Koiraharrastajat

Tässä olis Hetan synnyikoti ja muutenkin toinen koti!
Täältä löytää myös ihastuttavat bernit,mitä siskon sydämmestään raskastaa,siskontyttö on sitten ihan vehnä ihminen!

http//personal.inet.fi/koti/kaapelinkulman/

Käykääpä vilkaisemassa!

Niin, ja meittin koirien (myös kissojen ja muidenkin) päivittäisiä menoja voipi seurata blogista, jos ketä kiinnostaa: http://minz2.vuodatus.net/blog/category/Lemmikeist

lauantaina, 7. helmikuuta 2009 klo 11:00 Tigru79 kirjoitti:

^ kävin ihastelemassa mopsejasi. Kiva lueskella sivujasi, kerronta on niin mukavan letkeää ja hauskaa

Tollanen mopolaps olis vallan ihana, ihastuin niihin kun yksi sellainen oli viikon päivät mulla hoidossa.

Kaikkea hyvää sinne Plättälle masuasukkeineen

Kiitoksii, mä olen kans aika pahasti moseihin hurahtannu. Maanantaina mennään Plätän kaa ultraa että sitten saadaan varmuus onko vauvoja tulossa


no nyt yritetään kuvaa tänne...

]

Toinen toistaan ihanampia nelijalkaisia ystäviä. Tulee hyvälle tuulelle. Liekö haitallistakin - en ole ehtinyt vielä syömään aamupalaa, menee kohta lounasaikakin ohi. Koiran kanssa tehtiin niin mukavan lämmittävä lenkinpätkä puhtaita lumisia polkuja, että jäin sitten myös lumitöihin pihanpuolelle. Julkipuolta ei tarvinnut, kun naapuri oli sen jo tehnyt.

Miten lumi pitää kolata? No niin tietenkin, että se ikuinen apulainen kuopiessaan potkii ne lumet siitä lapiosta oikeaan suuntaan eli sinne minne pitääkin. Hieman hankala keino lapioida lunta, mutta eipä tarvi heitellä kun toinen tyhjentää lapparia sinne minne olin itsekin ajatellut sitä kuljetella

Jep, meiltä löytyy yksi lk saksanseisoja ja lapin porokoira...käytetään pääsääntöisesti metsästyksessä mukana ja muutenkin metsässä samoilemassa. Maaseutu koiria. Seisoja käy näyttelyissä näin lepokautena ( syksyllä liian laiha...saa moitteita kuroutuneesta vatsalinjasta) nyt on vähän paremmassa lihassa, joten uskaltaa viedä kehäänkin. Virtaa piisaa, välillä liiankin kanssa.

Ihana mopsijuna

Aivan ihanan näköisiä koiria kaikilla. Itselleni en voi koiraa ottaa, koska olen koira-allergikko. Sain tämän allergiani 2001 meillä oli silloin siskoni perheen welscorgi pembroke. Oma perhe kyllästyi tähän koiraan totaalisesti. No koira oli meillä ollut pari viikkoa niin sain ensimmäiset allergiaoireet. Eläinlääkäri lopetti tämän koiran 10-vuotiaana, koska me emme voineet enää häntä pitää eikä oma perhe suostunut enää häntä kotiin ottamaan. Yli vuoden koira eleli meillä. Tottakai tätä ystäväämme kaipasimme kovasti, mutta kuitenkin täytyy ajatella, että ihmisen terveys on aina tärkeämpi kuin koira, koska minuakin lääkäri jo uhkaili astmalla.

Lapsesta asti olen kyllä tottunut koiriin. Meillä on ollut perheessä monta saksanpaimenkoiraa samaan aikaan. Isäni harrasti näyttelyjä ja kilpailuja niiden kanssa. Omista koiristamme en ikinä saanut minkäänlaista allergian oiretta. Viimmeisestä sakemannistamme jouduimme luopumaan, koska häneen tuli paha epilepsia yli 10-vuotta sitten. Edellinen sakemannimme kuoli syöpään. Koirafanina minä pysyn kyllä aina.

Meilläkin 7 vuotia seropi tyttö Viivi nimeltään Nuoriso kutsuu leikkisästi Viiviä kettutytöksi kun hännän pää on valkoinen

Minulta löytyy kaksi borzoita, 1 italiaano ja espanjan rescue vinttari.

Ihan juuri rekisteröidyin kiloklubiin, jotta olisi jokin muu aihe, mistä keskustella kuin koirat, mutta kuinkas sitten kävikään...

Meillä hollanninpaimenkoiranarttu Taika, melkein 9v. rattopoikanaan dalmatiankoirauros Bruno 4v.

Taikan kanssa harrasteltu palveluskoiralajeja, tottelevaisuutta ja näyttelyitä. Pari pentuettakin se on pyöräyttänyt. Nyt kuitenkin viettää ansaittuja eläkepäiviä.

Bruno on Seurakoira, isolla ässällä. Ostinkyllä jo vetovyön, vetonarun ja valjaat, jotta pääsisimme ladulle,mutta valjaat olivat liian pienet (ja ei, Brunon ei tarvitse luopua kiloistaan) ja omat mononi ovat mystisesti kadonneet jonnekin.