Ladataan...
Sähköpostiosoite
Salasana
kirjaudu
Tilaa uusi salasana
Täytä alla olevaan kenttään rekisteröitymisen yhteydessä antamasi sähköpostiosoite. Saat paluupostissa linkin, jota klikkaamalla saat uuden salasanan.
Sähköpostiosoite
ruoka
liikunta
edistyminen
foorumi
ARTIKKELIT
|
ASIANTUNTIJAT
|
reseptit
|
tutustu
|
REKISTERÖIDY
OMAT TIEDOT
Kiloklubin keskustelut
>
Arjen pulinat
> Tekosyyt laihtumisen esteenä
Otsikko
Viesti
Lisää hymiöitä
Lihavoitu
Kursiivi
Alleviivaus
Yliviivaus
Lainaus
Kappale
linkki
Voit lisätä hymiön klikkaamalla sitä.
[b]
lihavoitu
[/b]
[i]
kursiivi
[/i]
[u]
alleviivattu
[/u]
[quote]lainattu teksti[/quote]
Merkitse suosikiksi
Poista suosikeista
Tekosyyt laihtumisen esteenä
Sivu:
1
2
3
4
...
10
11
12
13
>
Milliriina
sunnuntaina, 4. joulukuuta 2011 klo 20:41
Tuolla törkeissä kokemuksissa alkoi kiivas keskustelu josko painonpudotuksen esteenä on syyt, joita itselleen selittää. Tässä voi asiasta avautua, ehkä parhaiten omalla kokemuksella
Jessie83
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 10:39
Voisiko tuosta "tekosyyt"-sanasta laittaa tuon "teko"-osan vaikka sulkuihin?
Monethan ei pidä omia syitään ollenkaan tekosyinä, vaan ovat oikeasti sitä mieltä, että ne ovat olleet esteenä laihdutukselle. Tekosyy-sanalla on jotenkin huono kaiku...
simppanssi
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 10:58
Miksi ihmeessä sulkuihin tekosyitähän ne on. Selitykset, kuin en laihdu, vaikka nakerran kun kani porkkanaa. Ja liikun ties missä zumbassa ja jumbassa.
Minäkin vakuuttelin ja vakuuttelen vieläkin välillä ettei yksi kalja tai makkaraperuna annos viikossa pahaa tee. Totuus oli kuitenkin se että makkaraperunoita tai hampurilaisia ym roskaa meni kalja tuopposten kanssa joka ilta. ja siihen sitten huikopalaa päälle. Ja yöpalaa...
Noliiluntaa minä toki harrastin kävelin kymmenenmetriä autolle ja tuota siis kaupan invapaikalta (oli riittävän lähellä ovea) kauppaan.
Tosi törkeä lääkäri sitten sanoi, että jos tahti ei muutu niin turvetta suu kasvaa kohta! Minä jupisin että kyllä minä liikun ja syön porkkanaakin...Johon lääkäri, että älä viitsi valehdella! Ja lähetti minut verikokeisiin ja ravintoterapeutille. Ja taas kuulin saman saarnan. Vikaa ei ollut enempää kilpirauhasessa kun muussakaan. Ja pakko oli lopulta myöntää, että vika oli vain itsessä! nyt olen laihtunut 10kg ja vielä olisi 20 edessä. Mutta kun se itsekuri ei oikein aina tahdo riittää!
Jessie83
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 11:14
En puhu itsestäni, mutta jos ihminen "juuttuu sisätiloihin" esim. fyysisen vamman tai masennuksen vuoksi ja lihoo sen takia, ei voine puhua tekosyystä.
Ja kuten aiemmin sanoin jossain keskustelussa, ei se huono itsekurikaan ole tekosyy. Kyllä, se on huono syy, mutta tekosyy se ei ole. Häpeän huonoa itsekuriani, mutta pystyn myöntämään, että vika on siinä ja yritän muuttaa käyttäytymismallejani, jotka olen oppinut jo nuoruusiässä (itsensä palkitseminen ruoalla jnejnejne.).
KokoM
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 11:25
Muille kuin tekosyillehän voi laittaa sitten erillisen ketjun, jos tänne kerätään tekosyitä... niitä hidastavia 'oikeita' syitähän voi olla esimerkiksi terveydellisiä. (Älkääkä nyt lynkatko mua tuon viimeisimmän lauseen takia. I'm just a messanger. Kertokoot joku muu niistä oikeista syistään...)
Minä ihmettelin pitkään, miksi paino ei putoa, vaikka oikeasti tarkkailen sitä mitä syön, syön pienempiä annoksia, syön joka päivä hedelmiä ja vihanneksia, syön pääasiassa terveellistä kotiruokaa ja hyvin harvoin suoranaista roskaruokaa ja liikunkin paljon. Todellisuus olikin juuri tuo, mutta söin niin niukasti noita hyviä ruokia (ja todennäköisesti jatkuvasti liian vähän rasvaa), koska yritin niin kovasti pudottaa painoa 'terveellisesti', että päädyin aina olemaan nälkäinen. Se taas aiheutti suunnatonta makeannälkää. Lopulta päädyin aina kauppareissulla ostamaan aina jotakin pientä; karkkia, keksejä, jäätelöä, pullaa.... Perustelin herkut sillä samalla fraasilla, jota täällä kiloklubissakin käytetään; "kun syö terveellisesti muuten, voi välillä herkutellakin".
Herkuttelu ei vain ollut kohtuullista suhteessa siihen normaaliin syömiseen, juuri koska se normaali ruoka oli liian vähäistä. Lisäksi epäilen hankkineeni kropalleni tuolla syömistavalla sen kuuluisan 'säästöliekinkin' eli kroppa varmasti keräsi kaiken saamansa sokerin ja rasvan talteen. Iltaisin söin mieheni kanssa jotain herkkua 'palkintona pitkän päivän päätteeksi'. Ja jos olinkin jo onnistunut pitämään itseni 'herkkukurissa' jo useampia päiviä, johti se vielä valtavampaan himoon ja saatoin helpostikin syödä jättikarkkipussin JA jäätelöä JA pullaa ihan vain tavallisena arkipäivänä.
No, eipä pudonnut paino tuolla tyylillä, nyt tiedostan miksi. Nyt on tasapainoisemmalla ruokavaliolla jo vähän pudonnut, herkkujen kanssakin, ja matka jatkuu... Ja tämän tasapainoisemman elämäntavan uudelleenopettelu jatkuu myös!
KokoM
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 11:28
Ok, ihan hyvä pointti Jessie, entä tuo mun kuvaama 'tekosyy'? Tavallaanhan se on 'vain' tiedostamaton huono toimintamalli, ei suinkaan tekosyy? Kova yritys, mutta ei aivan ymmärrystä, että missä mättää....
Joliee
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 11:30
Sellainen juttu kuitenkin sinunkin
simppanssi
täytyy ottaa huomioon, että kaikki ylipainoiset eivät käyttäydy kuten sinä käyttäydyit. Meitä on myös sellaisia ylipainoisia, jotka eivät ole kaljaa tai makkaraperunaa haistaneetkaan aikoihin ja jotka ovat aina kävelleet urheiluun, töihin ja kauppaan. Jos näet uimahallin kahvilassa ylipainoisen syövän pullaa niin mistä päättelet, että hän edes yrittää laihduttaa? Ehkä hän vain tykkää uimisesta ja ei jostain syystä koe tarpeelliseksi laihduttaa.
Itse aiheeseen. Tätähän tässä olen vuoden pohtinut, että mikä se oikein estää laihtumisen? En sitten ole muuta kestänyt kuin aaltoisuus. Eli yleensä menee reilu kaksi viikkoa mallikkaasti ja sitten kisaväsymys saa syömään noin 4 päivää enemmän - ei siis mahdottomia, mutta enemmän.
Itselläni on taipumusta kerätä nestettä esim. raskaan urheilun ja huonosti nukutun yön jälkeen ja auta armias, jos siinä tilanteessa käy vaa alla. Vaikka kuinka itselleen vakuuttaa ettei nyt takaisin tullut viime viikolla kadonnut kilo tarkoita taas uutta epäonnistumista vaan normaalia vaihtelua, niin kylläpä sitä taas pettyy ja raskaasti. Ja vaikka sitten kuinka hokee, että en luovuta en luovuta - niin jotenkin se punnistustulos nakertaa mielenperukoilla ja jotenkin taas kahvipullaa tekee enemmän mieli kuin ennnen punnitusta. Ja ehkä se kilo sitten muuttuu totuudeksi seuraavien päivien muutamien lisäsyömisten vuoksi. Itselläni pahamieli kyllä selkeästi aiheuttaa sen, että syöminen on enemmän mielessä.
Jessie83
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 11:33
KokoM
: Mä en laske tuotakaan tekosyyksi. Ehkä mä vaan ajattelen oudolla tavalla.
Mun mielestä tekosyitä laihduttamiselle on nämä "on nyt vähä kiirettä"-, "on stressiä ja siksi syötättää"- ja "flunssainen olo, eli en jaksa nyt laihduttaa"-tyyliset jutut, joihin itsekin ajoittain syyllistyn.
Se, että on väärä toimintamalli, josta yrittää päästä eroon ei kyllä ole tekosyy. Sekin on este laihduttamiselle, mutta se on ihan oikea syy.
Näin mä näistä ajattelen.
Santsup
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 11:37
Mie komppaan sinua jessie83. Ja sen enempää en puutu tähänkään keskusteluun.
Joliee
maanantaina, 5. joulukuuta 2011 klo 11:42
Sori
simppanss
i tuo uimahalli -kommetti. Muisti petti ja sotkin sinut erääseen toiseen aiheesta kirjoittaneeseen. Ei sais yhdistellä eri keskustelussa bongaamaa
Sivu:
1
2
3
4
...
10
11
12
13
>
Sivun alkuun
Hae keskusteluista
Uusimmat ketjut
Vertaisryhmät
»
Verkkiksen laihdutusryhmä
tänään
kello 02:08
Terveys
»
Kilpirauhasen vajaatoiminta ja perusaineenvaihdunta
tänään
kello 00:56
Vertaisryhmät
»
Beach 2013
tänään
kello 00:49
Vertaisryhmät
»
50-60 kg pudottavat/pudottaneet
tänään
kello 00:48
Ulkonäkö
»
Viimeisin kuulemasi kehu?
tänään
kello 00:37
Rekisteröidy
Yhteistyössä