Purnaus ja purkaus

Pakko on purkaa paineita!!! AAAAAAAAGGGGGGGHHHHHHHH!!!! Typerät asiakkaat, ei tätä keskusta oo turhaan keksitty... Ois kyllä kiva jos ne joutuis soittamaan suoraan asemille, jossa ei stn nykyiselläänkään ehditä puheluihin vastata. Ja sit sanotaan et ihan on turhaa, että palapalapalapala. Joo sinähän sen tiedät, ihan turhaan on laitettu tänne keskus pystyyn ja maksetaan palkkaa 30 hengelle. Ei tästä mitään HYÖTYÄ ole. Voi tsiisus. Yksityinen voittoa tavoitteleva yritys kuitenki kyseessä. Ääliöt.

Söin aimoannoksen itse paistamaani kääretorttua.

Olihan se ihan mielettömän hyvää, mutta siihen sen hyvyys loppuikin.
Eipä muuta kuin itkua tirautellaan vaa´alla lähipäivinä.

Mulla pisti ihan totaalisen vihaksi eilen illalla... Mies pesi sunnuntaina pyykkiä ja eilen tajusin etteä herra oli pessyt vaan omia vaatteitaan eikä sitten ollut viitsinyt laittaa mun alusvaatteita yhtäkään koneeseen muiden tummien vaatteiden joukkoon. Hänen mielestään mun alkkarit ovat värillistä pyykkiä koska "mustissa pikkareissa on värillisiä palloja..." AAAARRRGGGHH!!!! Kaiken huipuksi meinasi tänä aamuna ottaa mun auton sanomatta mitään, oli ottanut avaimet luvatta mun avainnipusta. Sanoin hänelle jo menneenä lauantaina että autoa ei lainaa ennenkuin hommaa takapenkille sellaisen penkinsuojuksen, hän meinaan kuskaa isoa pelikassiaan siellä ja nyt kassi on repinyt penkin verhoiluja

Pistää kiukuksi kun ei kuunnella eikä uskota, välittämisestä nyt puhumattakaan. Selvää on ainakin se, että ukko saa luvan pestä omat pyykkinsä tästä lähtien, minä olen passanut sitä jo 2,5 vuotta ja pessyt herralle kalsarit valmiiksi ja laittanut kaappiinkin, mutta samaa palvelusta ei näköjään voi odottaa.

Ja mua taas ketuttaa, kun miehen mielestä nipotan turvallisuussääntöjeni kanssa. Meillä on jättitrampoliini ja pidän erittäin tärkeänä, että eri kokoiset lapset eivät hypi yhdessä ja max. 2 hyppijää kerrallaan. Alunperin olin sitä mieltä, että vain yksi kerrallaan, mutta sen verran annoin periksi. Nyt kuulemma hän ei voi edes vahtia lapsia, vaan se on minun tehtäväni, koska säännötkin ovat minun.

Mua ärsyttää tämä laihdutus. Viikkotolkulla merkkaamista ja suunnittelua. Toiset syö kaikkea mitä vaan kaapista löytyy ja its e pitää miettiä mitä suuhunsa pistää. Eilen söin karkkia ja suklaata ja en merkannut kaikkia syömisiäni. Ei siis ole tarkkaa havaintoa syödyistä kaloreista ja lenkillekkään en ole jaksanut lähteä. Kotitöitä olen kyllä paiskinut, siivonnut, pyykännyt ja sellasta, mutta tänään olen ottanut jo kahdet päiväunet. Kai olen sen tarpeessa.Nyt pitäis taas tsempata ja ajatella, että katotaan vaikka kolme viikkoa eteenpäöin niin jotain huomattavaa kai on tapahtunut. Tsempatkaa mua, taas... kiitos.

Avopuolisoni oli juuri lähdössä yöksi töihin, kunnes tuli takaisin raskaasti kiroten. Joku oli varastanut sen pöyrän! Siihen oli vasta ostettu uudet renkaat ja muutenkin oli tärkeä kulkupeli, kun autoa ei omisteta. Kaiken lisäksi vettä sataa kaatamalla. Raukka joutuu ajamaan mun pyörällä kaatosateessa, joka on aivan liian pieni sen pitkille jaloille.

Ärsyttää!

Keljuttaa huominen vierailu, kun tiedän, että siellä tosiaan odotetaan minun (ja kaikkien muidenkin tietysti) syövän kaikkea hyvin raskasta. En tahtoisi loukata ketään.

Ottaa niin päähän miehen kummipojan synttärit!! Ei ne synttärit sinänsä, mutta pakkoko ne on laittaa sunnuntaille kello 15 eteenpäin? Me ajetaan 370km ja jos ollaan kolmelta sielä, niin neljän jälkeen sais olla lähdössä kotiin, kun mutkaisia teitä ajoon menee 4,5h ja kummallakin on maanantaina työpäivä. Miehen kello soi jo 0345, joten ei sitä viittisi ihan parin tunnin yöunillakaan yrittää sinnitellä.
Rasittaa olla kyselemässä, että jos tultais ennemmin ja lähteä melkein samassa ovenraossa, kun loput vieraat tulee.

Murasin pikkuvarpaani viisi viikkoa sitten pöydänjalkaan, enkä ole päässyt liikkeelle oikein mihinkään. Huomenna ajattelin lähteä ja kokeilla pystyiskö jo zumbaamaan. No, kompuroin sitten tänään poikani keskellle eteisen lattiaa jättämiin lenkkareihin, ja satutun saman varpaan imaksati uudelleen. Se siitä zumbasta ja kaikesta muustakin liikkumisesta taas viikkokausiin

Omena on pyöreä Voi ei! Itsellä liikkumista vaihtelevasti vaivaa marssimurtuma ja tiedän kuinka turhauttavaa on, kun haluaisi liikkua, muttei vain kykene osallistumaan.

Itse en ole vielä lähtenyt vielä ryhmätunneille, jotka rasittavat jalkaa liiaksi, kuten bodypumppiin bodybalanceen yms. Olen kuitenkin liikkunut niissä rajoissa mihin pystyn. Esimerkiksi olen haastanut itseni tekemään joka päivä 50 vatsalihasliikettä (mikäli innostun niin saatan tehdä enemmänkin.) Spinning ja pyöräily ovat myös olleet itselleni jalkaystävällisiä lajeja joilla saan sykkeen nostettua.

Toivottavasti jalkasi paranee pian ja pääset liikkumaan niin kuin haluat, mutta muista olla hätiköimättä.