka olisi välipalakin. Mulle ainakin 6 tuntia on ihan liikaa. Täytyy myöhäistää lounasta tai aikaistaa päivällistä.
Tänään jaksoin käydä pienellä iltakävelyllä, talvisää parhaimmillaan.

Mulla on pitkä työmatka ja usein pitää käydä kaupassa kotimatkalla. Aina ennen sitä sortui ostamaan jotain mököjä ajomatkaksi, kun oli niin huutava nälkä!
Kunnes aloin jemmaamaan auton hansikaslokeroon valmiin välipalapatukan tai ihan vaan kuivaa näkkäriä. Nakertelin palasen ennen kauppaan menoa ja kas, ei enää tullut karkkinälkä, eikä ostettua vuorta ruokaa "nälänhädän edellä".

Mulla on töissä joskus mahdollisuus syödä välipala 14 aikaan. Mutta se ei koskaan riitä kotiin asti ja aina en ehdi välipalaa syömäänkään.
Hansikaslokerossa säilyy kätevästi vuodenajasta riippumatta vaikka minigrip-pussiin pakatut pähkinät, luumut, kuivatut hedelmät yleensäkin, näkkäri, kuivatut leivät jne... ja joskus otan mukaan banaanin, omenan, jonku helpon popsittavan vaikka ajellessa.

Hätävarat on hyvä vinkki, mut vähän epäilyttää pitää kuivahedelmiä ja pähkinöitä runsaasti jemmassa. Saattaa mennä koko setti kerralla. Mut ehkä noi minigripit tai muut pikkupakkaukset voi toimia. Oon töissä syönyt välillä näkkileipää ja margariininappeja tai hedelmiä- Niillä pääsee tosiaan esim. kauppaan hallitusti.