Sitku-vaatteet

Blogissani käynnistelin tätä ajatusta, virikkeenä melkein 20 vuoden takainen pikkumusta, jota en ole raaskinut poistaa kaapistani (lainaan tähän pätkän):

Lihavathan, ainakin minun kaltaiseni, tunnetusti ja todetusti elävät sitku-elämää väliaikaisessa todellisuudessa. Oikeasti en ole tällainen, mutta sitten joskus, kun kerkiän, jaksan ja pystyn -- ja tähän ne miljoonakuus veruketta, miksi elämäntapoja ei voi korjata juuri nyt -- muutun solakaksi ja ostan ja käytän sellaisia vaatteita kuin haluan. Siihen asti tyydyn luikkimaan korvat luimussa vaatekaupan XL-osastolle, jonka tarjonta kantaa jotain kammottavan tekopirteää nimikettä. (Minulla on yksi muistaakseni Lindexiltä ostettu hame, periaatteessa ihan mukava, mutta jokin nöyryytetty otus sisälläni vinkaisee tuskasta aina, kun vedän sen päälleni ja näen lapun, jossa lukee GENEROUS.) Siihen asti tyydyn pukeutumaan lihavan naisen univormuun eli asuun, jossa pitkä tunikamainen pusero laskeutuu armeliaasti housujen tai hameen päälle pyllyn ja mahan peitteeksi, ja huokaamaan raskaasti, kun näen näyteikkunassa jotain nättiä pukinetta: ei se kuitenkaan minulle mahdu, ja vaikka mahtuisikin, ei näytä hyvältä. Kun se aikoinaan-kaunis pikkumusta tulee vaatekaapissa vastaan, sen työntää mahdollisimman nopeasti syrjemmälle ja yrittää olla ajattelematta, miksi ja miten kauan siihen ei ole enää mahtunut. Ja siltikään sitä ei voi viedä kierrätykseen, se olisi jonkinlainen lopullisen periksiantamisen merkki.

Marimban kehotuksesta käynnistän uuden pulinaketjun tästä aiheesta. Onko ketään, jolla ei olisi jotain sitku-vaatetta kaapin perukoilla? Kenellä pitkäikäisin sitku-vaate (vintage-pukeutumista, heh!)? Mitä kertoo sitku-vaate laihduttajan sielunelämästä?

Hyvän kysymyksen esitit, Euroopan Keuhko. Ja tosiaan; kelläpä laihduttajalla ei olisi kaapissaan tuota sitku-vaatetta? Itselläni ainakin on muutamia, ja näistä kaikki ovat housuja. Tavoitteenani on mahtua niihin ah-niin-ihaniin mutta ei-mene-kiinni farkkuihin, jotka kymmenen kiloa sitten näyttivät ja tuntuivat hyviltä. Ne ovat samalla pitkäikäisin sitku-vaatteeni, sillä ostin ne lukion ensimmäisellä luokalla 16-vuotiaana, nyt olen 23. Oi niitä aikoja kun niihin mahtui.
Niin ja mitä nämä vaatteet sitten kertovat meikäläisen sielunelämästä? No ainakin sen että en halua luopua vaatteista, joita en käytä kun ei mahdu, koska se merkitsisi sitä, etten kykene enää olemaan samankokoinen kuin "silloin aikoinaan". Kuten Euroopan Keuhko sanoit; se merkitsisi lopullista periksiantamista. Sitä haluaa ainakin uskotella itselleen, että kerran vielä hamassa tulevaisuudessa minä mahdun tuohon. Toisaalta, tällä hetkellä ne housut on myös mun motivaatiovaate, ja aina kun näen ne vaatekaapissa ja kuvittelen kuinka vedän ne päälleni ongelmitta ja saan ne helposti kiinni, tulee laihduttamiseen lisää puhtia. Itseni takia mä tätä kuitenkin teen ja sen, että mun loppuelämä olis terve eikä jäis ainakaan ruokavaliosta kiinni.

Niinpä. Kun rupean aktiivisesti tekemään jotain kroppani eteen, sitku-vaatteesta tulee motivaatiovaate. Mutta sitä ennen se on jotain ihan muuta, jonkinlainen symboli sille, että jollakin tasolla toivon laihtuvani, vaikka todellisuudessa söisin ihan yhtä tyhmästi kuin ennenkin ja vielä väittäisin lähipiirilleni, että viihdyn tällaisessa olemuksessa...

Minun sitku-pikkumustani kulki neljä muuttoa vaatekaapista vaatekaappiin käymättä kertaakaan päälläni. Vasta nyt, kun olen ihan oikeasti aloittanut matkan kohti pikkumustaan mahtumista, pystyn katsomaan tai ajattelemaan tuota kaapintäytettä tuntematta sitä entisenlaista haikeaa harmikiukkua. Mutta motivaatiovaatteeksi nimeän pikkumustani vasta, kun olen ihan tosissani ruvennut sovittelemaan sitä päälleni ja laskemaan, montako senttiä tai kiloa vielä tarvitaan. Ja siihen on ne pari rasvaämpärillistä matkaa vielä.

Myös mun motivaatiovaatteeni ovat housuja koosta 36. Mustat hyvin istuvat koon yksinkertaiset ja laadukkaat housut. Ja parit muutkin, nimenomaan housut. Paidat ja puserot, jotka eivät mahtuneet, taisin pistää jo kierrätykseen, ehkä ne olivat muuttumassa vähitellen vintage-vaatteiksi. Katkeraa, miesten vaatteissa ei aika aja yhtä nopeasti kuin naisten.

Kaapissani on siis vaatteita lähinnä koosta 42, joka on nyt onneksi minulle armottoman suuri, ja sitten koosta 36, jossa olen viettänyt suuren osan aikuisiästäni. Aika vähän mistään siltä väliltä. Nyt minulle ovat alkaneet mahtua (juuri ja juuri) koon 38 vaatteet, 36 häämöttää vielä jossain toivottoman kaukana.

Kyllä noi sitku vaatteet on mulle ainakin enempi motiivi mut sit on nää" ei enää ikinä" vaatteet. Olen nyt laihtunut 5kg ja kävin shoppaamassa parit B85 rintsikat ja L koon pikkupöksyt ja housut numeroa 42 ja iiiik! ne ei oo ees kireet sit tuumin että kelle voisin lahjottaa suuret mutta melko uudet vaatteeni kokoa 52,XXL jne. niin mies kannustavasti sano että älä vielä niitä hukkaa jos ne kilot kuiteski tulee takasi ÄGRRR! mitä mieltä ootte pitäskö säilyttää vai antaa kiertoon?Motivoivatko kaapillinen isoja vaatteita mua laihtumaan?Vai se sitku pikkumusta joka mullakin on tai aika ihana siskon mulle tekemä kesämekko johon en oo moneen kesään mahtunu.Veikkaampa että nää jälkimmäiset on se paras kannustin ja ne isot saa mennä enkä tule perään parkumaan.

Kiva aihe

Minullakin on ollut sitkuvaatteita. Kun kiloja ja senttejä on mennyt, niistä on tullut jokohanvaatteita. Innokas sovitus ja vaatteet on muuttunut EiSittenkäänVaatteiksi

Aika on tehnyt tehtävänsä ja vaatteet näyttäneet jotenkin väärän mallisilta ja nuhjuisilta. Säkkiin vain ja kierrätykseen

rinkeli59
Minä heitän liian suuret vaatteet kierrätykseen. Olen päättänyt, ettei ne enää ikinä ole sopivia. Poikkeuksena muutama hame, jotka olen vielä kaventamalla saannut pysymään päällä

Mulla on kaapissa roikkuu tavoitehame. Tää hame eroaa tyypillisestä sitkuvaatteesta siinä mielessä, että se ei ole koskaan mahtunutkaan mun päälle! Ostin sen joskus monta vuotta sitten kirpparilta. Se oli täydellinen, ja attelin ettei taloudellinen menetys ole tässä niin suuri, ettenkö voisi ihailla sitä vaatekaapissani, vaikkei se mun päälle mahdukaan. Se on ehkä kaksi kokoa liian pieni, joten tavoite ei kuitenkaan ole mikään ihan mahdoton. Eilen viimeksi kokeilin, ja aloin haaveilla, että ehkä ensi vuonna voisin vaikka jo käyttää viimein tätä hametta...

Mulla on varmaan jätesäkillinen 'sitku'-vaatteita.

Nyt on varmaan pakko ostaa jotkut housut vaikka ei huvita, kaikki vanhat on isoja tai pieniä. Varsinkin housuissa tuo sitkuilu on vahvimmillaan koska paitoja on aina löytynyt kivoja painosta huolimatta mutta nuo alaosat ovatkin asia erikseen. Vielä kun kuulun siihen porukkaan jonka vyötärön perusteella sopiva koko housuissa olisi nyt 42 ja lantion perusteella 36, ei hyvin istuvia housuja meinannut löytyä edes laihana. Niistä pidetään siis kiinni kynsin hampain.

Nyt kaappiin on ilmestynyt myös toisenlaisia sitkuvaatteita, nimittäin sellaisia jotka joten kuten istuvat ja käytän niitä silti mutta en halua viedä niitä vielä pienennettäväksi/siirtää eteenpäin koska ne eivät ole vielä niiiin suuria.

Kiva aihe tosiaan. Mulla ei juurikaan ole pieniä vaatteita, kun olen ollut iso ain. Mutta,... pari vuotta sitten ostin Lindeksiltä kesä alesta ihanat valeet housut, jotka silloin menivät kiinni, mutta olivat liian pienet. Ostin ne, koska olivat super alennuksessa, 70% 50%:sta, eli muutaman euron maksoivat. Sitten lihosin vaan lisää, mutta ehkä jo ensi kesänä saan ne jalkaani...ehkä!! Tavoitteita pitää olla!!