Purnaus ja purkaus

Kaisa64,

olet oikeassa. Jos molemmilta löytyy tahtoa parantaa tilanne ja pelastaa parisuhde, kannattaa siihen 110% panostaa.

Jos tilanne on se, ettei toinen millään tajua omaa käytöstään (narsisti?), ei sellaiseen suhteeseen kannata jäädä kitumaan.

Meillä on vain tämä yksi ja ainoa elämä, se pitäisi pystyä elämään niin, että loppumetreillä on suht tyytyväinen, kipeistäkin kokemuksista huolimatta.

Voimia kaikille arjen haasteisiin!

Mua ottaa nyt niin paljon päähän, että välillä miettii onko tää kaikki ihan turhaa...Mä oon nyt vuoden aikana saanut pudotettua painoa -10kg eikä kukaan ole huomannut mitään .

Lisäksi mua nyppii, kun joutuu yksinään käymään kuntosalilla niiden kaikkien hoikkeliinien keskellä; kyllä siinä on vitsit todella vähissä. Ei ole kivaa sonnustautua väljiin t-paitoihin kun muilla on viimeisen muodin mukaiset urheiluvermeet yllä .

Silloin harvoin kun saan salille jonkun työkaverin, niin se on kovan työn takana. Ollaan sovittu, että mennään tiettynä päivänä.... hyvin usein näiltä "kavereilta" tulee tekstari / soitto, että ei nyt sitten sovikaan, kun tuli jotain muuta menoa. Eipä juuri paljoa innosta enää heitä pyydellä .


Vielä yksi juttu: näin erään "saliystävän" muutama viikko sitten; moikattin ja vaihdettiin muutama sana. Kotona sitten huomasin, että tämä ihminen oli poistanut minut facebook-ystävien joukosta . Mä olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mitä olen tehnyt . Kyllä mun mielestä kuuluis edes joku selitys antaa. No päätin etten jatkossa edes tervehdi tätä tyyppiä... harmittaa niin maan perusteellisesti !

Parisuhde vtuttaa ja se, että nyt on taas pari päivää välissä ennen kuin nähdään, niin saa ihan yksikseen surra kun ei asioita viiti selvittää puhelimitse. Perkeleen perkele. Töissäkään kiinnostais enää olla 5-6pv viikossa.

Monilta harmituksilta säästyy kun ei edes yritä sopia kavereiden, naapureiden tai edes itsensä kanssa milloin lähteä yhdessä lenkille/salille/jumppaan jne jne.

Lähtee ihan just tasan sillä hetkellä kun saa ajatuksen mennä!

Mulle kävi niin että viime syksynä oli tarkoitus käydä lähellä asuvan ystävän kanssa lenkillä säännöllisesti. Sovittiin ajat joka sekään ei ollut ihan helppoa, olihan molemmilla lapsia ja heidän harrasteitaan. Ystävä sitten alkoi perua viime tinkaan noita sovittuja lenkkejä, oli milloin sukulainen tulossa kahville / pitää siivota / saunailta / menkat / miehellä jotain... Ja perumisia oli enemmän kuin yhteisiä lenkkejä.
No mä menin sitten yksin vaikka houkutus oli kova jäädä itsekin kotiin...

Muutaman kerran otti päähän kun koko päivän odotti kelloa kytäten iltalenkkiä ja aurinko paistaa, illalla sataa vettä ja kaveri peruu lenkkiseuransa. Että lähde sitten yksin sateessa lenkille kun olisi voinut mennä jo paljon aikaisemmin auringon paistaessa!
Lopulta en enää kysellyt mitään ja senkus lähdin lenkille yksin, ja opin nauttimaan siitä omasta rauhasta. Muutama kuukausi kun meni ja kävin 3 kertaa viikossa liki 10 kilsan lenkin, alkoi ystävä taas puhua että voisi yhdessä lenkkeillä... Sanoin aika suoraan ettei meidän aikataulut oikein kohtaa. Jätin sanomatta että mun paino on laskenut yli 8 kiloa ja kunto on noussut siihen malliin hurjasti että en ala ketään hitaampaa mukanani raahaamaan. Ystävä kun ei ole lenkkeillyt syksyn jälkeen kertaakaan ja ainoa mikä hänellä on noussut on PAINO. Ja veetutus sen myötä omiin kiloihinsa. No valintoja on pitänyt tehdä ja hän valitsi kaiken muun paitsi lenkkeilyn vaikka seuraakin oli tarjolla.

Huiskaus, minä olen päätynyt samaan ratkaisuun ainakin hetkeksi kun kyllästyin totaalisesti ystävääni, kun kaikesta sovitusta myöhästyi tai teki oharit. Enpä aio hetkeen hänen kanssaan mitään sopia, eipä tule turhaan pahaa mieltä ja ylimääräistä stressiä, onhan mulla muutakin ja kivempaa tekemistä Itselläni ei siis ole kyse liikunnasta koska harrastan sitä aina joko yksin tai mieheni kanssa (etukäteen sopimatta) vaan ihan kaikesta sovitusta menosta tämän ystävän kanssa, mutta yhtä kaikki parempi kun ei sovi mitään!

nyt ( purna)tuttaa , oijoi mikä sanahirviö , voishan sen alkaa v kirjaimellakin
kaksi ja puoli viikkoa töissä, normaali päiväruokailu ihanine salaatteineen, vähemmän ruokaa kuin viime keväänä ja silti paino NOUSEE taas entisiin lukemiin. Perskule, olevinaan jo selätin nämä lukemat kesällä mutta ei tästä mieliala ainakaan korkeemmalle mee.

mistiina: kuntosaliharrastajana voin kertoa kokemuksista. Viime vuonna olin reilusti ylipainon puolella, nyt normaalipainoinen eli melkein hoikkeliini

Vastaan tuli just tuollainen vaihe, milloin löysät t-paidat alkoivat ärsyttää. Sehän oli vaan merkki siitä, että vaatteet alkoivat käydä liian isoksi! Oli kivempi treenata, kun kävin hankkimassa hyvännäköisen tyköistuvan topin Jos salilla ujostuttaa, löytyiskö sellaista ajankohtaa, jolloin muita treenaajia ei ole kovin paljon (jos aikataulusi yhtään joustaa)? Myös tilanne, että kaverit ei ehdi/pääse mukaan, on tuttu. Teetätin henkilökohtaisen ohjelman ja käyn yksin. Salin työntekijät kannustaa, ja liikunnasta tulee hyvä olo kun siihen tottuu

Rrrr. Grrrr. Ärrrrh. Purrrrh. Tyhmää. Kiva päivä muuttui v-päiväksi. Lapsi ei mennyt nukkumaan kunnolla, mies ei tajua mitään ja nyt on vielä huono omatunto kun huusin sille. Nyt se sitten, aiheesta, mököttää. Ja menkat ei ota alkaakseen vaikka tässä on jo viikko niitä varrottu ja kärsitty. Mikä p. se niitäkin hidastaa.

Ja mulla on taas vaan 70 kaloria vajausta, himputti. Ja kaikki muut vetelee helposti -500, eikä tee ees tiukkaa. päntty. Mäntty. Rrrrr.

Mistiina kirjoitti;

Vielä yksi juttu: näin erään "saliystävän" muutama viikko sitten; moikattin ja vaihdettiin muutama sana. Kotona sitten huomasin, että tämä ihminen oli poistanut minut facebook-ystävien joukosta . Mä olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mitä olen tehnyt . Kyllä mun mielestä kuuluis edes joku selitys antaa. No päätin etten jatkossa edes tervehdi tätä tyyppiä... harmittaa niin maan perusteellisesti !


Ei kannata tollasesta välittää. Face on sen sortin paikka, että ei siellä välttämättä todellisia ystävyyssuhteita kannatella. Henkilö on todennäköisesti pudottanut listalta muitakin ihmisiä, ja pienentänyt ympyrää, jolle jakaa facestatuksensa.

Mielestäni käyttäytyisit aikuismaisemmin jos vaan tavatessanne tervehtisit oikein reippaasti ja iloisesti. Jos hän on pudottanut sinut listalta siksi ettet ole "mukava" tms, niin hän saa parin iloisen tervehdyksen jälkeen kyllä uutta ajateltavaa. Mutta elä tuollaisen ihmisen facekaveruuden perään sure.

keskiviikkona, 1. syyskuuta 2010 klo 21:45 Lucky Bamboo kirjoitti:

- - - Ja mulla on taas vaan 70 kaloria vajausta, himputti. Ja kaikki muut vetelee helposti -500, eikä tee ees tiukkaa. päntty. Mäntty. Rrrrr.

Mua kanssa ärsyttää kuulla kuinka ihmisillä ei oo yhtään nälkä ja niillä on vajeet 500:ssa. Mut siitä tiukan tekemisestä ei voi koskaan tietää koska KK:ssa ollaan kumminkin vain tietokoneen välityksellä ja periaatteessa kuka tahansa voi sanoa olevansa ja tekevänsä ihan mitä tahansa eikä se aina välttämättä ole sitä mitä todellisuudessa. En nyt yritä sanoa että KK:ssa olisi k*settajia mutta jokaisella meillä on eri tiukan tekeminen: toiselle se tarkoittaa sitä että kaikki sujuu kuin tanssi, toiselle taas sitä, että säilyi nipinnapin hengissä

Mua ärsyttää se, että kohtuullisen hyvin alkanut "rojekti" lässähti kesän aikana. Olin paljon mökillä ja siellä ei ole nettiä joten ruokailujen merkitseminen ei onnistunut enkä sitten suoraan sanottuna jaksanut ruveta kirjoittamaan ylös mitä olin syönyt. Eikä siinäkään vielä mitään mutta nyt ei meinaa saada taas syömisten merkkailusta kiinni, ei edes sitä vertaa että vain merkkaisi mitä syö ja vasta tuonnempana alkaisi optimoimaan kalorivajetta. Ei vaan jaksa viitsiä