Miten irti häpeästä?

Minä olen nykyisin "niitä pienempiä" ja ihan samoin häpeilen menneitä kilojani, vaikka niitä on "vain 15". Tunnustan myös tuon häpeän avoimesti vastaamalla jokiselle painoani tai kadotettuja kilojani tiedustelevalle, että en aio kertoa. Mutta vaikka häpeänkin sitä, että painoni pääsi pahimmillaan kipuamaan pari kiloa yli normaalipainon rajan, niin osaan kyllä antaa arvoa ihan kaiken kokoisille ihmisille, jotka ovat onnistuneet säätämään elintapojaan terveellisempään suuntaan.

sunnuntaina, 5. syyskuuta 2010 klo 21:46 Solen kirjoitti:

Ihan ekaks, valtavasti onnea pudotuksestasi. Oikeestaan miks aina onnitellaan? Ethän sä sitä laihtumista lahjaks ole saanut vaan kovalla ja määrätietoisella työllä. Marimba ilmaisi asian ehkäpä järkevimmällä mahdollisella tavalla, kunnioitusta.

Menee vähän OT, mutta pakko vaan tulla tänne viilaamaan pilkkua, että onnitellaanhan sitä vaikka ylioppilaspapereistakin tai ylennyksestä ja ihan samalla tavalla se on työllä hankittu eikä lahjaksi saatu Mutta ymmärrän toki pointtisi, tuli vaan itselleni ominainen tarve tarttua tällaisiin asioihin Kiitos vaan, että sain näin tarpeeni tyydyttää

Mutta ehdottomasti olen samaa mieltä, että kunnioitettavan määrän on aloittaja pudottanut! Siihen alkuperäiseen kysymykseen / ongelmaan en sitten osaakaan sanoa mitään, kun olen itse aina ollut alle 70kg.

sunnuntaina, 5. syyskuuta 2010 klo 22:08 japena kirjoitti:

Iltaa

Tuttu juttu Nyt kun olen laihduttanut kohta 28kg ja vielä on 30-40kg jäljellä, niin tuntuu vaikealta sanoa paljonko on laihtunut Koska ajattelen muiden ajattelevan että vielä noin lihava

Ystävättärelleni sanoin puhelimessa laihtuneeni 25kg(silloin olin) ja hän kauhisteli sellaista määrää ja ilmeisesti odotti minun olevan nyt ihan hoikka kun kohdatessa katsoi pitkään ja oli ihan hiljaa

Jos ihmisellä on laihdutettavaa 70kg kuten minulla että painaisin 69kg, olen 170cm, niin olenhan kamalan lihava ja tuota määrää ei voi toiset ymmärtää suurinta pudottajaa katsoessa lapset päivittelivät naisten painoja ja minä painoin enemmän

Täällä minä pystyn sen kertomaan, mutta edes mieheni ei tiedä paljon olen painanut ja paljon painan Hän on todella hoikka mies Nyt olen sanonut painaneeni yli sata mutta en sitä että painan vieläkin

Voin hyvin ymmärtää Milla-Riikan ajatuksia, koska itse painiskelin samojen kanssa ja täytyy vain päässään työstää asiaa

On kuitenkin niin ihanaa huomata että joku pystyy laihtumaan tuon verran joten se luo uskoa omaankin kykyyn

Minäkin tänne lusikkani työnsin vaikken olekaan pienempiä

Voi japena, kun sait minut niin hyvälle tuulelle, kun ajattelin, että on niitä muitakin yhtä hulluja kuin minä, jotka eivät ole koskaan painoaan kenellekään sanoneet ei edes puolisolle eikä edes parhaalle ystävälle. Kun olemme laihduttaneet tässä ystävyytemme aikana jonkun kerran niin paino piti käydä virallisella punnitsijalla eli työterveydessä, kun en voinut kertoa painoani ja punnitus oli aina arkipäivä, että pääsen työterveyteen punnitsemaan itseni kerran viikossa. Terveydenhoitaja merkitsi vain pudotuksen ja laittoi nimmarit perään. Voi, voi kaikkeen se hoitohenkilöstökin joutuu erinäköisten vinoutumien kanssa.

Minä en ole pystynyt sanomaan mitään muuta kuin pudotukseni täällä ainakaan vielä. Ehkä sitten jonain päivänä uskallan kertoa paljonko painan tai sitten se voi olla minun ikuinen painajaiseni, että en voi sanoa painoani, vaikka painaisin sitten kuinka paljon - tai vähän hyvänsä. Ajattelin täälläkin, että en voi sanoa painoani, kun olen tälläkin itetty kaikkein painavin,jota en ole kyllä edes itse ajatellut, kun olen lukenut henkilöiden painoja, jotka ovat ne täällä ilmoittaneet.

Juuri tuo,mitä japena kirjoitti eka kappaleessa on se syy, että alkaa hävettää sanoa oma pudotuksena. Ajatteln juuri niin kuin joku tuolla aiemmin kirjoitti, että laihtunut noin , että nyt se varmaan painaa jonkun 80 kg, että sittenhän se on painanut herran jestas piip piip kg:a. .

Kiitti kuitenkin kannustuksesta ja asian käsittelystä kanssani. Sitä tarviin tällä hetkellä, kun tuntuu, että tuosta on tullut minulle jonkinasteinen mörkö minulle.

sunnuntaina, 5. syyskuuta 2010 klo 22:58 Rahmqvist kirjoitti:

Wau, 65 kilon pudotus on hillitön saavutus jota ei moni pysty tekemään. Rasvanpihtaamisgeenit saanut ja ns. läpipaskogeeneillä varustettu ovat toki eri lähtöviivoilla, mutta reippaan ylipainon takana on takuulla muuta kuin ahneus tai herkkunarkomania. Nuorempana ja laihempana en ymmärtänyt miksi jotkut voivat lihoa megalomaanisiin mittoihin, muttei mieleeni olisi koskaan tullut pilkata tai huudella perään. Minusta on aina kunnioitettavaa, jos joku on onnistunut parantamaan elämänlaatuaan pudottamalla painoa tai lopettamalla tupakoinnin tms. Kilomääriä ei tarvitse edes kertoa, tulos puhukoon puolestaan

Sain muuten taas pientä perspektiiviä tähän omaan taistooni kun pudotettavaa on vähäiset 20 kiloa..

Prosentuaalisesti se on kuitenkin iso pudotus, joten älä aliarvioi omaa työpanostasi itseäsi kohtaan.

maanantaina, 6. syyskuuta 2010 klo 19:33 Flikka30 kirjoitti:

Itseasiassa loukkaannuin, kun olin pudottanut jonkun 12kiloa, eli olin ihan alkumetreillä ja olin lähinnä hoikistunut kasvoistani vasta, niin yksi tuttava sanoi "oot laihtunu"
Minä siihen iloisena, että "joo, vähän naamasta" niin tuttava siihen suurella äänellä:
"ei kun paljonhan sä oot laihtunu!!"

Mun mielestä tuossa oli ihan ystävälliseen ja ihailevaan sävyyn lausuttu kohteliaisuus. Musta ainakin on ihan kivaa, kun ihmiset huomaavat, että painoa on tippunut paljon - tottahan se on, eikä yksikään kilo ole lähtenyt helposti, minkä varmaan jokainen nainen tietää!

maanantaina, 6. syyskuuta 2010 klo 19:33 Flikka30 kirjoitti:

No joo'o, mutta teki mieli kipakasti vastata, että "oonko mä sitten joskus ollu lihava?". Mur. Koska tällä avoimen hämmästyneellä kommentilla sanoi ääneen sen, mitä inhoaa kuulla kaikki naiset: sä olet lihava

No mutta, lihaviahan me lähes kaikki täällä ollaan tai ollaan oltu. Ei se kaunistelemalla tai välttelemällä asian mainitsemista miksikään muutu.

sunnuntaina, 5. syyskuuta 2010 klo 22:17 Slank kirjoitti:

Milla-Riikka, onnittelut sitkeydestäsi ja määrätietoisuudestasi.

NUmerot ovat vain numeroita, lukuja, joilla ei oikeasti ole mitään väliä. Sillä on väliä, että terve, reipas, hoikka ja iloinen.
Hm voisin siis vastata niinkin että "ai paljonko, no sen verran ainakin, että olen nykyisin paljon reippaampi ja iloisempi, ja veriarvotkin tykkää."
Mitä ne KILOT kenellekään kuuluu?

Mutta se on vain minun reaktioni...

Kaikkea hyvää!

Olen samaa mieltä, että mitä kenellekään kuuluu, mutta viimeksi tänään yksi työkaveri kysyi minulta, että paljonko sinä oelt oikein laihtunut ja kun ohitin asian niin palasi, että oletko laihtunut 30 ai 40 kg . Tuollainen oikeastaan pahentaa tilannetta, kun se vahvistaa juuri sitä ajatusta minulle, että ihmiset eivät edes ymmärrä , että joku voi laihtua 65 kg. Monet alkoi vasta huomat , että jotain on tapahnut, kun olin pudottanut sen 30-40 kg, mutta eivät ymmärtäneet, että niin paöjon.

Tuo oli hyvä vinkki, että minäkin voi lakaa ssanomaan, että sen verran, että olen päässyt pois kokonaan
- verenpainelääkkeistä
- sokerilääkeitä on poistettu 5 ja viimeistäkin on miedonnettu
- kolesterolilääke on puolitettu
- uniapnealaitetta ei tarvii käyttää
- liikuminen on helpompaa
-ja kuten kerroit itsestäsikin, että iloisempi ja reippaampi sekä jaksampi

Näinhän se on, mutta taidampa keskustella tästä aiheesta työterveyden terapeutin kanssa, kun siltä voi tilata aikaa ja ottaa jotain tiettyjä aihealueita käsittelyyn. Jos on sitten pidempi tarve niin sitten ohjataan työterveyden ulkopuolelle.

Kiitos.

sunnuntaina, 5. syyskuuta 2010 klo 23:21 LadyDeytheur kirjoitti:

Milla-Riikka: upea saavutus, ei mitään hävettävää vaan ole ylpeä itsestäsi. Sillä, mitä olet painanut ennen ei ole mitään väliä, vain sillä on, mitä olet onnistunut saavuttamaan. Ihailen tuollaista itsekuria - itse olen ollut vuosikausia viitisen kiloa normaalipainon ylärajan yli (73kg kun saisi olla max 68kg), ja sitä vaivaista viittä kiloakaan en ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut karistettua.Nyt on pakko, terveydellisistä syistä. Ihailen suunnattomasti kaikkia teitä, jotka olette onnistuneet pudottamaan kymmeniä kiloja!

Kiitos ja toivon, että onnistut siinä 5 kg:ssa, sillä 5 kg ylipainolla se minullakin on aikanaan alkanut, josta sitten hiipi 10 kgon, 20 Kgon jne.... Kannattaa ottaa heti niskalenkki ylipainosta, ettei se saa valtaa sinusta. Nimimerkillä: Kokemusta on.

maanantaina, 6. syyskuuta 2010 klo 18:50 Neiti Hellsinki kirjoitti:

Komppaan LadyDeytheuria, ihan sama tilanne kuin hänellä painoa myöten ja tosiaan mä en saa edes sitä viittä kiloa pois että olisin normaalipainon ylärajalla, saati sitten sitä kymmentä tai viittätoista mikä olis tavoitteena.... eli niin suuri rispekti kaikkia teitä kohtaan jotka olette pudottaneet edes vähän painoa, saati sitten Milla-Riikkaa joka on tehnyt kyllä naisen työn tässä asiassa! Upeeta!

Todellakin naisen työn, kun kokonainen nainen on hävinnyt jo nyt eli - 65 kg, mikä on kaiketi aika yleinen normaalipainoisen naisen paino. Samat sanat sinulle eli lue LadyDeytheyur´in kirjoitukseen vastaukseni. Kiitti kommentista ja kannustuksesta.

maanantaina, 6. syyskuuta 2010 klo 19:00 Siirisikuriina kirjoitti:

Mieletön saavutus Milla-Riikka... juu olet todellakin laihtunut enemmän kuin minä nyt painan, itsellä painonpudotustavoite viitisen kiloa ja takkuaa tosi pahasti. Eli hattua nostan ja kunnioitusta herättää tuo sinun urakkasi!!!

Kiitti! Lue sinäkin tuo LadyDeytheur´inkirjoitukseen vastaukseni.

maanantaina, 6. syyskuuta 2010 klo 19:08 jetztodernie kirjoitti:

onnea saavuksellesi milla-riikka. se on todella upea.

älä mieti, mitä sanoisitko uteliaille. se ei todellakaan kuulu heille. sano reippaasti niin kuin viisas slank sanoi, että sen verran, että olen olen energisempi ja iloisempi ja veriarvot tykkää. se oli mun mielestä tosi hyvä neuvo. ne jotka haluavat tietää kilomäärät ja jotka tuntevat sinut. eivät utele hyväntahtoisuuttaan, vaan jostain hekumoimisen syystä. .... mäkin tiedän yhden joka laihdutti 60 kg jne. joten älä sano mitään lukuja. et ole mukana suurin pudottaja kisassa.

Näin olen ajatellutkin, että olen hyvin monelle varsinkin töissä vastannut, että niin paljon, että en kehtaa edes sanoa, mutta paljon.

Sen voisi kääntää positiivisemmaksi, kuten slank sanoo, että sen verran, että veriarvot tykkkää. Täytyypä miettiä joku naseva valmisvastaus, kun joku kysyy niin ei tule yllätetyksi.

Kiitti tsempistä ja hyvistä vinkeistä.