Flora's Secret, puhut täällä mun suulla Oon ihan samassa tilanteessa ja samaa ikäluokkaa. Oon aina ajatellu, etten ole äitityyppiä enkä välttämättä hanki lapsia. En tiedä onko kyseessä lähenevä pyöreä vuosi vai laatukumppanista sekautuneet hormonit, mutta pikku hiljaa ajatukseni ovat kääntyneet positiivisempaan suuntaan... Oon jopa saanut itseni kiinni siitä, että mietin, miten tekisin duunien kanssa, jos jossain vaiheessa olisin niin sekopäinen, että lähtisin vauvanhankintapuuhiin. Karmeaa, mutta kai se on hyväksyttävä, että mieli voi tässäkin asiassa muuttua. En kuitenkaan koe, että kuumeilisin vakavasti tai mitään. Aika näyttää. Saako muiden lapsista silti olla vähemmän innoissaan vaikka oma viisari olisikin värähtänyt "ehkä joskus" osastoon?
Saako muiden lapsista silti olla vähemmän innoissaan vaikka oma viisari olisikin värähtänyt "ehkä joskus" osastoon?