Pientä muistelua omilta kouluajoilta? Miten teidän koulumatka sujui?`

Tässä juuri lapset laiton kävellä lompsimaan kouluun. Ja vielä tämä lulukaisi kävelyä ja seuraavalla joutuvat lähteen isompaan kouluun ja taksi hakee pihasta. Harmillista meidän ihana kyläkoulu suljetaan. Eniten minua harmittaa juurikin tuo että lapsilla ei tule aamuisin ja iltapäivisin sitä terveellistä hyötyliikuntaa enään kun taksi kuljettaa.

Itse joudin käveleen ala-asteelle kilommetrin matkan satoi tai pasitoi tai pyrytti. Ei meitä ikänä kuskattu. Ja yläasteelle päästiin sit taksilla kun olimme eka tuon kilsan kävelleet ala-asteen pihalle odottamaan. Kyllä se melko monena aamuna tympäs,kun olen kotoisin suomen suurimmilta lakeuksilta jossa aina oli vasta tuuli

Meillä mentiin 80-luvun lopulla ala-asteelle 2,2km matka pyörällä, kävellen, kelkalla, suksilla... joskus peltolakialle tai ojiin jäätyi vettä niin, että pääsi luistimillakin kivasti perille asti!

Meitä ei olis koskaan ehditty viedä tai hakea ja ala-asteen opettaja oli sitä mieltä, että se tekee hyvää reippailla kaikilla keleillä.
Jopa niin, että kun 3. luokalla mursin ranteeni kesken koulupäivän, en saanut soittaa äitiä hakemaan, vaan sisko vei mut päivän päätteeksi kotiin potkukelkan kyydissä käsi pipon sisälle kiedottuna ja vasta illalla lääkäriin!
Meidän koulumatka oli 2km tikkusuora kuja puuttoman peltolakeuden yli ja ihan niinku aina olis ollu vastatuuli.
Veli lupaskin aikanaan, että "isona tulee insinööriksi ja rakentaa sellaisen tien, että aina on alamäki".

Yläasteelle oli matkaa 10km ja saatiin bussikortit, 2km piti mennä edelleen pyörällä. Mutta kiitos koulukiusaajapoikaparin, jotka teki kaikista linkkamatkoista yhtä helvettiä, meidän sinnikäs porukka kulki edelleen pyörällä koko 10km.
Ja sama meno lukioon. Ja edelleen iltarientoihin viikonloppuna mentiin fillarilla, joten viikon pyöräilykilometreiksi tuli helpostikin 140km ihan vaan siirtymistä paikasta toiseen.

Kesätöihinkin kuljin aina pyörällä, sen saman 10km ainakin suuntaansa, yleensä enemmäkin.
Harmittaa, että ei enää voi pyöräillä töihin, kun on 37km suuntaansa.

Kouluun (peruskoulu ja lukio vierekkäin) oli vajaa 2km matkaa. Ekalla ja tokalla luokalla sain silti bussikortin koska meidän tie laskettiin liian vaaralliseksi pienelle lapselle. Sitten valmistui uusi tie jossa oli erillinen kävely/pyräilytie. Siitä lähtien sitten kävellen tai pyöräillen.

Tallille oli 6km matkaa. Pyöräilin sinne monta kertaa viikossa, paitsi talvella pääsin osan matkasta bussilla ja kävelin pari kilometriä. Kun bussi ei kulkenut sopivasti kävelin koko matkan.

En kokenut tätä ongelmana millään tavalla, polkupyörällä pääsi niin helposti kaikkialle. Jotenkin oli vähemmän mäkiä, sadetta ja vastatuulta kun olin lapsi

Ala-aste vajaan parin km päässä, kertaakaan kuuden vuoden aikana en autolla menny... yläasteelle/lukioon matkaa n. 15 km ja ihan vuorobussilla kuljettiin läheiseltä bussipysäkiltä usein seisten, kun mummot halus kirkolle tietenkin samaan aikaan ja paikkahan oli annettava...

1,5km kouluun ollu aina about matkaa ja tosiaan kävellen tai pyörällä sato tai paisto! Matkanahan tuo ei ollut mikään, en muista että koskaan olisin ehtiny ees kastua kunnolla! Joskus kyllä menin rullaluistimilla (oli sillon iha uusinta uutta) ja suksillakin kouluun... Tästä siis 15-20vuotta..

muoks. vielä. Niin ja pyörällä tosiaan mentiin aina tallille, kesämökille ja uimarannalle jos sinne kerran halus eikä ollu mikää ongelma, matkaa 7-20km!

Ala-asteelle oli noin 3km matka, mikä taitettiin naapurin pojan kanssa yhdessä samalla luokalla kun oltiin ekasta luokasta alkaen. Ensimmäinen luokka kävellen, sitten pyörällä tai hiihtäen. Enkä muista että se ois koskaan edes silloin pienenä häirinnyt? Ihan mielellään sitä tallas sitä matkaa.

Yläasteelle matka vähän piteni, taisi olla lähemmäs 4km. Pyörällä sekin kuljettiin, ihan pahimpia tuiskuja lukuunottamatta. Aurat kun kulkee täällä kylillä pyöräteillä vasta aamupäivästä, niin ei sitä ihan puolen metrin hankeen kehdannut lähteä jyystämään. Eli linja-autolla sitten mentiin. Mielellään tuonkin matkan polki, siinä iässä jäi kuitenkin usein kylille aikaansa kuluttamaan ja tuli poljettua päivän aikana helposti useita kymmeniä kilometrejä ihan vaan kavereita tapaamaan ja varmaan ihan ilman syytäkin.

Opiskeluaikoina kun matka koululle oli jotain 4-5km, mentiin opiskelukaverin kanssa kesät pyörällä ja talvet kävellen. Ei se ihme oo, ettei kiloja vielä sillon kertynyt

Kyllä se itseäkin harmittaa, että ennen pääsi vesisateessa minne tahansa pyörällä ja nyt jo pienen tihku sateen yllättäessä tulee otettua auto alle. Kauppaankaan ei voi mennä pyörällä eikä reppukaan toimi kauppakassina, vaikka painaisi vähemmän kuin kouluaikoina koulureppu kirjoineen.

Kouluun oli ala-asteella matkaa kilometrin verran ja oli harvinaista herkkua, että pääsi autolla. Tämä tapahtui ehkä kerran lukukaudessa, jos vanhemmista toisella sattui olemaan pekkasia. Yläasteella ollessa ei edes kehdannut kulkea vanhempien kyydillä, vaikka matkaa olikin enemmän (3km).

Lukioaikanakin vielä jaksoi kulkea polkupyörällä paikasta toiseen säässä kuin säässä. Ajokortin saantikaan ei vaikuttanut alkuun asioihin, mutta toista on nykyään. Pitäisi ottaa itselle kilometrirajat käyttöön, koska saa ottaa auton ja koska täytyy mennä polkupyörällä tai kävellen.

Vähän muisteloita pääkaupungin ympyröistä. vaikka kouluun oli vajaa puoli kilometriä, oli siinä silti haastetta. Ei menty pyörällä, olisi ollut liian vaarallista kadun ylityksineen. Eikä lapsilla 50-luvulla juurikaan ollut pyöriä. Muistelen, että joihinkin kouluihin ei edes saanut pyöräillä, ei ollut pyöräteitä ja pelättiin varkauksia ja ilkivaltaa.

Neljä vuotta kesti tuo vaihe. Sitten alkoi ratikka-ajelu esikaupungista Hesan keskustaan. Koki olevansa iso tyttö, kun yksin sai liikkua. Omat lapseni tekivät saman matkan, tosivielä kauempaa bussilla. Kyllä sitä äiti kello kourassa monta vuotta mietti, minkä liikennevalon kohdalla ollaan ylittämässä katua matkalla linja-autoasemalle.

En tänä päivänä päästäisi ekaluokkalaistani samaan rumbaan vaan saattaisin ja hakisin. On liikenne muuttunut niin täällä kuin provinsseissakin. Terveyden kustannuksella sitä autoillaan, pakostakin.

Mitäkähän olisi tämän päivän korvike nuoruutemme "kuntoiluun", oltiinhan silloin koulun jälkeen ulkoleikeissäkin tuntikaupalla. Kyllä sekin piti linjat sutjakkaina.

Meillä mentiin kouluun ala-asteella taksilla vaikka osalla olikin lyhyempi matka kuin toisilla. Pienessä kylässä asutus oli niin hajallaan että samaan kouluun tultiin 2-15km säteeltä. Minusta koulumatkat olivat todellakin yksi päivän kohokohdista. Pienestä koulusta sain nauttia 1-4 luokan verran kunnes muutettiin hieman isompiin ympyröihin. Taksilla huristelu oli myös turvallisuuskysymys, susia ja karhuja näki harva se viikko Muutaman kerran kävi niin ettei taksi päässyt hakemaan kun hirvet olivat blokanneet tien eivätkä suostuneet väistämään Koulussa ei saatu olla välitunneilla sisällä vaan ne vietettiin aina sään salliessa ulkona pelien merkeissä, usein mentiin myös oppitunneilla tutustumaan luontoon ja liikuntapäiviä oli todella usein. Itse en ole ikinä käyttänyt bussia koulumatkoihin, muuton jälkeen peruskouluun oli se 3km matka ja aina tuli käveltyä/pyöräiltyä se 2 x päivässä säässä kuin säässä. Lukioon siirryttäessä matka lyheni kilometrillä. Korkeakouluun mentäessä jätin bussikortin ottamatta ihan puhtaasti säästösyistä (muuten olisi jäänyt viikonloppujuhlinnat vähälle). Vasta viimevuonna tutustuin paikallisliikenteen saloihin työpaikan siirtyessä 5km päähän. Ajokortti löytyy mutta oman auton hankintaa aion kitkuttaa niin pitkälle kuin suinkin mahdollista, ehkä vasta sitten kun työmatka sitä oikeasti vaatii.

Peruskoulussa oli 1-5-luokat 1,5km päässä. Talvella käveltiin, sulan aikana pyöräiltiin. Joskus, jos oli ihan kamala keli, niin jonkun vanhemmat saattoivat nakata koululle autolla, mutta yleensä sit käveltiin kotiin... Luokkakaveri asui naapurissa ja ensimmäisillä luokilla meillä oli kotimatkalle "eväät" mukana (mandariinia, keksiä tms pientä) ja n. puoli välissä matkaa pysähdyttiin syömään ne

6-9-luokalla asuttiin n.30km päässä koululta, niin silloin kuljin bussilla.

Lukion ajan asuin asuntolassa koulun vieressä.