Karikkoja positiivisuuden tiellä

Ties mitenkä monetta kertaa olen päättänyt harjoitella positiivista ajattelua. Eli jospa moitteiden ja ärtymyksen sijaan keskittyisin hyviin juttuihin ja iloisiin asioihin, olivat ne sitten isoja tai pieniä. Tämähän sopii joulunaikaan myös

Oikeastaan omassa nykyhetkessä aika helppoa, on kiva joulu tiedossa ja loppiaisena vielä pikku lomareissukin Mutta se karikko on mulla uutismaailma: tykkään seurata ajankohtaistapahtumia netin uutispalveluista ja paperilehdistä ja uutisethan harvoin ovat hyviä. Nyt viimeksi jumituin Vantaan perhesurman tapahtumien lukemiseen, juttu josta positiivisen puolen löytäminen olisi lähinnä irvokasta. Pitäisköhän laittaa pää pussiin ja olla seuraamatta uutisvirtaa? Vai onko muita ehdotuksia?

Otit esiin tärkeän asian. Positiivisuudesta toitotetaan kaikkialla välillä kyllästymiseen asti; ainahan se ei ole mahdollista, se positiivisuus. Monessa asiassa olen kyllä huomannut, että asenne ratkaisee vaikkei ihan yltiöpositiiviseksi ryhtyisikään.

Minulla on ollut sama ongelma noiden uutisten kanssa. Koen hyvin syvästi erilaiset uutisoidut tragediat varsinkin kun ne liittyvät lapsiin. Asiat jäävät pyörimän mieleen ja ajatuksista on hetken aikaa vaikeaa päästä eroon. Usein silmäni kyyneltyvät kun mietin tapahtuneita. Olen koittanut rajoittaa esim. nettilehtien lukua. Kaupassa lööpit hyppivät silmille joten kokonaan ei voi välttyä. Pahuus maailmassa pimentää ajoittain auringon, mutta olen kuitenkin näinä hetkinä äärimmäisen onnellinen siitä kaikesta mitä minulla on elämässäni nyt ja tässä.

"Think positive" ei mielestäni tarkoita sitä, että "jokaisesta" asiasta on löydettävä postiivista. Vantaan perhesurma kuten muutkin maailman järkyttävät asiat toimivat meille peilinä, voimme sitä kautta huomata mikä meillä on hyvin. Voimme myös miettiä ja yrittää toteuttaa sellaisia käyttäytymisen malleja, jotka auttavat positiivisuuden lisäämiseen ja sitä kautta ehkäistä kaikenlaisten kauheuksien tapahtuminen.

Jos on mahdollista, en katso tv:stä esim. järkyttäviä filmejä tai tositv:n dokumenttejä vaikkapa poliisien takaa-ajoista. En ymmärrä miksi pitää mässäillä perhevideoilla, joissa lapset kaatuvat pyörillä, tippuvat milloin mistäkin yms. Mikä panee ihmisen nauttimaan toisten epäonnistumista? Onko se sitä huonoa itsetuntoa, jolloin voi kokea olevansa epäonnisia parempia.

Joskus nämä hulluudet vievät kansakuntia mukanaan, kuten historia edelleenkin näyttää. Koska emme voi koko maailmaa muuttaa, voisiko lisätä positiivisuutta itsessään niin paljon, että alkaa nähdä täällä Suomessa jotain hyvää vaikkapa siinä, että meillä on maahanmuuttajia? Eikö se ole positiivista, että he ovat päässeet uuden elämän alkuun? Tai että meillä olisi kielitaitoisia ihmisiä tekemään monenlaisia töitä, jos vain se sallittaisiin? Miksi aina nähdä, että he vievät meiltä jotain?

Elämän matkan varrella olen löytänyt esim. seuraavat totuudet:
"Hymy levittää hymyä" ja
"Jos ei olisi rumuutta, et tajuaisi kauneutta".

Positiivisessa hengessä, kanssaihmisiä arvostaen, joulun rauhaa toivotan!

Mä olen toteuttanut jo pitkään sellaista elämänohjetta, että on turha murehtia asioita, joille ei voi mitään. Niitäkään asioita, joille voi jotain, on turha murehtia, sillä ei ne murehtimalla parane vaan toimimalla.

perjantaina, 23. joulukuuta 2011 klo 10:23 Pullapallo kirjoitti:

Mä olen toteuttanut jo pitkään sellaista elämänohjetta, että on turha murehtia asioita, joille ei voi mitään. Niitäkään asioita, joille voi jotain, on turha murehtia, sillä ei ne murehtimalla parane vaan toimimalla.

Totta. En minäkään varsinaisesti murehdi noita uutistapahtumia. Mutta en niitä ihan osaa sivuuttaakaan. Joskus jää mieleen tavallaan mitättömiäkin juttuja, esim. se, kun jonkun kissa oli palannut kotiin rääkättynä ts. korvattomana

Muistan hämärästi jonkin tutkimuksenkin, jossa todettiin että paljon uutisvirtaa ja erityisesti rikosuutisia seuranneet ihmiset suhtautuivat - ylläripylläri - ympäristöönsä epäluuloisemmin ja pelokkaammin kuin muut. Sentään en ihan Alibia lue, mulle riittävät nämä isot päivittäissanomalehdet.

perjantaina, 23. joulukuuta 2011 klo 12:16 Bullakas kirjoitti:

Muistan hämärästi jonkin tutkimuksenkin, jossa todettiin että paljon uutisvirtaa ja erityisesti rikosuutisia seuranneet ihmiset suhtautuivat - ylläripylläri - ympäristöönsä epäluuloisemmin ja pelokkaammin kuin muut. Sentään en ihan Alibia lue, mulle riittävät nämä isot päivittäissanomalehdet.

Mä kyllä seuraan uutisia paljon ja katselen telkasta rikosjuttuja, mutten silti suhtaudu ympäristöön epäluuloisesti tai pelokkaasti. Toki terve itsesuojeluvaisto estää kävelemästä pikkutunneilla bileistä kotiin minihameessa pimeän metsän kautta. Se on tehnyt sen jo teini-iässä, vaikka siihen aikaan ei niitä uutisia ollut samalla tavalla seurattavaksi kuin nyt. Äidin varoitukset riittivät.

perjantaina, 23. joulukuuta 2011 klo 10:14 kevyeksi kirjoitti:

"Think positive" ei mielestäni tarkoita sitä, että "jokaisesta" asiasta on löydettävä postiivista.

En minäkään tuota ajanut takaa. Enempikin sitä, että ihan arkipäiväisessä uutis- ja tapahtumavirrassa on paljon ns. negatiivista - kipua, kärsimystä, kuolemaa - ja sen seuraaminen vaikuttaa omaan itseen.

perjantaina, 23. joulukuuta 2011 klo 10:14 kevyeksi kirjoitti:

"En ymmärrä miksi pitää mässäillä perhevideoilla, joissa lapset kaatuvat pyörillä, tippuvat milloin mistäkin yms. Mikä panee ihmisen nauttimaan toisten epäonnistumista?

Joo, nämä kaikenlaiset nolausohjelmat ovat oma lukunsa. Ja moni realityjuttukin taitaa perustua siihen, että esim. saatetaan osallistujat vähän holtittomaan tilaan esim. valvottamalla heitä ja/tai juottamalla viinaa, ja sitten "nautitaan" mokailuista. Mä en katso tv:tä käytännössä lainkaan, joten tämmöiset ilmiöt näkyvät mulla vasta, jos ne päätyvät netin uutispalvelujen otsikoihin.

perjantaina, 23. joulukuuta 2011 klo 10:14 kevyeksi kirjoitti:

""Jos ei olisi rumuutta, et tajuaisi kauneutta"

Tähän on aivan pakko linkata Tuomari Nurmion Vielä yksi opetus -biisin http://lirama.net/song/233806

perjantaina, 23. joulukuuta 2011 klo 10:14 kevyeksi kirjoitti:

"Jos ei olisi rumuutta, et tajuaisi kauneutta".

Mun mies sanoo aina "elämässä pitää olla kontrastia"

Pullapallo, mun muistaakseni siinä tutkimuksessa pelokkuuden osoitukseksi riitti esim., jos halusi omaan oveensa turvalukon tai kaipasi enemmän poliiseja ja/tai turvamiehiä katukuvaan. Määrittelykysymys sekin, mikä on pelokkuutta ja mikä taas järkevää harkintakykyä.

perjantaina, 23. joulukuuta 2011 klo 12:58 Bullakas kirjoitti:

Pullapallo, mun muistaakseni siinä tutkimuksessa pelokkuuden osoitukseksi riitti esim., jos halusi omaan oveensa turvalukon tai kaipasi enemmän poliiseja ja/tai turvamiehiä katukuvaan. Määrittelykysymys sekin, mikä on pelokkuutta ja mikä taas järkevää harkintakykyä.

Kerrostalossa on pakko olla turvalukko, ainakin vanhemmissa taloissa noiden huoltoyhtiöiden takia. En halua aamulla herätä siihen, että joku ikkunatiivisteentarkastaja lampsii makuuhuoneeseeni tai tulla töistä kotiin ja löytää koiria nukkumasta sängyssäni tai rellestämässä keittiössä sen takia, että joku huoltojamppa on jättänyt ovet auki. Ilmoitukset noista käynneistä kun tulee yleensä edellisenä iltana, jos yleensä muistavat laittaa ollenkaan. Tai sitten se ilmoitus on siellä etuoven ilmoitustaululla, joka ei osu matkalleni kun kuljen pyörävaraston kautta ulos.