Tupakoinnin lopettaminen

Juuri tuli kahdeksan kuukautta savuttomuutta täyteen, jee! Mutta siis asiaan, eli kun täällä KK:ssa tuntuu olevan paljon ihmisiä jotka kaipaavat vertaistukea projekteihinsa, niin täytyy mainostaa, että stumppi.fi on erittäin hyvä vertaistukifoorumi tupakoinnin lopettajille. Fiilis sivustolla on hyvä ja sivu on suhteellisen aktiivinenkin. Siellä on myös mahdollisuus pitää päväkirjaa/blogia ja lukea muiden. Itselläni auttoi aivan suunnattomasti foorumin lukeminen. Jos siis on lopettanut jo tai vaikka vain harkitsemassa lopettamista, niin kannattaa käydä tutustumassa. Itse asiassa minä löysin ensin stumpin ja siellä suositeltiin sitten kiloklubia ja olen niin iloinen molemmista sivustoista. Niiden avulla olen nyt savuton ja huomattavasti köykäisempi

maanantaina, 5. heinäkuuta 2010 klo 01:17 Milla-Riikka kirjoitti:

torstaina, 1. heinäkuuta 2010 klo 12:12 Kansis kirjoitti:

Hieno saavutus tuo puoli vuotta karkkinarkki, ja siitä vielä vaan paranee tuo fiilis, ainakin mulla parani Nyt kun kaksi vuotta takana en enää keksi yhtään syytä miksi ikinä enää polttaisin. Ja poltin kuitenkin 13 vuotta

Täytyy tunnustaa, että kyllä se herkästi lähtee ns. lapasesta se uudelleen tupakointi. Itse poltin noin 30 vuotta ja sitten lopetin ja se lopetus oli mielestäni tosi helppoa. En polttanut 4.5 vuoteen, mutta sitten vuosi sitten keväällä äitimme saattohoidon aikaan otin sisareltani savukkeen ja sitten toisen ja vielä yhden,jonka jälkeen ostinkin itselleni askin. Sanoin, että lopetan sitten, kun tämä on ohi, mutta se ei ollutkaan enää niin helppoa, kun eka kerralla lopetus. Sitten sanoin, että lopetan hautajaisiin, mutta hautajaiset tuli ja meni ja minä vain edelleen sauhuttelin. Niin nopeati siitä tulee taas tapa. Minua niin ärsyttää, kun olen muuten saanut muutettua elämäntapojani paremmaksi juuri ruokavalion suhteen ja siksi painokin on pudonnut ja ruokavalioni on muutoinkin laadullisesti parantunut huomattavasti niin tuntuu kuin polttaisi kynttilää sitten toisesta päästä kun toisesta päästä se on sammutettu.

Joo uskon että pahassa paikassa saattaa yllättävän helpostikin lähteä käsistä jos antaa itselleen siihen pienenkään mahdollisuuden. Mulla on siinä mielessä nurinkurinen tilanne tohon verrattuna että mä tein lopettamispäätöksen äitini sairaalavuoteen ääressä valvoessani ja viimeiset tupakat poltin seuraavana päivänä, hänen kuoltuaan. Ensin ajattelin että poltan hautajaisiin asti, mutta sitten mietin että mitä sitä nyt enää viivästyttämään kun päätös on tehty. Siihen se sitten loppui ja kun ekat viikot oli muutenkin ihan rikki, huonovointinen ja itkuinen, niin ei paljon vierotusoireita huomannut. Itselläni uskon myös vaikuttavan sen että kun tein lopetuspäätöksen siinä tilanteessa niin sitä ei oikein voi ottaa takaisin. Tosin toivoisin että muut voisivat löytää oman tahdonlujuutensa iloisemmalla tavalla.

Tsemppiä Milla-Riikka lopettamiseen! Uskon että onnistut siinäkin niin kuin olet onnistunut ruokavalionkin muuttamisessa

Minä aloitin tupakoinnin 16-vuotiaana. Polttelin 20 vuotta puoli askia päivässä. Yritin tupakkalakkoa kymmenet kerrat, ja aina lopulta sorruin milloin mihinkin tekosyyhyn.

Reilut neljä vuotta sitten sairastuin voimakkaaseen yrjötautiin, en pystynyt käymään kolmeen päivään tupakalla. Silloin ajattelin, että nyt olen tosi tyhmä, jos alan taas sauhuttelemaan. Pahimmat vieroitusoireet kuin menivät ohi taudin kynsissä kuin huomaamatta.

Jostain sain ihmeellisen motivaatiopuuskan ja sen jälkeen en ole polttanut savuakaan. Syön nikotiinipurkkaa vieläkin , mutta en jaksa ottaa siitä hertsiä. Oikeasti olen siis vieläkin nikotinisti, mutta en pode huonoa omaatuntoa purkasta.

Parasta on ollut tunne vapaudesta! Tupakointi kun määräsi elämääni koko ajan. Otin oikein paineita, miten pääsen tupakalle, jos vaikka lähdin johonkin. Tunsin, että vapauduin isoista ja painavista kahleista, kun ei tarttenut enää tupakoida, ja miettiä seuraavaa mahdollista väliä ja paikkaa, jossa pääsen tupakalle.

Tsemppiä kaikille lopettaneille ja sitä harkitseville

Minulle tuli tänään tasan kaksi kuukautta savuttomuutta täyteen ja ajattelin sen kunniaksi tänne kirjottaa.. Lopetin siis toukokuun 26. päivä, enkä päiväkään ole katunut. Helppoakin on ollut, koska yksinkertaisesti kyllästyin pahaan oloon, tupakoinnista johtuvaan väsymykseen, hengästymiseen, pahalta haisemiseen... Tupakoinnin huonojen puolien listahan on loputon..

Tajusin siis, etten yksinkertaisesti tarvitse tupakkaa. Neljä vuotta kerkesin keuhkojani tervata ja lopetusyrityksiä takana useita. Viimein onnistuin ja nyt olen jo varma, että uudestaan en aloita. Olo on loistava enkä ymmärrä miksi joskus olen polttanut..! Kammoksuttaa vaan vieläkin toisinaan nenän limakalvoilta tuleva röökin käry...?!? Hyiiiii!!!

Tsemppiä kaikille lopettaville! Aina kannattaa yrittää, vaikka repsahtaisikin, niin siinä sitten minullakin kävi että yksi kerta vaan sattui olemaan se viimeinen kun periksi ei annettu.

tiistaina, 13. heinäkuuta 2010 klo 08:27 tavisN66 kirjoitti:

Voisin myös lopettaa vaikka jo tänään, kun tupakat askista loppuvat. Seitsemän tupakkaa on jäljellä, ja en osta enää lisää, jos tämä tahdonvoima pysyy!

Keväällä olin jo 3 kk polttamatta, sitten poltin yhden askin, kun naapuri antoi kukkienkastelu palkaksi. Oi voi, siitähän se taas alkoi, pakko oli ostaa lisää, kun oli tenttikausi ja stressiä ja blaa blaa kaikkia tekosyitä.

Ärsyttää niin paljon, keukot ovat täynnä limaa, yskittää, kunto on taas huonontunut, liikunta on raskaampaa, vaikka painoa on pudonnut. Verenpainelääkkeetkin voisin varmaan jättää pois, kun saisin tupakoinnin loppumaan.

En uskalla uhota mitään varmaa tästä lopettamisesta, otan päivän kerrallaan, ja muistan sen hyvän tunteen ja vapauden, mitä tupakoimattomuus tuo tullessaan.

Olen varma, etta onnistut enne pitkaa! Mullakin meni pari vuotta yrityksen ja erehdyksen tiella- sitten se viimein loppui tykkanaan se tupruttelu. Uskon, etta onnistut juuri siksi, etta olet jo havainnut miten paljon parempi on olla kun ei polta. Kylla se varmasti lopulta motivoi niin, etta saa lopetettua lopullisesti- nain ainakin mulla

mä oon koht lukenu sen stumppaa tähän.. aivopesuahan se kirja on, jotenki on ollu sellanen olo etten kuulu siihen porukkaan (90 % ?) kenel toi kirja on auttanu.. mut saa nyt nähä. vähentäny oon ihan tiedostamatta.. vaikka kirjassa sanotaan, ettei sais.

Mä lopetin toukokuun alussa ja yhtään en sen jälkeen oo pössytelly. Itestäni tosi ylpee

Tein vajaa puoli vuotta ns. henkistä valmistautumista, eli päätin jo alkuvuodesta että lopetan toukokuun alusta ja sain aivopestyä mieheni samaan hommaan. Kerroin ystäville ja sukulaisille että näin tulee tapahtuun toukokuun alussa ja se on pitäny. Helppo päätös tammikuussa, pikkusen alkoi paniikki iskeen huhtikuun loppupuolella mutta selvitty on

Vaikeinta on ollu silloin kun otetaan siideri tai kaks... ja porukassa on sellasia ketä polttaa mutta tähän mennessä oon viä yli päässy ja ollu aamulla enemmän kuin onnellinen

Oltiin miehen kanssa Haapsalussa neljän päivän kylpylälomamatkalla kun saatiin pojalta ja miniältä lahjaksi, siellä mies poltti mutta minä en Nyt taas kotona eikä mieskään sauhuttele, mä en varmaan olis moiseen pystyny siks onneksi pystyin oleen tiukkana.

Koville välillä ottaa mutta joka päivä helpompaa ja nyt ei voi enään olla niin tyhmä että aloittais uudelleen kun sentään melkein kolme kuukautta takana.

Suosittelen lämpimästi kaikille tota ns. henkistä valmistautumista

kirja luettu ja en oo polttanu tänää yhtään. eikä oo ees tupakkaa töissä mukana

Itse olen ollut puolitoista vuotta ilman. Eka puolivuotta oli tuskaa, ainakin silloin ku meni juomaan muutaman. Ilman exääni en olisi pystynyt lopettamaan, lopetimme yhdessä. Nykyään hän polttaa mutta minä en En tällähetkellä siedä tupakan savua tai sen hajua hyi hyi

Tästä nyt ei ehkä sinänsä ole apua, mutta kerron nyt kuitenkin oman lopetustarinani

Aloin polttamaan 15-vuotiaana, lukion tokalla aloin harkita lopettamista. Vuoden vaihtuessa sitten päätin, että nyt loppuu. Kaverit vittuili, että et sä pysty lopettaan IKINÄ.

Ja SE oli se ratkaisu! Mua rupes niin ottaan päähän, ajattelin, että jumankavita mähän näytän teille, että PYSTYN! Monta kertaa olin kokeillu nää vähentämisen kautta lopettamiset ja sen, etten polta kuin humalassa. Itsensä huijausta se minulle oli Tai se, että tämä aski loppuun ja sitten.

Eli pyytäkää kavereita aukomaan päätä niin saattaa auttaa