Lääkärien suhtautuminen lihavaan ihmiseen

hanzzulle hieman vastaavanlaisista kokemuksista. Olin semmoinen 7-8 vuotias kun koulun terkkari ekan kerran sanoi että minun pitäisi laihduttaa. Eihän nyt hitto tommonen kakara vielä mistään laihduttamisista mitään tiedä, eikä kaiken järjen mukaan tuossa iässä saisikaan vielä tietää. Kummasti kuitenkin tuo jäi kummittelemaan, sen verran asiasta silloin ymmärsin etten ollut hyvä sellaisena kuin olin. Ei siis hirveästi auttanut koulukiusatun lapsen itsetuntoa tämä.

Joo, ehdottomasti varsinkin ylipainoisten lasten vanhempien kannattaa valveutua siitä, mitä siellä terkkarilla puhutaan. Eikö olisi parempi, että lasta tuetaan tervein keinoin pudottamaan painoa yhteistyössä ja samoilla linjoilla vanhempien kanssa, eikä romuteta tuon ikäisen muutenkin horjuvaa itsetuntoa

Eipä lapsia nykyään varsinaisesti laihduteta, pyritään pitämään paino samassa, niin pituuskasvun myötä ylipaino häviää. Näin ainakin pitäisi toimia

Nykyään? Olen ollut ala-asteella 90- luvun lopussa ja ammattikoulussa 2000- luvulla..Siltä ajalta nuo terkkareiden kommentit on.

Sehän nyt on selvää, että nuo ihmiset ovat olleet täysin ammattitaidottomia pösilöitä

Tarkoitin nyt lähinnä, että lasta kannustetaan liikkumaan ja vanhempia ohjataan terveellisiin ruokailutottumuksiin ym. En varsinaista laihduttamista

huomenta

kyllä nyt naurattaa kävin tuolla katsomassa aikasempaa vuodatustani ja kyllä voittajan on niin helppo hymyillä

lääkäri sanoi heinäkuussa, että ei verenpaine lääkitystä vähennetä tai saatika poisteta ainaskaan 2 vuoteen vaikka paineet laskeneet
( alkuvuodesta 150/98 )

heinäkuun alussa verenpaine 118/78 nyt 108/75 JA LÄÄKITYS KOKONAAN POIS

verensokerikin on laskenut heinäkuun 5.4:stä 4.3:een

ja paino tippunut heinäkuusta lisää 7 kiloo

jotta ei ne lääkärit aina sitten olekkaan sanojensa mittaisia

ja tästä on nyt niin mukava jatkaa

perjantaina, 27. marraskuuta 2009 klo 07:30 mamma 2 kirjoitti:

huomenta

kyllä nyt naurattaa kävin tuolla katsomassa aikasempaa vuodatustani ja kyllä voittajan on niin helppo hymyillä

lääkäri sanoi heinäkuussa, että ei verenpaine lääkitystä vähennetä tai saatika poisteta ainaskaan 2 vuoteen vaikka paineet laskeneet
( alkuvuodesta 150/98 )

heinäkuun alussa verenpaine 118/78 nyt 108/75 JA LÄÄKITYS KOKONAAN POIS

verensokerikin on laskenut heinäkuun 5.4:stä 4.3:een

ja paino tippunut heinäkuusta lisää 7 kiloo

jotta ei ne lääkärit aina sitten olekkaan sanojensa mittaisia

ja tästä on nyt niin mukava jatkaa

Minulla sama juttu nyt vaan mietitään jotain uutta pilleriä mitä voisin tarvittaessa käyttää! Vaikka aika kohollaan verenpaine väliin on!
Paino heittelee niin paljon muiden lääkkeitten ansiosta!
Mut painoo alas vaan hoputetaan,ja lääkäri varmasti tietää et ei se ole niin kuin niks ja naks ja läskit veks

Aivan mahtavaa mamma! Todella hieno saavutus!

Minä joskus yritin puhua yhelle lääkärille siitä, että onko mahdollista että minulla olisi kilpirauhasen vajaatoimintaa kun oireita kerran oli ja arvot olivat normaalit, mutta lähellä rajaa.

Lääkärin vastaus tähän oli, että nämähän oireet häviää painoa pudottamalla. Yritin siihen todeta, että myös se ongelma, että paino ei putoa vaikka syön terveellisesti (personal trainer syynäsi ruokapäiväkirjani viikottain ja kaiken merkkasin) ja kävin erilaisissa jumpissa (pilates, aerobic, fitball) 3-4 kertaa viikossa.

Enpä saanut siltä lääkäriltä lääkitystä.

Viime keväänä sain sitten lääkityksen toiselta lääkäriltä koemielessä ja kas! Reilu kuukausi tämän lääkityksen aloituksen jälkeen painoni alkoi tippumaan vajaa puoli kiloa viikossa ILMAN, että pidin ruokapäiväkirjaa tai kävin salilla tai tein mitään muutoksia elämääni.

Nyt elämäni pahimmasta painosta on karistettu 10 kg ja viralliseen aloituspainoon joka on punnittu kesäkuussa siitäkin on jo 8 kg kadonnut. Nyt vielä tuli vastaan toinen lääkäri jolta sain todella hyvää tukea painon pudotukseen ja hän päätti nostaa tyroksiini annostustani, jotta painonpudotus saisi hieman lisäpotkua.

Olen työskennellyt sairaalassa ja siellä sitä todellakin näki, että lääkäreitä on monenlaisia.

kiitos hippistuu ja Tiittapauppi

hippistuu joo sellanen " paniikki pilleri " olisi kiva olla olemassa , kun sitä oikeesti joskus voi tarvita

Tiittapauppi hienoa, että löysit lääkärin jolta sait sitten apua

siinäpäs taas nähdään, että voi ne lääkäreidenkin mielet muuttua

oikein mukavaa viikonloppua teille ja stemppiä jatkossakin

Itselleni ei ole onneksi käynyt näin kuin kerran.

Gynekologi ei löytänyt minusta vikaa, ja ilmeisesti häntä harmitti, että olin "turhaan" tullut vastaanotolle tuhlaamaan hänen kallista aikaansa (ei tosin minulle kovin kallista, koska olin YTHS:llä).

Kysyi siinä sitten, että onko kukaan lääkäri koskaan huomauttanut minulle, että olen ylipainoinen? Totesin, että ei, koska niin ei ole käynyt oikeasti ikinä aiemmin. Siitä alkoikin sitten loputon saarna. En voinut kuin ihmetellä kuvitteleeko hän, että kehonkuvani olisi jotenkin vääristynyt kun en peilin edessä tai vaa'alla huomaa lainkaan 30-40 liikakiloani?

Olisi pitänyt siinä tilanteessa huomauttaa, että juuri aiemmin laihdutushoitaja, jonka vastaanotolla olin käynyt, sanoi minulla olevan erittäin korkea riski syömishäiriöihin, eikä uskaltanut edes esitellä kaloritaulukkoja. Hoitaja suositteli psykologin apua, ei laihdutusta. Toivoin kerrankin, että tiedoissani olisi joku merkintä mielenterveysongelmmista, että törpöimmätkin lääkärit osaisivat ottaa sen huomioon.

Uskoisin, että aiemmin lääkärit ovat olleet sillä kannalla, että tiedän itsekin olevani lihava, eikä siihen ole tarvinnut puuttua. Asiasta on ollut puhetta tilanteissa, joihin se on vaikuttanut, muttei muuten. Myöskään YTHS:n psykologilla käydessäni en ole kokenut ylipainon vaikuttaneen millään tavalla, toisaalta ongelmani eivät myöskään ole liittyneet syömiseen.

Onneksi tästä tapauksesta on jo jokunen vuosi aikaa. Eikä kyseinen gynekologi ole ollut muille ilmeisesti sen ystävällisempi. Normaalipainoinen ja urheilullinen ystäväni on myös vannonut, ettei hänen vastaanotolleen mene enää koskaan. Oli saanut niin ikävää kohtelua. Toivottavasti kyseinen gynekologi on jo jäänyt eläkkeelle, koska selvästikään ei osaa kohdata potilaita asiallisesti, vaikka tilanne (sukuelinten tutkiminen) on taatusti herkempi kuin esim. verenpaineen mittaus.

Nyt vasta huomasin, että tässä oli puhetta myös noista laihdutuskehotuksista lapsille. Ja tulipa mieleen omat kokemukseni:

Painoin 12-vuotiaana runsaat 60kg, mikä olisi nykypäivän painoindeksin mukaan normaalipaino. Siihen aikaan kuitenkin nalkutettiin ihannepainosta. Lääkäri minulle huomautti, että painoa saisi olla vähemmän, koska ihannepainoni on 57kg.

Koulumme terveydenhoitaja oli järjellisempi ihminen, eikä tuollaisia koskaan puhunut. Joka tapauksessa sain sen käsityksen, että olen ihan virallisestikin "läski". Yritin laihduttaa ensimmäistä kertaa juuri tuolloin.

16-vuotiaana harrastin urheilua aktiivisesti - ihan tosin vain siksi, että tykkäsin ko. lajista. Painoin 61kg ja totesin itselleni, että jos tästä laihtuisin vielä enemmän siihen ihannepainooni, jäisi vain luuta ja nahkaa.

Urheiluharrastuksen loputtua myöhemmin muista syistä painoni nousi 67 kiloon (söin urheiluaikoina hyvin vapaasti kaikkea, mutta kävin treeneissä usein, koska nautin siitä ja tapasin ystäviäni). En vielä silloinkaan ollut ylipainoinen, mutta omassa mielessäni tämä oli aivan kamala juttu. Elin viikon verran syömällä yhden näkkileivän ja jogurtin päivässä (näkkärin siis kouluruokailussa). Onneksi rupesin sen viikon jälkeen himoitsemaan ruokaa niin valtavasti, että en pystynyt pitämään yllä nälkäkuuria.

Lääkärin ihannepainokommentti ei ole ollut ainut tekijä epäterveessä suhtautumisessani kehooni, mutta hyvin tärkeä kuitenkin. Ihannepainon ajatus jäi mieleen kummittelemaan vuosiksi, enkä päässyt siitä eroon ennen kuin yli 20-vuotiaana löysin painoindeksin käsitteen. Ehkä pohjimmiltaan yksi tekijä on perfektionismini, jonka kannalta kaikenlaiset "ihanteet" ovat vältettävä asia.

Lopulta lihomistani ei silti aiheuttanut syömishäiriö vaan vakava masennus (johon taas oli omat syynsä - mm. en lapsena ollut koskaan lihava enkä kiusattu sen vuoksi, mutta kiusattu kyllä muista syistä).