Vauvakuume

Avataas tänne tällainen ketju, ku tolla hakutoiminnolla hain ja huomasin, että aika moni täälläkin laihduttaa sen takia, että tulisi (helpommin) raskaaksi.

Itselläni yksi lapsi on jo (reilu 1 v) ja kun yritys aloitettiin niin silloin tärppäsi heti ja bmi oli silloin 38 paikkeilla.
Nyt on tullut taas vauvakuume ja 3 kiertoa jo takana (nyt bmh 36 puolella, eli vähän on saatu kiloja pois) mutta ei ole vielä tärpännyt. Nyt odotellaan, että keskiviikkona pitäisi alkaa menkat tai siis toivottavasti ei ala!

Itsellä tunteet heittelee laidasta laitaan, teen itselleni pilvilinnoja ja aina kun mahasta vähän nipistää niin mietin että olen raskaana ja sinä päivänä kun menkat viimeksi alkoi niin itketti ja paljon. Menin ihan rikki.

Ensin ajattelin, kun esikoisesta tärppäsi heti, että kai tämä toinenkin saa heti alkunsa tai viimeistää tokalla tai kolmannella kierrolla. Ja kun kolmannella kierrolla ei tärpännyt niin silloin murruin täysin.
Toisaalta ajattelen, että olenko itsekäs, kun toisilla voi kestää vauvan saaminen 1-2 vuottakin ja mä olen ihan rikki jo kolmannen kierron jälkeen.

Noh tänään taas on vähän mahasta sattunut ja nyt on kp 26 ja menkat on alkanut yleensä kp28-30 eli taas kuvittelen että olen raskaana, että ei nämä menkkakipuja vielä voi olla.

Mites muilla vauvakuumeilijoilla menee?
Kuinka monella yritystä jo meneillä vai onko laihdutus vielä meneillään, että lupa raskautua vasta kun painoa tippunut?

Mä olen ajatellut, että kymmenisen kiloa pitäisi saada pois ennen raskautumista, tosin siinäkin luvussa on vielä reippaasti matkaa normilukemiin.. Mulla tosin alkaa ikäkin painaa, että ihan hirveästi ei voi enää asiaa lykätä tulevaisuuteen.

Ilmoittaudun vauvakuumeilijaksi!

Itsellä häät tulossa. Ja vauvaa ollaan ajateltu sitten häiden jälkeen, mutta menee ehkäisystä luopuminen varmaan tuonne 2011 puolelle. Laihdutuksessa ja elintapamuutoksissa vauvakuume toimii hyvänä motivaattorina. BMI oli hieman yli 25 ennen aloitusta, nyt 22 ja risat. Melko pieni muutos mutta silti raskautta ajatellen hieman parempi.

Kunto voisi olla myös parempi. Työmatkapyöräilyä on tullut joka arkipäivä 12 km ja töissä koko päivä jaloillaan. Ei vain oikein jaksa lähteä 10 h työpäivän jälkeen liikkumaan. Nyt kun kesätyöt loppuu, niin liikuntaakin toivottavasti enemmän loppuvuonna. Lenkillä hyvänä kannustimena on, että oot vasta juossu 15 min, mutta ihan loppu. Ajattelepa synnytystä, se kestää tuntikausia. Eli jaksaa jaksaa... Masokististako?

täällä on ollut jo useamman vuoden kova vauvakuume.
Kavereille jo useilla perhe.
Ilman miestä ei vaan saa vauvaakaan.
en ole seurustellut pitkään aikaan,koska olen 2vuotta sairastellut
paljon,ja tuntunut paremmalta olla yksin.
ja miehiin pettynyt.
Kunpa nyt jossain vaiheessa löytyis joku ja joku siis jonka
kanssa perustaa perhekin.
ja juu tietenkin ois kiva laihtuakin semmoinen parikyt kiloa ennen ku raskaaksi tulee

EloMorsian kirjoitti:Lenkillä hyvänä kannustimena on, että oot vasta juossu 15 min, mutta ihan loppu. Ajattelepa synnytystä, se kestää tuntikausia. Eli jaksaa jaksaa... Masokististako?

Kyllä sitä kummasti jaksaa. Itse aloitin odottamaan esikoista, kun bmi oli 32,6. Painoa tuli lisää n. 16 kiloa. Normaali raskaus, normaali synnytys. Eihän itse synnytyksessä tarvitse voimia muussa kuin ponnistuksessa, kaikki muu on kivunsietoa.

Toista lastani aloin odottaa, kun bmi oli 35,9. Tässä tapauksessa synnytys oli edellistä lyhyempi, mikä on luonnollista toissynnyttäjälle.

Olen jopa antanut itseni ymmärtää, että mitä urheilullisempi (siis ääritiukkuus) sitä hankalampi vauvan on tulla maailmaan. Kunto antaa myöten, mutta paikat ei. Toisaalta, eipä sinne ole vielä kukaan jäänyt.

***

Nyt bmi:ni on yli 40. Tosin ikääkin alkaa olemaan sen verran, että en enää kauheasti halua odottaa. Yritän kuitenkin päästä tuonne kuopuksen aloitusmittoihin, sitten annan itselleni luvan raskautua.

Esikoinen sai alkunsa heti pillerit pois jätettyä ekasta kierrosta, kuopus kolmannesta.

Täällä myös yritetään painoa alas perheenlisäyksen vuoksi.
Ollaan nyt oltu miehen kanssa 3vuotta toiveikkaita ilman tulosta.
Hoitoja ei aloiteta ennen kuin saan BMIn 35 tiputettua.

Lähtöpaino mulla oli kohta parisen vuotta sitten 118kg. Siitä itse aloin lenkkeillä hieman enemmän ilman kummempaa panostusta ja 113kg sain tiputettua. Nyt sitten käyn lääkärin kontrollissa ja tällä hetkellä pano pyörii siinä 100-101kg välillä.
Kesäloma oli paha,silloin humahti 4kg lisää ja sen tiputtaminen näillä helteillä olikin tosi tuskaista

Jospa tää tästä edistyisi ja jos täältä löytäisi itselle lisää tsemppiä

Uskallampa tunnustaa yhden tärkeimmän motivaattorini olevan juuri jättimäinen haave vauvasta.
Olen PCOlainen ja gyne sanoi suoraan, että jos paino ei putoa, vauvahaaveet voi haudata.

Meillä on syyshäät ja sen jälkeen on tarkoitus unohtaa ehkäisy hetkeksi. Toki tuon PCO:n takia syön sellaisia pillereitä, jotka vähän hidastaa tuota painon putoamista, että jos ei vauvaa saada, niin testataampa sitten painonpidättelyominaisuus niistäkin myrkyistä.

Mutta odotan jo ihan valtavasti häideni lisäksi sitä, että pääsisin edes toivomaan vauvaa.

Hei

Mullakin hiukan jo vauvakuumetta mutta haluaisin kanssa vielä laihtua 10 kiloa ja saada kuntoa lisää,jotta jaksan hyvin raskauden ja jaksaa sitten pienen vauvankin kanssa paremmin kun rapakuntoisena

Vauvakuumetta pukkaa täälläkin (minulla, jolla on ollut suunnilleen koko iän ihan kauhea lapsiVIHA), mutta minulla on koulua jäljellä vielä kolme vuotta, joten eipä ihan heti olla lisääntymässä ainakaan tarkoituksella. Niin ja lisäksi minä KAMMOAN puntaria, en ole puntarilla käynyt varmaan sen jälkeen kun täytin 15 (eli noin 7 vuoteen, melkein 8 vuoteen) enkä sinne halua mennä nytkään. Naureskelin miehellekin, että voikohan se neuvolatäti sitten olla kertomatta painoani aina punnituksissa, kertoisi vain että paljonko on tullut lisää..

Täällä kuume muttui raskaudeksi. Leveä hymynaamalla ollut koko illan kun plussasin.