Painonhallinta-seminaarien ja -tilaisuuksien opetukset

Änkäsin itseni mukaan ammattilaisille tarkoitettuun painonhallinta -seminaariin, jossa puhujina oli mm. tämän palstan Patrik Borg ja Keventäjien Riikka Turku. Lisäksi myös muut luennoitsijat opastivat näitä ammattilaisia meidän laihduttajien oikeaan käsittelyyn sekä esittelivät kaikenlaisia apuvälineitä/ohjelmia laihduttajien rasitteeksi

Mr. Borgin esitelmä oli ihan mukaansa tempaava, mutta siinä ei tavallaan ollut hänen kirjoihinsa ja Kiloklubiin tutustumisen jälkeen paljon uutta. Ruokaosion kalorilaskurista hän totesi sen olevan tarpeen että me laihduttajat söisimme riittävästi

Lisäksi hänen mielestään elämäntapamuutoksessa on keskityttävä OLEELLISIIN MUUTOKSIIN eikä pyöriskeltävä kaikenlaisen nippelitiedon viilaamisessa. Seuraavassa olennaisien ja vähemmän olennaisien muutosten vuosivaikutuksia 100 kiloiselle miehelle:

- ateriarytmin tasaaminen >10 kg
- syömiskäyttäytymisen normalisoiminen > 10 kg
- kasvisten lisääminen >10 kg
- muiden lähinnä ravinnon laatuun vaikuttavien tekijöiden vaikutus muutamia kiloja/muutos

Aika oikeita valintoja totesin omassa jo taakse jääneessä 30 kilon laihdutuksessa tehneeni

Psykologi Riikka Turkun (meniköhän kieliopillisesti oikein ) mielenkiintoinen esitelmä sen sijaan antoi uutta näkemystä laihdutuksen motivointiin. Oleellisia asioita olivat, että nykykäsityksen mukaan motivoituminen on sisäsyntyinen prosessi, johon vaikuttavat kunkin tunteet ja koko ajatusmaailma. MOTIVAATIOTA EI VOI SYNNYTTÄÄ TOISEN PUOLESTA, eikä siirtää toiselle valmiina pakettina, vaan motivoijan on osattava säätää puitteet vuorovaikutuksen keinoin mahdollisimman optimaaliseksi laihduttajan näkökulmasta katsoen.

Selväkielisesti sanottuna muutoksen tekijälle on löydettävä sen tasoinen liikunta/laihdutustapa mihin hän kykynee voivansa sitoutua. Liialla tiedolla ja liialla painostamisella ei pidä hämmentää elämäntavan muutokseen valmistautuvaa ylipainoista. Eli samat toteamukset kuin P.Borgilla mutta vähän eri vinkkelistä nähtynä.

Omassa laihdutuksessani olin oikeastaan tiivistänyt samat asiat omaksi motokseni: Yksinkertaista terveellistä liikuntaa ja yksinkertaista terveellistä ruokailua

Laitoin tämän jutun tänne Arkipulinoihin ettei se häviäisi painonpudotusjuttujen sekaan (älkääs emännät siirrelkö tätä muualle!!)

Olisi kiva kuulla muiden kommentteja kuulemiini asioihin

Vielä seminaarista sen verran, että Riikka Turku esitteli tälläkin palstalla keskutelussa olleen muutovaihemallin:

* esiharkinta 35
* harkinta 25
* suunnittelu 17
* toiminta 4
* ylläpito 3

Kaikissa näissä vaiheissa voi tapahtua repsahteluja ja luopumisia. Jos ylläpitovaiheessa on selvinnyt puoli vuotta, on jo hyvät mahdollisuudet jatkaa pysyvästi tätä elämäntapamuutosta.

Lukemat vaiheiden perässä tarkoittavat seminaarilaisten joukossa olevien elämäntapamuutosta tekevien osanottajien eri vaiheiden läpi käyneiden määrää. Itse kävin nämä kaikki alkuvaiheet läpi hyvin nopeasti eli esiharkinnasta toimintaan meni viikon verran kun taas monella se saattaa kestää vuosia.

Aika karua luettavaa nuo numerot - aika harva on päässyt valmistelevista vaiheista toiminta- ja ylläpitovaiheiseen Varsin savolaista toimintaa tämä laihdutus tuntuu olevan kun mieeeetittään ja naaaaatittaan

Ei siirretä muualle. Kiitos Lionel tämän ketjun perustamisesta. Tuo mitä sanoit Riikka Turkun puhuneen:

muutoksen tekijälle on löydettävä sen tasoinen liikunta/laihdutustapa mihin hän kykynee voivansa sitoutua

Kiteyttää aika hyvin omankin oivallukseni. Koen, että tuota noudattamalla olen onnistunut omassa painonhallinnassa ja kunnonkohotuksessa. Korostan sitä, ettei tämä elämä ole pelkkää painonhallintaa. Hyvää voi tehdä itselleen myös kunnonkohotuksen mielessä. Välillä herkut maistuu paremmalta ja se on ihan ok. Sitten välillä taas herkkuja ei juuri koe tarvitsevansa. Ei tarvitse lyödä hanskoja tiskiin kerrasta. Koen, että tällaiseen elämäntapaan pystyn sitoutumaan ilman hammasten kiristelyä.

Muutan tämän ketjun otsikkoa niin, että muutkin vastaaviin tilaisuuksiin osallistuneet voivat kertoilla tärkeistä havainnoistaan tässä ketjussa.

Minulta tulee joulukuussa lisäinfoa, koska minut on pyydetty erääseen ammattilaisten liikuntaseminaariin näyttelyeläimeksi kertomaan liikunnan positiivisista vaikutuksista elämänmuutosprossesissa Tulen siis pitämään esitelmän omasta tarinastani ja liikunnan vaikutuksesta onnistumiseeni - mielestäni sillä on ollut oleellinen osa kuntoutumiseeni.

Liikunta on luonut itselleni positiivista onnistumisen tunnetta, ja huomasin flunssan plus sen jälkitautina tulleen niveltulehduksen aiheuttaman kolmen viikon liikkumattomuuden lisäävän nälän tunteitani. Toisin päin sanottuna liikuntan aiheuttama mielihyvä ainakin itselläni vähensi nälän tuntemuksia

Pitääköhän sinne seminaariin ripustaa lappu kaulaan: Kysyä ja katsoa saa muttei hiplata (ainakaan miehet)

Muutosvaihemallista vielä sen verran, että ne lukemat olivat ammattilaisten omia kokemuksia - paitsi minun. Minkähänlaisia numerot olisivat tavallisilta laihduttajilta kyseltäessä Taitaa tämä laihtumisten onnistumisprosentti olla tosi alhainen kun niiltäkään, joilla kaikki tietämys ja kokemus on hallussa, ei homma tunnu onnistuvan

Niin, muistaaksenihan yleensä se menee niin, että vain 5% laihduttaneista pystyy pitämään saavuttamansa painon. Mulla ei tähän ole viitettä tueksi mutta muistelin että tuollaisesta osuudesta on täälläkin joskus puhuttu (Patrik).

torstaina, 26. marraskuuta 2009 klo 22:55 Lionel kirjoitti:

Liikunta on luonut itselleni positiivista onnistumisen tunnetta, ja huomasin flunssan plus sen jälkitautina tulleen niveltulehduksen aiheuttaman kolmen viikon liikkumattomuuden lisäävän nälän tunteitani. Toisin päin sanottuna liikuntan aiheuttama mielihyvä ainakin itselläni vähensi nälän tuntemuksia

Pitääköhän sinne seminaariin ripustaa lappu kaulaan: Kysyä ja katsoa saa muttei hiplata (ainakaan miehet)

Ensimmäiseen kappaleeseen sanoisin että Aivan näin! Juuri ja juuri flunssasta toipuneena, ja vain vähän liikkuneena, makean nälkä ja mieliteot ovat olleet valtavat. Nyt kun liikkumisen olen päässyt jälleen aloittamaan melkein normaalisti, ei sellaisia mielitekoja ole ollenkaan. Lähinnä tekee mieli porkkanaa.

Toiseen kappaleeseen: Ripusta! Katsotaan montako naista tulee hiplaamaan.

perjantaina, 27. marraskuuta 2009 klo 10:41 Rasmus kirjoitti:

torstaina, 26. marraskuuta 2009 klo 22:55 Lionel kirjoitti:

Toiseen kappaleeseen: Ripusta! Katsotaan montako naista tulee hiplaamaan.

Meni ohi, vaikka luin uudemman kerran toisen kappaleen.

Jaa-a, olenkohan ollut koskaan varsinaisessa painonhallintatilaisuudessa... Elämäni ensimmäinen todellinen minulle toimiva ja sopiva oppi liittyi kuitenkin eräässä syömishäiriöryhmässä sallivuuteen, josta täälläkin puhutaan paljon. Oli käsittämättömän helpottavaa oivaltaa, ettei minun tarvitse pyrkiä sellaiseksi ihmiseksi, joka muistaa herkut kerran kahdessa viikossa. Siksi varmaankin oli kuin olisin kotiin tullut, kun tämä palvelu perustettiin muutamia vuosia myöhemmin ja luin ensimmäisen kerran Patrikin ajatuksia.

Muuten, oikeakielisyyspoliisi täällä on sitä mieltä, että Riikka Turku taivutetaan kuten Turku muulloinkin - eli Riikka Turun...

perjantaina, 4. joulukuuta 2009 klo 22:16 Johna kirjoitti:

Muuten, oikeakielisyyspoliisi täällä on sitä mieltä, että Riikka Turku taivutetaan kuten Turku muulloinkin - eli Riikka Turun...

Rehtorisisareni oli sitä mieltä että astevaihtelu ei koske erisnimiä eli Riikka Turkun on oikein, Johna-poliisi. Tosin en tiedä muistinko sanan astevaihtelu oikein tai muutenkaan mitään oikein Riikka Turku muuten kertoi olevansa tamperelainen

Moi Johna ja Lionel,

tosta nimen taivuttamisesta.....
Luokallani oli (noin 30v sitten!!!) Marjut niminen tytto. Nimi taivutettiin
aina Marjutin .... kunnes uusi suomen opettaja ilmoitti, etta nimi pitaisi
taivuttaa Marjuen, oikeen siis saantojen mukaan.
No, kukaan ei sita nimea alkanut noiden oppien mukaan taivuttaan, koska nimien kohdalla saa kuulemma poiketa saannosta....

Tieda hanta...