Siivoaminen perheessä

Hei,

Miten te hoidatte siivouksen perheissänne.Asun siis avomieheni kanssa kaksin.Ollaan asuttu jo useampi vuosi. Meillä menee muuten hyvin,mutta kaikki siivous on minun harteillani. En jaksais enää vaan yksin siivota.Aina kun sanon asiasta,niin hän lupaa parantaa tapansa,mutta eipä ole vielä. Olen miettinyt jotain siivouslistaa,mutta eipä tunnu tulevan kannatusta siihen ollenkaan. Sitten jos laitan lapun,että nämä olis tehtävä niin niistä on aina vaan ne helpoimmat tehty.Pesin viime viikolla pyykkiä ja sanoin,että laita nämä puhtaat omaan vaatekaappiisi tästä korista.eipä ole tapahtunut.En jaksais aina sanoa,kun mun mielestä tollaset pitäis olla sellaisia asioita,jotka hoidetaan omatoimisesti.Ei musta ooo yhtään kiva kirjoitella jotain listoja kuin lapselle,että tee nämä ja nämä vaan musta toisenkin pitäis huomata,että täällä on esim. tiskikone tyhjentämättä,eikä sitä tarttis lapulle kirjoitella. Miten ratkaista ongelma?

Itse ratkaisin ongelman sanomalla miehelleni suoraan että ota tai jätä.

Kyllästyin olemaan kihlatulleni äiti ja vaadin että asiaan on tultava muutos tai minä en vastaa seurauksista.
(Anteeksi suora vastaukseni...)

torstaina, 2. helmikuuta 2012 klo 18:57 TiiaMo kirjoitti:

Itse ratkaisin ongelman sanomalla miehelleni suoraan että ota tai jätä.

Kyllästyin olemaan kihlatulleni äiti ja vaadin että asiaan on tultava muutos tai minä en vastaa seurauksista.
(Anteeksi suora vastaukseni...)

Hyvä,että joku sanoo suoraan

Auttoiko tämä asiaan?

Meillä pidetään yhteisiä siivouspäiviä, joista ei auta luistaa. Olen tehny säännöt selväksi: mie en äidiksi rupea. Jos toista ei siivous innosta, niin sopii sitte käydä kaupassa ja tehdä ruokalista ja suunnitella viikon ruokailut muutenkin. Meillä ei onneksi tosin ole niin kovasti joutunut käskyttämään, mutta toki aina välillä. Miehillä ku tuppaa olemaan jonkinlaiset silmälaput silmillä siisteyden suhteen. (ainakin siis tällä minun tapauksella )

Kannattaa valita puoliso, jolla on samanlainen siisteyskäsitys. Tai sitten muuttua itse ja opetella elämään vähän sotkuisemmassa ympäristössä. Miksi aina pitäisi mennä sen siivousintoisemman pillin mukaan.

Minä siivoan, jos siltä tuntuu tai olen siivoamatta, jos on jotain kiinnostavampaa puuhaa. Jos mies vaatisi jatkuvaa nurkkien nuolemista, hän saisi jatkaa sitä vaatimista ilman minua.

Hei!
Asumme omakotitalossa ja toistaiseksi on toiminut sellainen järjestely että mies hoitaa lämmityksen (puulämmitys) ja muutkin "miehiset hommat" ja minä siivoamisen ja ruoanlaiton. Toki välillä täytyy joustaa puolin jos toisin.

Pitkällä tähtäimellä ei ole hyväksi jos toinen tuntee koko ajan tekevänsä enemmän kotitöitä kuin toinen. Jos ei siis mitään tapahdu oma-aloitteisesti niin pitää ottaa asia puheeksi. Tai mitäs jos jättää sen tiskikoneen täyttämättä ja pyykit pesemättä pidemmäksi aikaa? Luulis miehenki oppivan arvostamaan puhdasta kotia kun ei kaapista löydy ku likasia kalsareita. Ehkä se sitten heräis todellisuuteen ja tajuais ettei oo mitään siivouskeijua joka aina hoitaa kodin kuntoon. Saattaispa sieltä ojentua se auttava käsikin.

Toivottavasti saat ongelmaan jonkinlaisen ratkaisun.

Kun olin kotona ja mies töissä, minusta oli ihan selvää että minä hoidan kotityöt. Miehelläni oli huono omatunto siitä kuitenkin, vaikka teki pitkiä päiviä.

Sitten asetelma vaihtui, ja minä menin töihin ja mies rupesi opiskelemaan. Mies oli siis kotona paljon enemmän kuin minä, joten hän hoiti suurimman osan kotitöistä.

Nyt minä opiskelen, ja mies on töissä ja tekee todella paljon ylityötä, joten minä hoidan suurimman osan. Mies kyllä pesee työvaatteensa itse ja tiskaa. Tekee se muutakin, mutta sitten pitää jo erikseen pyytää.

Kun molemmat ovat töissä jaetaan kotihommat tasaisemmin. Emme tarvitse mitään listoja kuitenkaan. Haluan että koti siivotaan kunnolla vähintään kerran viikossa (imurointi, pölyt, lattioiden pesu, vessan ja kylppärin pesu), ja lisäksi imuroidaan silloin tällöin ja pestään pyykkiä kun sitä on kertynyt koneellisen verran.

Minä pesen ja siivoan oman autoni, ja mies hoitaa omansa. Jos korjata pitää, mieheni kyllä hoitaa sen, kunhan hankin varaosat

Jos on sattunut kohdalle laiska ja sotkuinen mies, pitää alusta alkaen tehdä selväksi ettei suostu elämään likaisessa ja sotkuisessa kodissa. Jos kaksi ihmistä asuvat yhdessä, kodista huolehtiminen ei voi olla ainoastaan yhden vastuulla. Pitää olla varovainen ettei vastarakastuneena alkaa palvella miestä liikaa...voi olla vaikeaa saada muutosta aikaan myöhemmin

Tähän on ihan pakko kommentoida, sillä meillä on vaimon kanssa ollut jo yli 20 vuotta diili, minä hoidan siivouksen ja pääsääntöisesti ruokapuolen, vaimo kaupassakäynnit ja kaikki muut ostot, esim. lahjat.

Sopimus alkoi joskus pikku riidoista, minä motkotin epäjärjestyksestä kotona ja vaimo suuttui, kun mulla meni hermot yli 15 min. kaupassaolosta.

Pyykit, tiskit, pihahommat ymv. suurinpiirtein puoliksi ja mökillä molemmat tekee kaikkea, mutta kotona jako on selvä, kun suursiivous alkaa esim. jouluna, niin emäntä painuu kaupoille pois jaloista ja minä käärin hihat kotona. Siivottavaa on n. 300 neliötä, joten ihan pikku hommasta ei ole kyse, mutta voittaa ostoskärryissä roikkumisen.

Meillä me molemmat teemme yhdessä kotitöitä - poislukien imurointi ja lattioiden peseminen, jotka teen minä lähes poikkeuksetta. Tehdään varmaan suurinpiirtein yhtä paljon. Kaupassa käynnit hoidetaan useimmiten yhdessä ja minä teen useammin ruuat ja mies useammin tiskaa kuin minä. Pyykit hoidetaan useimmiten molemmat yhdessä - minä lajittelen pyykit, mies käy ne pesemässä ja laitellaan yhdessä tai jompi kumpi kuivumaan. Minä sitten viikkaan puhtaat pyykit kaappeihin. Toki työnjako muuttuu toisenlaiseksi, jos toinen ei olekaan töissä - silloin kotona oleva tekee suurimman osan kotitöistä.

Kyllä parisuhteessa pitäisi voida sopia kompromisseista. Jos toinen on himosiivooja ja toinen himosotki, on vaikea elää tyytyväisenä kummankaan.

Tehkää sellainen lista, jossa on kaikki mahdolliset hommat ja jakakaa ne keskenänne siten mikä tuntuu omimmalta. Kotitöitä ei oikein voi jakaa millään mittarilla, kun jotain tehdään joka päivä ja jotain vain kerran vuodessa.
Kun olette jakaneet työt, uusi lista jääkaapin oveen muistuttamaan mitä oltiin sovittu. Jos toinen ei tee omiaan, toinen pitäköön suunsa kiinni. Aika pian on vain likaisia astioita, käytettyjä vaatteita, villakoirakennel ja kukat kuihtuneet. Syyllistä ei tarvitse nimetä, johan tekemätön työ kertoo sen.

Pahimmillaan molemmat hoitavat kaiken vain itselleen (ruoka, pyykit, oman alueen siivous). Kyllä isännät tai emännät alkavat osallistua kun ympäristö ei enää miellytä. tai jompikumpi ottaa ja lähtee.

Minä en ole himosiivooja, mutta kärsin, jos kamat roikkuu ympäri. Onneksi nykyinen kumppani tekee kaikkea ja pelaammekin sen säännön perusteella, kumpi motivoituu ensin.