Vauvakuume

Ei meinaa kuumeilu loppua vaikka ikää on jo 44v..... ei vaan ole luonto suonut jälkeläistä.

Täällä kans yksi vauvakuumeilija!
Meillä on nyt pian 1-vuotta täyttävä poika entuudestaan ja haaveilen toisesta lapsesta pienellä ikäerolla (n.2v). Pillereistä meni kierto ihan sekaisin synnytyksen jälkeen, vaikka 8kk niitä söin, eli olisi pitänyt jo tasaantua, näin ei kuitenkaan käynyt vaan menkat tuli n. viikon välein, pisimmillään ehkä 2viikon tauko menkoista koko 8kk aikana.

Lopetin pillerit nyt kuukausi sitten että saa elimistö toipua hormooneista ja tällä hetkellä käytämme kondomia ehkäisyssä. On ollut puhetta että jätetään kortsu pois huhti- toukokuussa ja katsotaan miten käy En vaan malttais odottaa vaikkei tässä enää ole kuin kuukausi siihen

Puolittainen vauvakuumeilija ilmoittautuu. Pillereitä syön, enkä lopeta seuraavien kuukausien aikana, mutta halu olisi kova. Jos mies valmistuisi, ja itse pääsisi lopulta tavoitepainoon ja saisi kuntoakin paremmaksi, ehkä sitten voisi asiaa ottaa taas uudelleen esille. Positiivista on se, ettei vauvahaaveitani ole täysin tyrmätty, lähinnä pyydetty hieman toppuuttelemaan omaa kuumeilua.

Toisaalta itsellä on koulua jäljellä vielä useita vuosia. Toisaalta välistä mietin, olisiko kesken koulujen niin rankkaa saada lapsi, pakollisen opetuksen osuus voi välistä olla vähäistäkin. Itse olen nuori, mutta jos haluan valmistua ja tehdä töitä siihen päälle pari vuotta, alkaa ikä kohta kolkutella. Tai ei vielä uhkaavasti, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä maailmassa tapahtuu.

Heips!!
Kolmannen lapsen kuumeilija ilmoittautuu!
Esikoinen on 5v ja kuopus täyttää kesällä 3v. Kolmatta ollaan haviteltu jo kaksi vuotta, kaksi keskenmenoa saatiin viime vuonna, molemmat jouduttiin hoitamaan lääkkeillä loppuun asti..
Nyt oon taas aktivoitunut tässä painonpudotuksessa, koska toka lapsi sai alkunsa heti kun vähän sai painoa pois. Muuten oon ollut kyllä saman kokoinen suurinpiirtein kuin nyt raskautuessani, mutta oishan se kiva olla pienempi noin muutenkin

Mulla on nyt kierron loppuvaihe meneillään, että jos hyvä tuuri kävisi, niin oisin jo raskaana, mutta jotenkin sitä on jo vähän menettänyt parissa vuodessa ja km kanssa toivonsa..

Täytyy nyt täällä salaisesti myöntää, että hieman vauvakuumetta pukkaisi. Ei vain oikein vielä olisi oikea aika perheenlisäykselle, kun ollaan tuon avokin kanssa oltu vasta 3,5 vuotta yhdessä eikä olla edes kihloissa. Miehen opinnot ovat myös kesken (vaikka vakituinen työ onkin) ja itse en ole vielä edes löytänyt sopivaa alaa eli opinnot on vielä edessä päin. Ei sille silti mitään voi, että vauvan haluaisin. Toki ensin haluaisin ehkä mennä naimisiin, mutta jos nyt mentäisiin kihloihin ja vaikka syksyllä naimisiin, niin ensi kesäksi voisin jo vauvan saada

Illalla tulee tälläinen dokkari, olen kyllä nähnyt kerran aikaisemmin. Suomessahan ei anneta hoitoja "vanhoille" eikä nuikaan muistaakseni omassa maassaan niitä saaneet. Tässähän tuntee itsensä suorastaan nuoreksi!

Liv D: Tulin äidiksi 70-vuotiaana

Tulin äidiksi 70-vuotiaana. Sue Tollefsenia, Lauren Cohenia, Jan Wulfia ja Rajo Deviä yhdistää se, että he kaikki olivat ohittaneet vaihdevuosi-iän tullessaan raskaaksi. Heidän lapsihaaveidensa toteutumisen mahdollisti koeputkihedelmöitys. Naiset kertovat, miksi päätyivät tekemään lapsia tämänikäisinä ja mitä hyötyjä ja haittoja kypsän iän vanhemmuuteen liittyy. Dokumentti.

Miulla on mahdoton vauvakuume. Ikää minulla on kohta 27 vuotta ja mies täyttää myöhemmin keväällä 31 vuotta. Yhdessä ollaan oltu jo 8 vuotta ja kohta mennään naimisiinkin. Mieskin lapsia haluaa, mutta ei vielä, kun ei ole vakituisia töitä jne. Joten kaipa se on vaan tyydyttävä vielä pelkästään kuumeilemaan...

En ole koskaan pitänyt kovin paljon lapsista, mutta tavattuani aviomieheni meni hormonit niin sekaisin että vauvakuume iski. Otin sen biologisena merkkinä siitä että nyt on löytynyt hyvä yksilö jolla on minun kanssa yhteensopivat geenit

Vauvakuume meni kyllä ajan kanssa ohi, varsinkin kun järjellä ajatteli paljonko lasten elättäminen maksaa, paljonko se vie aikaa ja vaatii järjestelyitä, ja miten epäekologista on tuottaa yksi länsimaalainen kuluttaja lisää.

Muuten meillä on asiat kunnossa, vakituiset työt j.n.e. Ikää 27v ja 32v. Mutta mieluummin laitetaan rahaa laadukkaaseen asumiseen ja harrastuksiin. Kyllä muut lisääntyvät meidänkin puolesta, enkä kuvittele että meillä olisi niin erikoishienoja geenejä että ne välttämättä pitäisi viedä eteenpäin. Kannatan vapaaehtoista sukupuuttoon kuolemista

Flora's Secret, puhut täällä mun suulla Oon ihan samassa tilanteessa ja samaa ikäluokkaa. Oon aina ajatellu, etten ole äitityyppiä enkä välttämättä hanki lapsia. En tiedä onko kyseessä lähenevä pyöreä vuosi vai laatukumppanista sekautuneet hormonit, mutta pikku hiljaa ajatukseni ovat kääntyneet positiivisempaan suuntaan... Oon jopa saanut itseni kiinni siitä, että mietin, miten tekisin duunien kanssa, jos jossain vaiheessa olisin niin sekopäinen, että lähtisin vauvanhankintapuuhiin. Karmeaa, mutta kai se on hyväksyttävä, että mieli voi tässäkin asiassa muuttua. En kuitenkaan koe, että kuumeilisin vakavasti tai mitään. Aika näyttää. Saako muiden lapsista silti olla vähemmän innoissaan vaikka oma viisari olisikin värähtänyt "ehkä joskus" osastoon?

Myös minulla on ajatusmaailma kääntynyt päälaelleen asian suhteen muutaman vuoden sisällä. Vähän päälle parikymppisenä en halunnut lapsia ikinä ja vielä kaksi vuotta sittenkin, kun kaverit alkoivat suunnittelemaan lasten hankkimista mietin, että ihan kiva, mutta ei minulle vielä vuosiin. Nyt sitten ihan yllättäen viime kesänä tajusin, että niitä lapsia on saatava, ja vaikka heti. En tiedä alkoiko se biologinen kello tikittää vai mistä se yhtä-akkiä tuli. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että kolmenkympin ylitykseen ei ole aikaa enää vuottakaan

Noh, asiasta ollaan keskusteltu kotona ja yhdessä sovittu että asian eteen aletaan tekemään jotain kesän jälkeen. En vaan millään malttaisi odottaa enää niinkään kauan Eli kuumeilua täälläkin ilmassa....