Koko perheen ruokaremontti!

Olen huomannut nyt jo aika lyhyessä ajassa,et miten lapsetkin ottaa salaattia ihan huomaamatta vaikka ovat ennen sitä inhonneet. Ku ei ole tullu ostettua kekesjä sun muita kaappeihin niin nekin jääneet ihan huomaamatta lapsiltakin pois. Siis turha napostelu.

Miten teillä on käynyt perheen osalta kun itse oletta alkanu tekeen ruokaremonttia?

No minun kohdallani ei voi sikäli puhua perheestä, kun asutaan miehen kanssa vielä erillään, mutta miehen ruokailut on aika paljon seurustelun myötä muuttuneet Tosin hommiakin vielä on Mutta mies syö nykyään tosi usein salaattia, tai siis oikeastaan meillä on joka aterialla jotain kasviksia ja kun syö yksin, tekee silloinkin itelleen salaatin, käyttää oliiviöljyä ja ei syö herkkuja aina silloin, kun tekee mieli

Mun mies pullahti 20 kiloa painavammaksi kun mä tulin kuvioihin. Nyt kokeillaan vaihtaa suuntaa...

Täällä vähän toisenlaista näkökulmaa.
Lähipiirissäni on melko monia henkilöitä, joilla on on samalla tapaa ylipaino-ongelma kuin minullakin, joillakin tietysti vähän enemmän ja joillakin vähän vähemmän. Monilla heistä on myös lapsia. Tästä porukasta on muutama parempi ystävä, joiden kanssa vietän usein aikaa myös niin että heidän lapset ovat mukana.

Välillä käymme esim. syömässä Rossossa tmv. paikassa, jolla on jotain annettavaa alle kouluikäisille lapsillekkin. Kummankin perheen kohdalla on huomannut, että lapsetkaan eivät pidä salaatista ja tahtoisivat mieluiten ranskalaisia ja nakkeja. Noin muuten pidän näitä ystäviäni todella hyvinä äiteinä. En vain usko heidän ajattelevan kuinka tärkeä se heidän roolinsa on olla esimerkkinä syömisasioissakin.

Tämä vain taitaa olla asia, josta ei ole tahdikasta mainita eikä sitä "oikeaa hetkeä" koskaan tule. Erityisen ikävää tällaista on seurata sivusta kun on itsekkin sellainen entinen lapsi, joka opetettiin syömään väärin. Se on todella suuri ja kaunis lahja vanhemmilta lapsilleen jos saavat opetettua heidät syömään oikein, sekä muutenkin luotua terveen suhteen ruokaan.

Enpä ole huomannut muutosta lapsissa
Meillä on aina salaattia ja useimmiten myös lämpimiä kasviksia tarjolla ruuan kanssa jos ei nyt ole keittopäivä Pienenä lapset söivätkin salaatin mutta nyt murkkuna ei kelpaa Ei vaikka minä ja mieheni otamme ja kehoitamme myös nuorisoa

Hedelmiä on myös useampia laatuja mutta oikeastaan vain viinirypäleet ja banaani kelpaavat kaikille ja minusta juuri ne huonoimmat vaihtoehdot

Jos menemme ulos syömään, monesti se on lapsille ranskalaisia tai pizzaa, eivät he halua muuta Kotona niitä sitten syödäänkin tosi harvoin

Meillä on suurperhe eli vanhemmat ja 8 lasta iältään 9-19 joten ei todellakaan ole ruualla ronklattu vaan syödään mitä tarjotaan Mutta pikkulapset ovat luonnostaan valikoivia ja sitten se sama iskee taas murkkuna Ei siihen auta vanhempien esimerkki tai puhe, vastaus on joo joo

Toisaalta kun on pari muksua jo maailmalla niin kyllä siihen omaan ruokapöytään on kasvikset ilmestyneet, joten ehkä kuitenkin jotain kotona ovat oppineet

Yritän pitää huolen siitä, että kotona olisi aina hedelmiä (omppua, banaania, appelsiinia tms) Kun voi napsia hedelmiä, ei tee niin paljon mieli sipsiä tai muuta mässyä.

Ja kun meillä on ollut lapsia yökylässä, olen ostanut heitä varten 1-3 kilon pussin "karkkia". Toisin sanoen, olen ostanut pussillisen porkkanoita ja leikannut ne ohuiksi tikuiksi vesiastiaan. Ihmeesti on porkkanat hävinneet, vaikka aina aluksi muksut ovatkin naama näkkärillä tajutessaan, että lupaamani valtaisa karkkipussi onkin porkkanaa...

Meillä on aina syöty paljon kasviksia ja hedelmiä. Perhe puputtaa niitä ihan mielellään, joka aterialla.

Isommat lapset oli toisessa kodissaan oppineet erilaiset ruokatavat, varsinkin toinen tytöistä oli supernirso. Nykyään teini-ikäisinä he syövät kaikki kolme sitä mitä annetaan, maistavat outojakin makuja. Jääkaapista tosin katoaa aina ensimmäisenä kaikki epäterveellinen, jos jostain syystä ei syödä yhdessä vaan jokainen oman aikataulun mukaan.

Pikkuiset on nirsoilleet vuorollaan hekin, nyt on uhmiksen kanssa taistot siitä että kaikkea pitää maistaa. Meillä kun on sellainen sääntö, että kaikkea maistetaan mutta ei ole pakko syödä jos ei ole nälkä tai ei tykkää. Yritän tehdä mahdollisimman vähän numeroa ruokailuista, en tuputa enkä lohduta ruualla, mutta tuosta maistamisesta pidän kiinni. Sillä ne nirsot isommatkin oppivat syömään ennakkoluulottomasti.

Kodilla on kyllä tosi iso merkitys siihen, mitä ja miten lapset oppivat syömään. Minua esimerkiksi lapsena aina lohdutettiin herkuilla, ja siitä pois oppiminen olikin melkoisen vaikeaa. Ja siitä, että lautanen pitää aina syödä tyhjäksi... Söin ennen lastenkin lautaset tyhjiksi kun heiltä aina jotain jää: on kamala synti heittää ruokaa hukkaan.

Periaatteessa meillä ei isoa muutosta tullut tämän mun laihdutusprojektin takia, on siis syöty aina melko terveellisesti ja monipuolisesti. Minä vaan olen syönyt liikaa tavallista ruokaa, salaherkutellut ja iltamässyttänyt miehen kanssa. Nyt on mun iltamässäykset loppuneet, ja vähän aikaa mies jaksoi seisoskella entiseen tapaan kaappien ovilla arpomassa että mitähän sitä seuraavaksi söisi. Nykyään se on vähentynyt, kun ei saa minusta seuraa sellaiseen suolaista-makeaa-suolaista-makeaa -herkutteluun. Se muutos siis kuitenkin on tullut.

Tämä on todellakin sellainen hyvänmielen ketju. On todella mukava lukea miten paljon ponnisteluita näinkin moni on valmis tekemään saadakseen lapsensa valitsemaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Etenkin tuo porkkanakarkki-juttu oli hulvaton! Lisäksi tämä on myös osoitus niille jotka luulevat, että kaikki vanhemmat joilla on itsellään syömisongelmia, siirtäisivät ne lapsilleen. Tosin niin ajattelevia ei vain täällä taida pyöriä, niitä on tuolla muualla maailmassa ja netissä.

maanantaina, 7. helmikuuta 2011 klo 19:50 makikat kirjoitti:

Yritän pitää huolen siitä, että kotona olisi aina hedelmiä (omppua, banaania, appelsiinia tms) Kun voi napsia hedelmiä, ei tee niin paljon mieli sipsiä tai muuta mässyä.

Ja kun meillä on ollut lapsia yökylässä, olen ostanut heitä varten 1-3 kilon pussin "karkkia". Toisin sanoen, olen ostanut pussillisen porkkanoita ja leikannut ne ohuiksi tikuiksi vesiastiaan. Ihmeesti on porkkanat hävinneet, vaikka aina aluksi muksut ovatkin naama näkkärillä tajutessaan, että lupaamani valtaisa karkkipussi onkin porkkanaa...

Meillä uppoaa viinirypäleet ja pikkuporkkanat myös, ei aina tarvitse olla sitä sipsiä. Miehelle tosin pikkuporkkanapussi toi ihan muita assosiaatioita.. eikä siitä mennyt kuin hetki niin roskiksessa oli tyhjä vaahtokarkkipussi

Koko perheen ruokaremontista ei voi kyllä meillä muutenkaan puhua. Kasvikset eivät kaapista liikahda mihinkään jos en ole niitä tuputtamassa. Viikonloppuisin jos viipaloin kurkkua, tomaattia ja paprikaa aamiaiselle siitä häviää muidenkin suihin jokunen viipale, mutta muuten ei. Salaattia miesväki syö - jos teen sitä... Nykyisen miehen muutettua saman katon alle, kaappeihin on alkanut lisäksi ilmestyä karkkia, keksiä, pullaa yms mitä meillä ei aiemmin ole ollut kuin perjantaisin kun on pojan karkkipäivä.. Tilanne on sinänsä huono että poikakin on alkanut syömään makeaa yhä useammin ja enenevässä määrin mikä mielestäni näkyy jo poskien pyöristymisenä. Kun "herkkuja" on tarjolla koko ajan, niitä myös menee koko ajan..

Meillä äidin ruokaremonttia on hanakimmin seurannut nyt 7-v. poika. Hän söi jo pienempänä mielellään kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä, mieluummin porkkanaa kuin perunaa, mikä oli mm. päiväkodilla todella suuri ongelma Pojalle kelpaa edelleen hyvin kaikkikin terveellinen ruoka. Karkista ei edes välitä, suklaata syö ja lakritsaa silloin harvoin, kun herkut kelpaa. Tytär on sitten tullut ilmeisesti äitiinsä, mitä minun äitini puolestaan mummona vahvistaa, eli herkkuja herkkuja, ja paljon. Muutama vuosi sitten olimme ihan helisemässä mummon "syöttämisen" kanssa, mutta sitten onnistuttiin se herkkujen tuputtaminen saamaan vähemmälle, ja tyttökin syö ihan terveellistä ruokaa, määrät vaan on vähän isommat kuin olis tarvis 6-vuotiaalle. Mieluusti tyttö myös nappaa herkkujakin aina kun vaan mahdollista. Kotona niitä ei tosin ole, muutoin kuin erikseen sovittavina herkkupäivinä. Hedelmiä ja vihanneksia toki menee myös tytölle.

Nihkeimmin uuteen ruokailuun on suhtautunut maalaistalosta kotoisin oleva mieheni. Lapsena ja nuorena todella hoikka mies on nyt ihastunut siihen, että painoa on alkanut vihdoin tulla. Mutta kun se tulee aivan väärään paikkaan, vyötärölle, ja miehelle, joka ei liikuntaa harrasta. "Kun tekee fyysistä raskasta työtä, ei tartte iltasin lähteä mihinkään lenkille tai salille" on mieheni isältään oppima mantra. Nyt olen muutamia kertoja saanut ukonkin mukaani lenkille, ostin joululahjaksi kunnon lenkkaritkin, että pääsee sitten kun tulee parempi keli. Kaiken kaikkiaan mieskin syö salaattia, kun sitä tyrkylle laitan ja muistutan, että otas totakin, rasvattomasta maidosta valitteli aikansa, mutta on siihenkin nyt tottunut. Tai ainakin valitus on loppunut. Toisaalta tekemäni ruoka on kelvannutkin, vaikka ei olekaan sitä perinteistä läskisoosia.

Huomaan muuten saman kuin Leskiri edellä, että on äitini minullekin osannut opettaa sen runsaan syömisen, mitä yritti nyt tyttärelleni. Söin lapsena ihan liikaa, ja äiti vielä yllytti kantamalla jatkuvasti sapuskaa näkösälle. Lohdutti ja yritti ilmeisesti hyvitellä runsasta alkoholinkäyttöään ruuan turvalla. Ja siihenhän se pieni kouluikäinen tarttuu, mitä tarjotaan. Omille lapsille en ole koskaan tuputtanut ruokaa, jättää saa lautaselle jos on jo täynnä, mutta on maistettava eri ruokia. Ja ennakkoluulottomasti maistelevatkin, mm. katkarapuja halusivat molemmat maistaa joskus isän pizzasta ja nyt jos herkutellaan pizzalla, ottavat katkarapupizzan. Kaikenlaisten kalat ovat pojan lempparia.