Lääkärien suhtautuminen lihavaan ihmiseen

Sano seuraavalla kerralla reilusti, ettet tullut painosi vuoksi.
Lääkäritkin ovat vain ihan tavallisia ihmisiä, ei niitä enää tarvitse pokkuroida.
Se oli ennen se!

Tällaista kuulee, valitettavasti. Itselle ei ole käynyt samaa, mutta ihmeellisiä tilanteita joka tapauksessa.

Viimeisin tilanne oli, kun lääkärin oli ilmeisesti niin vaikea mainita ylipainosta keskenmenon riskiä kohottavana tekijänä, että hän käveli huoneesta jo ulos, katseli ohi ja väänsi naamaansa ikävästi, kun mainitsi asiasta.

Ehkä kaikkein ikävintä oli, kun hakeuduin yli 10 vuotta sitten masennusoireiden takia YTHS:n neuvontapsykologin juttusille. Vuodatin hänelle kaiken, mikä elämässäni oli pielessä, ja viiden käyntikerran jälkeen hän ehdotti minulle lähetettä syömishäiriöiden polille, jolla ei silloin hoidettu kuin bulimikkoja ja anorektikkoja. Kilttinä tyttönä menin. Mitään apua sieltä ei saanut - ainoastaan seuraavana syksynä olisi ollut viiden kerran laihdutusryhmä, jossa oli pakollinen paikallaolo joka kerta. Olimme varanneet paljon aikaisemmin etelänmatkan, jonka aikana osa kokoontumisista olisi ollut, joten kieltäydyin kunniasta. Sitä paitsi katsoin tietäväni laihduttamisesta sen verran, etten oppisi viidessä kerrassa uutta.

Kun hakeuduin seuraavana syksynä takaisin YTHS:lle, jouduin melkein riitaan tämän neuvontapsykologin kanssa. Toisella käynnillä tajusin, että hän oli leimannut minut heti aluksi painon takia masentuneeksi eikä ollut varmaan edes kuunnellut muita ahdistuksen aiheita.

Masennus hoidettiin lopulta parin vuoden terapialla. Terapia loppui kesällä 1998. Olen tuntenut itseni terveeksi siitä lähtien, mutta läskiä riittää edelleen.

Metku, minä ehdottaisin myös, että jos sama lääkäri puhuu sinulle vielä asiasta, muistuta ihan pokkana, ettet tullut sen takia!

jep jep, tuttua on! Lääke joka asiaan: allergiaan, abgiinaan mihin tahansa on että "sun pitäis kyllä laihduttaa".
N 5. vuotta sitten mulla huomattiin törkeen korkee verenpaine YTHS:lla, olin sillon 20v, verenpaine oli pahimmillaan (kun sitä "tarkkailtiin" noin vuosi) 115/180, että repikää siitä. Liikun suht paljon näinkin lihavaksi, painoindeksi oli sillon noin 29 ja suolatta elin vuoden ja verikokeestakin katsoivat että suolaa ei mene liikaa. Verenpaineelle ehdottivat syyksi siis lihavuutta, mistä se voikin johtua ja onnistuin hieman tuolloin laihtumaankin. Onneksi sitten laittoivat KYKSiin, koska nuorilla verenpaine on harvinaista, ja löytyihän sieltä munuaisvika sitten. Että, lääkäri sieltä määräs het lääkettä ja Kelan erityiskorvauksen. Sellasta se, tosi tekis varmaan ihan hyvää saaha nää kilot pois ihan oikeesti, yritystä kyllä on ollut mutta ei vissiin tarpeeksi ja pöllö verenpainelääke lihottaa (purkissa lukee ihan ) ja minipillerit saa osan syystä. Toki on karkki maistunut joskus. Selityksiä.
ops:

jonskuti

115/180, että repikää siitä. ops:

Kyllä nuo sinun paineet ovat varmaan olleet kuitenkin 180/115, mutta korkeat ovat.

pompula

Sano seuraavalla kerralla reilusti, ettet tullut painosi vuoksi.
Lääkäritkin ovat vain ihan tavallisia ihmisiä, ei niitä enää tarvitse pokkuroida.
Se oli ennen se!

Juuri näin! Minulle on kerran lääkäri sanonut ylipainosta ja sanoin takaisin että tiedän asian mutta että laihduttaminen ei ole helppoa. Puhe aiheesta loppui siihen! :lol:

Minun täytyy sanoa, että itse olisin ollut tyytyväinen jos oma, tuttu lääkärini olisi puuttunut jo 10 vuotta sitten ylipainooni. Painoin silloin n. 20 kg vähemmän kuin vuoden vaihteessa ja siinäkin oli jo 20 kg liikaa minun mittaiselleni. Mutta koska minulla ei ole kohonnutta verenpainetta, ei korkeaa kolesterolia eikä diabetestä niin ilmeisesti lääkärini mielestä kaikki oli OK. Lisäksi en omasta mielestänikään ollut lihava, ehkä pikkasen pyöreä, muttei se mitenkään minua vaivannut. Olin aivan tyytyväinen itseeni ja olomuotooni. Peilistä näin ihan mukavan näköisen, pyöreähkön (ei siis missään tapauksesssa lihavan) naisen. Myöskän kukaan läheisistäni ei maininnut pulleaa habitustani - eiköhän ne ressukat uskaltaneet!
Sitten viime syksynä menin kipeytyneen jalkani takia uuden kotikuntani TK.een vast.otolle, aivan uudet oudot lääkärit, etenkin tää ensimmäinen sijainen.
Huonosti suomea puhuva lääkäri, joka sanoi, että minulla on korkea kolesteroli. Kokeet oli otettu noin vuotta aikaisemmin ja kol. oli siloin 5,2. Hän sanoi kirjoittavansa minulle lääkityksen, josta ystävällisesti kieltäydyin. Sen jälkeen hän alkoi valistaa minua miten suomalaiset kuolevat sydänsairauksiin ja alkoi tulostaa minulle netistä laihdutusohjeita. Muistaakseni tokaisin siihen jotain hauskaa kuten: so what, kaikkihan me joskus kuolemme, johan tässä on elettykin tmv. Yritin väliin sanoa, että kun tää jalka tässä on kipiä, mutta ei se auttanut. Niinpä sitten nippu laihdutusohjeita käsissäni klinkkasin kipeän koipeni kanssa kotiin. Aamulla varasin uuden ajan ja sain myös hoidon jalkaani. Itse sitten otin tämän hyvin suomen puhuvan nuoren lääkärin kanssa puheeksi ylipainoni ja asiallisesti keskustelimme aiheesta. Lisäksi näin valokuvan lapsenlapseni juhlista. Kysyin pojaltani, kenen sylissä tyttö istuu (jonkun karseen lihavan naisen) - EN SIIS TUNTENUT itseäni valokuvasta. Huh, huh---Pikkuhiljaa sitten heräsin ja vasta nyt vuoden vaihtuessa sain päätöksen tehtyä uudenlaisen elämän aloittamisesta ja ennenkaikkea ylimääräisten kilojen tiputtamisesta.
Joten sanoisin, että KUN niitä ylimääräisiä kiloja on, niin ei kannata mieltään pahoittaa jos nimenomaan lääkäri niistä mainitsee. Ikävää on jos ei osaa sitä asiallisesti esittää, kai se on meille kaikille vaikea asia.
Mutta vaikka kuinka pahalle tuntuisi niin voi jollekulle toisellekin käydä kuin minulle- asia jää mieleen ja jonakin päivänä se herätys sitten tulee....
Kyllä minäkin melko kiukkuinen olin kun eka lääkärin vastaanotolta ulos kävelin, mutta tänään voin vain todeta, että hän sitten kuitenkin herätti minut ruususen unestani.

No minun mielestä lääkärin kuuluu ottaa huomattava ylipaino puheeksi oli lääkärissä käynnin syy mikä tahansa. Ylipaino nyt kumminkin on syy moniin sairauksiin ja niitä voi ennalta ehkäistä laihduttamalla. Minua on ennemminkin ärsyttänyt se ,että lääkärit eivät puutu ievään ylipainoon koska silloin on vielä helppo laihduttaa pienin muutoksin. Tottakai ylipainoiset tiedostaa tilansa, mutta pelkkä tiedostaminen ei auta jos ei tee mitään sen eteen. Monesti vasta ulkopuolisen huomautus saa aikaan edes yrityksen laihtua. :roll: :wink:

Kyllä minunkin mielestä asiallinen keskustelu asiasta sopii, mutta kaikki riippuu niin paljon esitystavastakin.

Itse olen ollut vain lievästi ylipainoinen, ja voin hyvin ymmärtää, kuinka se kiukuttaa, jos lääkäri ottaa painon esille, varsinkin jos tekee sen tökerösti. Silti se on ehkä hyvä asia, juuri tuon tiedostamisen takia. Varmasti monet asian tiedostavatkin, mutta eivät suinkaan kaikki.

Kun muutama vuosi sitten lihoin vuodessa 10 kiloa, en tajunnut sitä itse ollenkaan. En siis todellakaan. Sama meno olisi hyvinkin voinut jatkua vielä vuoden, tai useampia, sillä niin sitä omalle peilikuvalleen voi sokeutua. Sen sijaan äitini ehdotti, juuri kun olin vetämässä sipsipussia..., että jospa minäkin lähtisin Painareihin hänen kanssaan. SE herätti. Kävin vaa´alla ja totesin, että taitaahan niitä ylikiloja olla. Söin kuitenkin vielä sipsipussin loppuun. :wink:

Töissä saadun palautteen perusteella ("oletpa sinä laihtunut!" totesin, että ilmeisesti mulla on muidenkin mielestä ollut niitä kiloja... Edes vaatteiden kutistuminen suhteessa omaan olemukseen ei herättänyt, vasta se äidin kommentti.