Mitkä tekijät vaikuttivat eniten päätökseesi pudottaa painoa?

Toivon nyt, että tällaista viestiketjua ei aikaisemmin ollut ja että tämä menee oikeaan paikkaan..

Nyt ei ole kyse siis pelkästään ulkonäöllisistä tekijöistä. Vaikuttivatko päätökseesi myös psykologiset tai terveydelliset seikat? Pakkomielteet? Mitä tahansa se onkin, olisi kiinnostavaa lukea muiden tuntemuksia.

Mulla itselläni ehkä se kaikkein suurin syy on se, että en halua enää jatkaa tähän malliin. Painan nyt 91.2kg (lähtöpaino 96kg, tavoitepaino nyt ensin ainakin 65kg) mutta mitähän se olisi mahtanut olla kymmenen vuoden päästä, jos en olisi nyt ottanut itseäni niskasta kiinni? Ja saattaa myös kuulostaa hieman pinnalliselta, mutta itse en kestä sitä, että suurin osa miespuolisista ystävistäni ja ex-poikaystäväni ovat olleet minua paljon kevyempiä. Minä en halua, enkä suostu, olemaan enää heitä painavampi. Siksi haluan siis tehdä muutoksen. En voi väittää, etteivätkö nykyajan kauneusihanteet olisi vaikuttaneet päätökseeni myös. Olen aina ollut se "iso tyttö" kokoa 42, kun kaikki muut tytöt ovat huidelleet koossa 34-38. Ja aina vaatekauppaan mentäessä mulla on sellainen olo, että kaikki kivat ja nuorille sopivat vaatteet on tehty hoikille tytöille.

Heip. Mulla on päälimmäisenä syynä terveydelliset syyt. Parina viime vuosina on ilmennyt sairauksia, jotka ovat kääntäneet elämäni nurin niskoin. Jos olisin tiennyt niistä aiemmin, olisin osannut hoitaa itseäni eikä kilojakaan olisi näin paljon Nyt painonpudotus on sekä kivuliasta että hidasta.

Käytän vaatekokoa 48 ja joudun tilaamaan vaatteeni netistä. Haluan käyttää hyvännäköisiä ja hyvin istuvia vaatteita, joten ehkä minun pitäisikin opetella ompelemaan... Isorintaisena en mahdu kaupassa myytäviin vaatteisiin. Lahkeet ovat yleensä liian pitkät, joudun lyhennyttämään joka kerta.

Kun stressaan liikaa lihon, ja kun lihon stressaan painoni takia ja masennun ja syön vielä enemmän, jonka jälkeen masennun vielä pahemmin ja inhoan itseäni. Paha kierre. Aikaisemmin olen saanut sen katkaistua, ja saanut hirveästi positiivista energiaa laihduttamisesta. Sitten on jotain tapahtunut ja historia on toistanut itsensä.

Nyt pääsin pois stressaavalta työpaikalta opiskelemaan unelma-ammattia, ja innostuin samalla laihduttamaan.

Minulla pääsyy laihduttamiseen on ulkonäkö, ja miten ulkonäkö vaikuttaa psykkiseen vointiini.

Päätin että tällä kertaa laihdutan hitaasti ja ilman nälkää, mutta mitä tapahtui, paino on laskenut paljon nopeammin kuin odotin! Ja nälkäinen en ole todellakaan ollut.

Mielenkiintoinen ketju ja mielenkiinnolla lueskelen muidenkin perusteita laihdutukselle.

Itse yksinkertaisesti väsyin siihen iänikuiseen väsymykseen ja jatkuviin kipuihin. Ymmärsin koko ajan että suurin osa johtui siitä että syön väärin ja en liiku, mutta vuodesta toiseen jatkoin itseni paisuttamista.
Nyt oli töissä pidempi stressitön jakso ennen kesälomaa ja silloin sain vihdoin kerättyä voimia aloittaa uuden elämän tavan heti kesäloman alkaessa.
Olen ollut niin kauan huolissani terveydestäni ja syyttänyt itseäni siitä miten kohtelen ruumistani, että on todella vapauttavaa kun vihdoin teen jotain hyvää itselleni

Vaatekaappi täynnä pieniä vaatteita.. Ja yleensä tyytymättömyys omaan peilikuvaan. Kuntokin on rapistunut ja uuden elämän aloittaminen piristää kummasti mieltä,kevyt olo tekee ihmeitä.

Mulle kyllä vaikutti peilikuva.Kaikki vaatteet alkoivat olla pieniä ja läskit suorastaan pursuivat ulos joka paikasta.Yleinen väsymys ja saamattomuus tekivät myös sen että jotain täytyy muuttaa.Pienikin liikuntamäärä on vaikuttanut siihen että on energisempi ja jaksaa myös tarkkailla enemmän syömisiään.

Ulkonäkö oli ehdottomasti se tärkein syy, mutta aloitin urakkani myös terveyden vuoksi. Olin jatkuvasti väsynyt ja vetämätön ja sairastelin paljon. En viihtynyt vartalossani ja koin jatkuvaa alemmuudentunnetta sen takia, etten ollut yhtä aktiivinen kuin mun kanssaihmiset. Lisäksi mulla oli usein mm. selkäkipuja ja muita kremppoja, jotka on kyllä vähentyneet merkittävästi painon putoamisen myötä.

Mulla vaikutti varmaan monikin asia. Jo pitkään olin havainnut, että on tosi kankea olo, töissä vaikeaa kyykkyä tai kurotella tms. siihen verrattuna kuinka "ketterä" olin vielä vaikka 5 vuotta sitten. Kaapissa alkoi olla liikaa pieniä vaatteita, sekä kaupasta ei enää löytänyt helposti mitään, mikä olis mahtunut päälle. Eikä mikään näyttänyt hyvältä päällä, jos tarpeeksi suuria kokoja sattuikin olemaan. Lisäksi oli raivostuttavaa, kun ihan selkeästi ihmiset yrittivät arvailla, olenko raskaana!!

Viimeinen niitti oli sitten vuosi sitten kesällä, kun yksien sukujuhlien jälkeen näin valokuvia, joissa oli suvun naisia ja minä, mutta en tunnistanut itseäni valokuvasta. Siitä se ajatus sitten lähti, työkaveri suositteli kiloklubia ja nyt olen 10kg kevyempi.

Terveysasiatkin varmasti olivat taustalla vaikuttamassa, sos.ja terveysalan ammattilaisena tietysti tiedän, ettei paino voi tätä vauhtia nousta ilman, että jossain vaiheessa terveys tekee tenän.

Olen normaalipainon ylärajoilla ja en voi olla vertailematta itseäni muihin. Itsetuntoni on kohdillaan, mutta ainahan sitä itsevarmuutta voisi olla enemmän.

Erosin vastikään parisuhteesta ja päätin alkaa elää terveellisemmin sen kaiken köllöttelyn ja mässäilyn jälkeen. Löytyy se uusi kumppanikin ehkä helpommin, jos huokuu itsevarmuutta Ja saanpahan jotain muuta tekemistä ja miettimistä ollessani jumpassa tms.

Toinen iso syy on sairastamani nuoruustyypin diabetes. Mitä terveellisempi elämä, sen parempi nyt ja varsinkin tulevaisuudessa.

En ole koskaan onnistunut minkään sortin laihdutuksessa. Täällä olen katsonut ihmisten painonpudotusmittareita ja ei voi kuin ihailla. Kaipa haluan sitten onnistua pudottamaan edes viisi kiloa, koska olen niin päättänyt

Paljolti ulkonäöllisistä syistä kai alunalkaen, mutta kuten aiemmin ketjussa on mainittu on se aikamoinen kierre. Eli lihominen vaikuttaa mielialaan tosi paljon, ja olin lihavimmillani myös tosi alakuloinen, olo oli vetämätön ja söin vain enemmän siihen ahdistukseeni. Toki siihen muitakin syitä oli, kuin kilot, mutta kuitenkin. Kunnes se ahdistus meni siihen pisteeseen että viikon pyöri kiloissaan itkien ja ahdistuen ja siitähän se motivaatio sitten lähti En vaan halunnut enää näyttää siltä, ahdistua vaatteissani, tuskastua vaatekaupassa, itkeä vaatekaapilla, hävetä saunassa jne.

Toki myös terveydelliset syys väkisinkin terveyden edistämistä opiskelevana vaikuttaa taustalla, omakin verenpaine ollut vähän kiikun kaakun stressin, paniikkihäiriön ja ylipainon takia ajoittain ja se onkin laskenut selkeästi nyt reilun -10kg pudotuksen jälkeen. Samoin liikunnan lisäämisen myötä on erilaiset kivut hävinneet jaloista, selästä ja muualta, olo on virkeämpi, nukkuu paremmin, jaksaa paremmin, ja ylipäätään voi paremmin. En halua enää KOSKAAN päästää itseäni noihin aikaisempiin mittoihin, en ikinä. Olen sitten vaikka sen vaa'an orja lopun ikääni ja kirjailen syömisiäni kuukauden välein, mutta olen valmis maksamaan senkin hinnan siitä että saan pienemmän minuuteni säilytettyä