Koiraharrastajat

"melkoinen rimpulahan tuo on.." HAHHAHA ihana!
Tosta koiran ylipainosta sen verran, mun toinen brassi on kaksi kiloa ylipainoinen (joka on suht paljon terrierillä). Hän on tosin aina ollut aavistuksen pumpsea, on tullu meille yksivuotiaana kodista jossa häntä kaltoinkohdeltiin eikä osattu kunnolla ruokkia/hoitaa/lenkittää, mm. kynsiä ei oltu leikattu kertaakaan sen vuoden aikana ja ylipainoa oli 4,5kg!!
aivan ihana pieni pullero se on, nukkuisi pää ruokakupissa jos vaan antaisi. Se on leikattu narttu, joten sekin hiukan laiskistaa häntä entisestään. Iloinen ja pirteä koirahan se on, light-ruokaa syö ja lenkitetään kuten perheen kahta muutakin (normaalipainoista) koiraa kolmesti päivässä puolisen tuntia kerrallaan plus kaikki muu leikkiminen ja aktiviteetit (terrierit kaipaavat runsaasti tekemistä), mutta silti kilot vaan mamman pikkumammalla pysyvät.
Onneksi se on ihan terve ja hyvinvoiva, mutta toki pitäisi noi kilot saada pois, olen vaan huomannut miten erilainen ruoansulatuskin sillä on verrattuna noihin meidän kahteen muuhun koiraan (samanikäisiä, leikattuja uroksia). eli yksilöitä on heissäkin! mutta todella huolenpidon puutteesta ei tämän karvakuonon kohdalla ole kyse vaikka se hiukan pulska onkin!

Mulla kans on terrieri tehopakkaus!
Heta kans leikattiin ja pelättiin et alkaa lihoon mut ei sit kuitenkaan!
Normaaliruokaa syö mut yhden annoksen puolitettuna!
Kävelen tunnin päivässä,vaikka ei liikunta laihduta koiraa,sanoo asiantuntiat,vaan ruokatottumukset!
Ikäviä tuollaiset laiminlyönnit elukoita kohtaan,koska eivät varmaan tiedä miksi!
Mutta näitä löytyy aina! Siskolla on kenneli ja aina melki pentueesta joku palaa palautetaan takaisin,jonkun epämääräisen syyn vuoksi!
Harmillista!
Kuitenkin ottaavat innolla jopa tappelevat et haluavat sen ja sen pennun!
Parin kuun jälkeen aletaan valittaa et se puree lapsia ei tottele,ym,ym
kuitenkin koira on vasta lapsi ja leikkii!

Minulla moroko (=monirotuinenkoira) ja lähtee kohta mätsäriin näyttämään kyntensä. Kaverilla ikää vuosi, kuukausi ja pari viikkoa ja hän on maailman suloisin poikakoira

Meillä on cotton ja hän istuu pyöräni korissa ja korvat vaan heiluu tuulessa

Oletteko koskaan törmänneet tälläiseen tilanteeseen? Meillä on ruokakuppiteline missä sekä ruoka että vesi. Molempia koko aika tarjolla, meillä syödään ainoastaan kuivamuonaa. No, nyt kuumalla ei ole syönyt juuri ollenkaan, normaalistikkin saattaa syödä 2x päivässä, tai kerran tai 3x tai jättää päiviä väliin. No, nyt ei siis ole syönyt juuri ollenkaan ja laitoin sitten ruokaa eri lautaselle ja jopas maistui. Laitoin myös kuppiin ja ei syönyt siitä ollenkaan, ainoastaan lautaselta. Lautanen tyhjentyi niin laitoin kupissa olevat ruoat toisenlaiseen ruokakuppiin ja sieltä taas söi.
Sekavaa mutta siis syö muualta kuin omasta normi kupistaan. Mistä mahtaa sellainen johtua, arvaako kukaan?

-w-

Kaksi länsiylämaanterrieriä asustaa meillä, eli koiraihminen täälläkin.

Moikka kaikille!

Olen käynyt säännöllisesti lukemassa koirajuttujanne täällä, vaikka itse en koiraa vielä omista.. Tarkoitus olisi parin vuoden sisällä hankkia karvainen perheenjäsen, kunhan puoliso saa ensin opiskelut loppuun..

Haaveena olisi Valkoinen Länsiylämaanterrieri, joten kuulisin mielelläni Setrin koirista lisää! Millaisia ne ovat luonteeltaan (terhakoita terrierejä tietysti?! ), onko sairauksia, mistä kennelistä otettu jne? Ja kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia Westieistä..

Kiitos jo etukäteen vastauksista!

On on! Cavalier KingCharlesinSpanieli -neiti (10kk). Aivan ihana pakkaus. (: Haaveilin 6 vuotta omasta koirasta lukien kaikki kirjaston koirakirjat ja tulostellen netistä lappusia sekä hoitelin välillä tuttujen hauvoja. Prinsessani on kyllä parasta mitä mulle on pitkään aikaan tapahtunut ja on yksin syypää liikuntaharrastusteni enentymiseen. 8D Harrastellaan tän kanssa tällä hetkellä kaiken näköistä kotipuitteissa, mutta yritetään etsiä agilityn alkeisryhmä jahka uudelle kotipaikalle ollaan sopeuduttu.
Kerrostaloissa on muuten se hyvä puoli, että koiraa ei voi vain päästää takaovesta ulos; se on vietävä lenkille. (;

Zoom_00, onnea olet valinnut tempperamenttisen mutta aivan ihanan rodun. Westie on omalla suosikkilistallani, vaikken itse terierin omistajaksi varmaan sopisikaan... Hmm, ehkä tulevaisuudessa.

Zoom_00 kyseli westieistä. Ovat aivan ihastuttavia luonteita Kyllä ne on aitoja terrierejä (mikä voi joskus aiheuttaa ongelmia esim. pikkulasten kanssa, nämä kyllä näykkäävät jos esim. lapsi vetää korvasta tai hännästä tai ahdistelee muuten koiraa), mutta siinä mielessä rauhallisimmasta päästä rotuja että eivät koko ajan häsellä ja räksytä vaan sisällä ovat varsin rauhallisia. Ulkona sitten kovasti riistaviettisenä mennää jälkien perässä ja touhutaan - pidän päivittäin koiria vapaana kun niitä lähinnä tylsistyttää hihnassa kävely. Miksikään juoksu- tai kuntolenkkikaveriksi ei välttämättä ole oikea rotu, näitä ei useinkaan kiinnosta tasainen jolkottelu narun päässä vaan hihnassakin haistelevat ja merkkailevat pitkään ja hartaasti, ja niillä on omat mielipiteet esim. siinä mihin suuntaan risteyksistä käännytään

Mun westiet ovat äiti ja tytär, nuorempi on oma kasvatti, vanhempi otettu ei-niin-kovin-tunnetulta pienkasvattajalta. Uskomattoman hyvä tuuri ollut koirien terveyden kanssa, koska kumpikaan ei ole tarvinnut eläinlääkäriä muuhun kuin rokotuksiin ja tarkastuksiin, ja iältään he ovat jo sentään 10 ja 6 vuotta. Uskon että osansa on sillä että syötän niille BARF-ruokaa eli vähähiilarista raakaruokaa (koirien karppausta ), omat pennut on syöneet niin ihan alusta asti. Jossain vaiheessa näillä temperamenttisilla akoilla on ollut pientä välienselvittelyä, mutta kun äiti uskoi että isompi ja jääräpäisempi tytär nyt on pomo talossa niin nyt ovat taas olleet parhaat kaverukset jo vuosia.

Hyvin erilaiset luonteet on äiti ja tytär: tytär on minua varjon lailla seuraava sylikoira, mutta vastapainoksi äärimmäisen teräväluontoinen tositerrieri, kun taas äiti on omissa oloissaan paljon viihtyvä erakko mutta sitten taas muuten pehmeämpi ja rauhallisempi luonne. Ja nuorempi inhoaa lapsia (ei taida tajuta että ne on ihmisiä kun ei itsellä lapsia ole, ja tottumattomana sitä ärsyttää äkilliset liikkeet ja usein kovaäänisyys) kun vanhempi taas rakastaa niitä. Lapset aina välillä lenkillä kysyvät että saako näitä silittää, ja siinä sitten joutuu selittämään että tätä toista kyllä saa silittää mutta toinen on syytä jättää rauhaan jos ei se itse tee aloitetta että haluaa lähestyä. Toki senkin olisi lapsiin tottumaan saanut jos itsellä sellaisia olisi.

Kiitos Setrille pitkästä vastauksesta!

Olen lukenut monta koirakirjaa läpi (olen kirjaviisas ) ja pohtinut sopivaa rotua, mutta jotenkin Westien söpö ulkonäkö ja terhakka luonne tuntuvat minulle sopivilta. Itse olen hyvin aktiivinen ja liikunnallinen, joten saisin varmasti koirasta reippaan lenkkikaverin, mutta en myöskään sulje pois ajatusta, että alkaisimme harrastaa agilityä tms.

Olen myös aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että otan tyttökoiran, vaikka moni onkin varoitellut, että tyttökoira on haasteellisempi ensimmäiseksi koiraksi, miksiköhän? Nyt olen potenut pari vuotta hirmuista koirakuumetta, mutta tällä hetkellä tyydyn leikkimään tuttavien koirien kanssa ja hoitamaan niitä tarvittaessa..

Olen myös aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että otan tyttökoiran, vaikka moni onkin varoitellut, että tyttökoira on haasteellisempi ensimmäiseksi koiraksi, miksiköhän

Kyllä minusta kumman tahansa sukupuolen voi ottaa ensimmäiseksi koiraksi. Yleensä kyllä narttuja pidetään helpompina, mutta minusta ei oikeastaan ole eroa, molemmissa on plussansa ja miinuksensa. Nartut ei juuri ärhentele toisille koirille, eikä toiset koirat niille. Toisaalta ainakin harrastajalle nartulla sitten on ne juoksutauot ja vielä 2-3 kk juoksujen jälkeenkin voi olla ailahtelua harrastusinnokkuudessa kun imetykseen valmistavat hormonit vaikuttaa (vaikkei olisi tiinekään). Terrieriurokset on usein melkoisia ärräpärriä toisia uroksia kohtaan, mutta tasaisempia tottelijoita ja suorittajia kun ei ole hormonikiertoa - toisaalta juoksuiset nartut lähiseudulla voi saada ne aika sekaisin. Näin narttuihmisenä ne on myös minusta "putkiaivoisempia" ja vähemmän kiinnostavia, mutta urosihmisillä on varmasti asiasta aivan eri mielipide Itsenäisempiä westitytöt on usein kuin pojat, joten jos sylikoiraa haluaa niin pojasta todennäköisemmin sellaisen saa, joskaan westit ei ihan kauhean sylikoiria ole yleensäkään, paitsi jotkut yksilöt.