Rintojenpienennysleikkaus, kokemuksia?

Laitoin sulle A.H. Matti ysäriä.

Mulle sanottiin tuosta raskudesta vaan sen verran, että rinnat saattaa raskauden myötä kasvaa taas isoiksi, mutta ei multa raskautta kielletty..

Ja ei kai ne haavat mihinkään ratkea, kun ne on parantunu. Ei kai kukaan haavojen parantumisvaiheessa aio raskaaksi tulla... Mun on pakko kysyä, minkä alan lääkäri tää oli, jonka luona kävit? Oliko siis leikkaava lääkäri vai arvauskeskuksen nuori mieslääkäri? Jos on tuo jälkimmäinen vaihtoehto, unohda kuulemasi ja keskustele leikkaavan lääkärin kanssa. Hän tietää mistä puhuu.

Leikkaava lääkäri tämä oli. Hyvin asiantunteva komplikaatioista jne. Voi kai tällä kriisimielelläni olla tekemistä senkin kanssa, että olen aika herkkä ihminen ja toisaalta pelkäsin, että en täytä kriteereja ja suoranaisesti kieltäytyy leikkauksesta.

Hei, on kokemusta ja kirjoittele, jos haluaisit kuulla lisää!!!!

tiistaina, 29. marraskuuta 2011 klo 19:43 Siirisikuriina kirjoitti:

Suututtaa tuollainen pelottelu kun sinulla on mitä ilmeisimmin todella painava lääketieteellinen peruste leikkaukseen!

Joo suututtaahan se. Minulta leikattiin joku vuosi sitten nielurisat ja kyllä olin järjellisesti tietoinen, että leikkauksiin liittyy riski. Lääkäri oli kuitenkin kiva ja empaattinen, eikä sanallakaan puhunut riskeistä. Olisi kuulemma helppo nippasu ja olisin kohta takaisin töissä. No, siinä vaiheessa kun mun olisi pitänyt olla lääkärin mukaan takaisin sorvin ääressä, makasin sairaalassa letkun päässä. Jos olisin etukäteen tiennyt oikeat riskit, en olisi riskeerannut henkeäni. Ja voin kertoa, että kyllä niihin nielurisojen poistoonkin oli ihan lääketieteellinen peruste, en minä niitä kosmeettisista syistä leikkuuttanut.

jatkan tohon Pullapallon viestiin oman kokemukseni....

mua on leikelty rintasyövän ja myöhemmin sen uusimisen vuoksi useita kertoja. Joka-ainoa leikkaus on aiheuttanut komplikaatioita (tulehduksia, joiden vuoksi jatkotoimenpiteitä on jouduttu siirtämään tai hoitosuunnitelmaa mukauttamaan, hyvin viivästynyttä toipumista ym.), joita EI OLISI pitänyt tulla. Osasta niistä varoteltiin sivulauseessa, osasta ei mainttu etukäteen.

Olin ekan leikkauksen kohdalla 36 v, nyt 47v. Olen aina ollut normaalipainoinen eikä mitään tunnettuja riskitekijöitä ole eikä ole ollut. On vaan se kuuluisa huono tuuri!

Elämä sinänsä ei ole minulle itseisarvo. Eikä ole edes lapsia, jotka jäisivät kaipaamaan. Sen sijaan on lähes neljän kilon punnukset, joita jokaisella hengenvedolla joudun nostelemaan ja fysioterapeuttikin on hengityksen liikkeeni todennut minimaaliseksi. Minulla sen sijaan saattaisi olla edessä puoli vuosisataa aktiivista elämää tai sitten petipotilaaksi joutuminen. Tosin lääkärihän ei luvannut edes selkävaivoihin helpotusta, jota on vaikea uskoa, mutta voi kai se tottakin olla. Pitkässä juoksussa kuitenkin herää oletus, että lihaskuntotreeni ja hieronta purisi paremmin jos olisi vähemmän passiivista punttiennostoa

Ja joillekin lisätään tisseihin täytettä, mikä on tyhmintä, mitä kukaan milloinkaan voi edes ajatella ja silti sitäkin tapahtuu vaikka siinä on komplikaatioita yhtä hyvin

Harmi, että tämä lääkäri oli se leikkaava lääkäri..Jotenkin noista kommenteista ajattelin, että pakko olla tk-lääkäri.

Mun leikkaava lääkäri sanoi, kun kerroin hänelle että on nyt paljon helpompi hengittää, että varsinkin astmaatikot ym. keuhkosairaat ovat kehuneet hengityksen paranemista ko leikkauksen jälkeen.

Ja komplikaatioita ei koskaan pidä väheksyä, se on tosi. Mutta se että kärsii sitten loppuelämän oireista vai ottaako sen riskin, se päätös on jokaisen tehtävä. Omalla kohdalla päätös leikkaukseenmenosta kannatti .

keskiviikkona, 30. marraskuuta 2011 klo 07:10 A.H. Matti kirjoitti:

Ja joillekin lisätään tisseihin täytettä, mikä on tyhmintä, mitä kukaan milloinkaan voi edes ajatella ja silti sitäkin tapahtuu vaikka siinä on komplikaatioita yhtä hyvin

Kehittymättömien rintojen täyttäminen normaaliksi on tietenkin yhtä tyhmää kuin hörökorvaleikkaukset tai huulihalkion korjaus. Tyhmintä mitä minä tiedän, on se, että arvostellaan toisia sellaisesta, mitä itse ei tarvitse. Tuskin sinustakaan kuulostaisi kivalta, jos joku täällä sanoisi "tosi tyhmää mennä jonnekin tissinpienennysleikkaukseen. Laihduttaa läskit pois niin kyllä ne tissitkin pienenee".

Minä olen onneksi saanut normaalit tissit, normaalit korvat, normaalin naaman ja normaalin painon. Ei silti tule mieleenkään arvostella ketään tyhmäksi sen takia, ettei ole sattunut syntymään yhtä onnellisten tähtien alla kuin minä. Tuskimpa se kaikenlaisten psyyke- ja masennuslääkkeiden syöminenkään siihen ulkonäkövirheeseen on terveellistä. Jokainen punnitsee riskit ja hyödyt omalla kohdallaan.

p.s. Tunnen yhden tälläisen "tyhmän" tissien täyttäjän. Hänellä on nykyään normaalit a-kupin rinnat ja hänen itsetuntonsa on ihan toinen kuin ennen. Toki leikkauksessa oli riskinsä, mutta niin on siinä häpeilyssä ja piilottelussakin.

Enemmän kuitenkin tarkoitin niitä, joilla on jo normaalikokoiset rinnat, mutta niitä suurentelevat. Mutta siinä arvomaailmassa, missä ne elävät, ei oikein muutkaan asiat ole mulle valjennut. Eihän noita varmaan edes paljon ole, mutta ovat vaan hyvin näkyviä, kun soittavat aina Seiskaan että nyt on suuremmat

tiistaina, 29. marraskuuta 2011 klo 17:25 A.H. Matti kirjoitti:

Maito kuulemma rintoihin nousee eikä se pääsisi sitten mitenkään pois. Että sellaista . Onkohan tossa imetysmahdollisuudessa kyse siitä, että jos kudosta poistetaan paljon, ei ole sitten mahdollista? Kuitenkin kai nännejä kaikilla siirretään niin miksi joillain säilyy imetyskyky?

No olihan "höpö-höpö"-juttu! Mulla leikattiin ennen lapsia ja lääkäri sanoi yrittävänsä säilyttää maitotiehyet että imetys olisi mahdollista (nännejä siirrettiin ja kudosta poistettiin puolikiloa per kantti). Osoittautui, että imettäminen ei onnistunut ja tietysti se maito pakkautuu synnytyksen jälkeen rintoihin. Piti vain suihkutella lämpimällä suihkulla ja hieroa rintoja, että ei syntyisi niitä kovia möykkyjä joita tulee kun ei imetä. Pakkautumisesta tuleva hankala olo meni ohi parissa päivässä.