Metsäsienet

Onko palstalla sieniasiantuntijoita?

Tyttärelle oli koulussa opetettu sieniä ja siitä innostuneena kävikin poimimassa ämpärillisen sieniä, mutta kun en itse tunne sieniä eikä lähipiirissäkään ole ketään kenet tuntisin sieniexpertiksi. Nyt vähän arvelluttaa että uskaltaakohan niitä syödä, ettei käy hullusti.

Suurin osa tyttären mukaan kanttarelleja ja niiltä ne minustakin näyttää. Sitä ei kai voi helposti sekoittaa mihinkään myrkylliseen sieneen?

Yksi sienistä oli kanttarellin näköinen, mutta paljon suurempi ja ruskea... En keksinyt minkään kuvan perusteella että mikä sieni se voisi olla. Ehkä parasta jättää se syömättä...

Vaarallisen myrkyllisiä sieniä taitaa kuitenkin olla aika vähän? Osaisiko joku neuvoa että mitä aloittelija uskaltaisi turvallisesti poimia, eikä olisi suurta vaaraa sekoittaa myrkyllisiin sieniin? Onko tiedossa hyviä sivustoja netissä?

Kannattaa lainata kirjastosta sienikirja. Kanttarellihan on kauniin keltainen, hieman suppilomainen. On silläkin matkija, joka on aika mauton, ei kuitenkaan myrkyllinen.

Rouskut (erilaisia) tunnistaa helposti siitä, että alapuolta vaikka kynnellä raapaistessa tulee maitomaista nestettä, ovat ihan hyviä ryöpättynä. Ilman ryöppäämistä ei saa käyttää.

Googleta ruokasienet, sieltä löytyy monia sivustoja ja hyviä kuvia sekä käyttöohjeita.

Mukavaa sienestysintoa

Itse pähkäilin juuri samaa ongelmaa kantarellin kanssa, että löysinkö tosiaan kantarelleja...

Mitä olen googlettanut, niin kantarellille eli keltavahverolle löytyy matkija, valevahvero. Joistain kuvista näki, että kantarelli on paljon suppilomaisempi kuin valevahvero, jonka varren ja helttojen välinen kulma on paljon syvempi, suorakulmaisempi.

Rouskut ja tatit ovat sellaisia joista on helppo aloittaa, kun niissä ei suorastaan myrkyllisiä ole. Tateista sappitatti on ainoa sellainen josta vahinkoa voi tulla, ei ole myrkyllinen mutta pilaa koko ruuan maun. Rouskuista lakritsirousku on vältettävä, oli muistaakseni hieman myrkyllinen tai myrkyllisyydestä ei tarkkaa tietoa, niin siksi ei suositella syötäväksi. Lakritsirouskun tuntee mattamaisesta pinnasta ja siitä että maitiaisneste on kirkasta.

Jotkin haperotkin on helppo tunnistaa, ainakin keltahapero.

Sienestysintoa täältäkin Itse hurahdin tänä syksynä sienestykseen ihan täysin. Koskaan ei voi etukäteen tietää mitä löytyy ja joka kerralla oppii jotain uutta

Muoks. ja itse syön vain sieniä jotka ihan täysin, kirjan ja googlen avulla tunnistan. Eihän niitä kuolemanmyrkyllisiä lajeja montaa ole, mutta vatsanväänteitä voi tulla tai sitten sieni pilaa makunsa takia koko ruokasatsin. Niin ja seitikeissä jalan tuppi on sellainen pyöreä ja isompi kuin itse jalka ja lakissa on usein nuppi. Ja itse välttelen varmuuden vuoksi oikeastaan kaikkia kauttaaltaan ruskeita pikkusieniä (ja vähän isompiakin), kun en niitä tunnista ja eipähän sitten tule sekoitettua myrkyllisiin seitikkeihin.

Minä sanoisin, että älä syö sieniä, joita et tunnista! No ehkä ne kanttarellin näköiset voi syödä, koska niitä ei tosiaan helposti sekoita mihinkään myrkylliseen.

Itse olen tänä vuonna kerännyt vaan tatteja. Luin sienikirjasta, ettei suomessa ole yhtään myrkyllistä tattia, joten niitä voi ainakin turvallisin mielin syödä. Tateissa on vaan 2 pahanmakuista lajiketta, sappitatti ja äikätatti. Tuo äikätatti on sen verran erikoisen näköinen, ettei sitä edes tee mieli syödä. Sellainen ohut, kirkkaan keltainen jalka ja pillistöt sellaiset tumman punaruskeat. Se näyttää ihan sarjakuvien myrkkysienieltä, joita noidat laittaa keitoksiinsa.

Tuo sappitatti on ongelmallisempi tunnistettava. Sen mun sienikirjani mukaan siinä on keltainen jalka ja vaaleanpunerva pillistö. Sen perusteella olen itse pähkäillyt, että jos kerään vain valko- tai ruskeajalkaisia tatteja, joissa ei ole häivähdystäkään punertavaa, niin ehkä säästyn sappitateilta. Mene ja tiedä onko taktiikkani oikea.