Kani-ihmiset

Ostettiin viime perjantaina kääpiöluppakorvakani, 8 viikon ikäinen vauva .
Heti ekasta päivästä lähtien olemme pitäneet sylissä ja pupuvauva on ihan mahdoton pesemään mun kasvoja tai kaulaa Tämä oli aivan uutta mulle
Meillä on joskus ollut kaksi kääpiökania jotka olivat jo vanhoja meille tullessaan . En kiintynyt niihin koskaan kunnolla, kun toinen kaneista oli aika äkäinen ja toisen peppua piti pestä joka ilta kun kakka kasaantui sinne . Ruokavalion muutoskaan ei tilannetta parantanut. Toinen siis ikuinen ripulipylly ja toinen äkäpussi
Jotenkin kuitenkin ihastuin näihin pomppijoihin ja nyt siis eka oma pupuvauva
Olis mukavaa saada joku kanin omistaja tänne juttuseuraks
Netistä olen lukenut jo paljon tietoa kaneista ja ostopaikasta saatiin myös ohjeet
Se miten kani osoittaa luonteensa, kiinnostaa paljon Tämä vauva on nyt osoittautunut varsinaiseksi pusupojaksi ja se just mulle uutta että kani nuolee omistajaansa . Kovin on kiltti ja touhukas ja rakastaa sylissä olemista
Ulkoilemme päivittäin, ostimme valjaat ja nyt laatikossa pieni "häkki" joka pitäis koota ja ottaa käyttöön kun itse olemme ulkona vaikka pihahommissa. Olis ihan mukavaa saada kanikin pihalle meidän kanssa
Vanhat kanit olivat kesän ulkona hyvin hauskassa paikassa Mutta se paikka on jo purettu pois kauan sitten.
Jotenkin tuntuu etten haluaisi ainakaan tätä kania jättää yksin yöksi sinne aitaukseen . Niin no tänä kesänä en edes laita ulos kuin valjaissa tai siihen pieneen aitaukseen jonka ostin

Olis kiva saada tietää minkälaisia pusuttelijoita teillä muilla on

Heippa!

Mä en oikein kuulu tähän ketjuun, mutta kirjoitan sulle silti

Meillä oli hunajanvärinen kääpiöluppapoika silloin, kun olin vielä peruskoulussa. Pupuja meillä oli ollu sitä ennen useita ja sen jälkeenkin yksi, mutta kauheita olivat: valkoinen Väiski puri ihmisiä, musta Piki puri johtoja ja viimeisin harmaa leijonanharjakääpiökani Jasu oli aggressiivinen ja puolusti häkkiään kuin... no, leijona.

Mutta se kääpiöluppis. Välillä piti ihan miettiä, että voiko pupu olla niin ihmisrakas. Se oli virallisesti minun ja isosiskoni yhteinen, ja meihin se kiintyikin oikein kunnolla. Pidettiin paljon pihalla irti, eikä se siitä mihinkään lähtenyt, seuraili perässä kuin koira. Rakennettiin pihaan esteitä, ja otettiin kisoja: vuorotellen jompikumpi meistä juoksi radan läpi, ja pupuhan juoksi perässä esteet hyppien... paremman ajan saanut voitti. Pupu tuli toimeen kaikkien kanssa, ja oli siis sanoinkuvaamattoman ihana ja hyvä ystävä.

Koville otti pupun taivaaseen meno, varsinkin, kun muutamaa kuukautta aiemmin silloinen saksanseisojapoikamme siirtyi myös autuaammille metsästysmaille. Hyvät muistot kyllä jäi, ja aina välillä tulee olo, että pitäis hankkia toinen samanlainen (vaikka siitä samperin leijonanharjakääpiökanista meinaskin jäädä pupukammo). Avo on kuitenkin jonkin verran elukoille allerginen, joten jospa toi koira riittää meille hetkeksi...

Mikä sun pupuvauvan nimi on? Meidän pojan nimi oli HALI Halinalleissa oli muistaakseni ne vauvanallet Hali ja Jali, ja jostain syystä meidän pupupoika sai pinkin nallen nimen...

Oi ja voi!!!! Pupuvauvat ne vasta ihania on!! Mulla ei ole kääpiöluppista, mutta leijonanharjakääpiökani, 9-vuotias Elviira-mummeli.

Hassua miten ihmiset aina sanoi mulle, kun Elviira tuli taloon, että kaneilla ei ole muka luonnetta. HAH! Tuo neitokainen on kyllä osoittanut väitteen vääräksi. Pienenä tirppanana ollessaan elukka oli hyvinkin äkäinen ja äkkipikainen ja saattoi näykkäistä ohikulkiessaan, jos et huomannut siirtää jalkaa tai kankkua ajoissa. Vanhetessaan siitä on kyllä kuoriutunut todella mukavuudenhaluinen ja rapsuttaa pitäisi koko ajan. Sylissä se ei jaksa edelleenkään olla - ainakaan silloin, jos nostat sen häkistä syliin. Välillä hyppää itse syliin rapsutettavaksi.

Aivan mahtavia otuksia, onnea vielä kerran pupuvauvasta!

Heippa Täplämursu Olipa kiva kun kirjoittelit
Minä sanon pupuvauvaa Lupuksi ja muut Rumpaliksi Se vaan on niin Lupu . Tosin on aika samannäköinen kuin se Rumpali Bambi-elokuvissa
Meilläkin on luovuttu aikoinaan niin monesta eläimestä että ihan pahaa tekee ajatellakkin Jostain ihmeen syystä sitä vaan ottaa uuden.....
Toivottavasti tästä meidän Lupusta tulee kiltti ja rakastettava persoona

On minullakin...
Meillä on kaksi kääpiöluppakorvakania, tyttö ja poika. Poikakani on 5v. leikattu ja se on "sekarotuinen", lupat korvat, piiitkä turkki ja valtava koko.

Neitikani on puhdas kääpiöluppakorvakani ja täytti viime viikolla 4v. Neitikanin saimme ihan poikaisena suoraan kasvattajalta ja luonteeltaan hän on hellyydenkipeä, ahne, utelias ja vilkas. Semmoinen pusuttelija sylikani.

Herraskanimme on hieman ujompaa laatua ja hän tuli meille 2,5- vuotiaana omistajalta, joka ei voinut allergian vuoksi enää pitää kania. Herraskani on kiltti ja utelias, mutta ujompi. Se tulee miellään syliin ja lähelle, mutta se säikkyää käsikosketusta ja mielellään välttelee rapsutuksia kohteliaasti siirtymällä juuri sen verran kauemmas, ettei käsi enää yllä. Kuitenkin, jos käden pitää poissa, se saattaa tulla ihan naamaakin nuuhkimaan. Neitikanin läsnäollessä myös herrakanimme antaa silittää itseään.

Kanit on todellakin persoonallisia eläimiä ja luulen, että hyvin paljon kanin "luottamukseen" vaikuttaa se, millaisesta perheestä kani on. Jos sen vanhemmat on sylikaneja ja se ollut paljon ihmisten kanssa tekemisessä jo ihan pienestä pitäen, niin se luottaa ihmiseen. Muuten kanista voi tulla varautuneempi. Meillä kanit loikkivat vapaana, mutta niillä on häkki "kotina" ja "turvapaikkana". Olemme tietoisesti antaneet kanien häkissä ollessa olla ihan omassa oloissaan (niitä ei häiritä silittelemällä) ja sitten häkin ulkopuolella kanit ovat saaneet itse lähestyä ihmistä ja saada rapsuja ja herkkupalkintoja. Näin niillä on turvallinen olo. Esim. jos tulee vieraita kylään tai muuten vain säikähtää jotain, niin kani voi aina mennä häkkiin turvaan/piiloon ja tulla ulos sitten kun se kokee tilanteen menneen ohi. Tosi toimiva systeemi.

Meillä kanit ovat oppineet myös paljon asioita. Kuten oman nimensä, tulla luokse pyydettäessä, nousta kahdelle jalalle rahin päällä, makkariin ei saa mennä... jne. Ne on niin söpöjä fiksuja eläimiä.

Onnea teidän pupuvauvanne johdosta!

IntellektuElli Kyllä jokaisella eläimellä on oma luonne, pupuillakin Toivottavasti teidän Elviira-mummeli saa elää vielä terveenä kauan, tosin onhan hällä jo ikää ihan kiitettävästi

Pupui, kiitti kun kirjoitit teidän pupuista Sainkin monta hyvää vinkkiä meille tämän pupun pitämisessä
Taidat olla aika mestari tässä hommassa
Voi kun saiskin noin hyvin oppimaan kaikkea hyvää

Meillä onneks nuoriso on kuunnellut kunnolla mitä ohjeita ja sääntöjä olen jakanut ja noudattavat niitä , tähän mennessä hyvin
Uskon että hyvin pienellä virheellä voi olla suuret vaikutukset pupun luonteeseen

Moi, meillä on kaksi kääpiöluppaa. 1,5v ja 2,5v. Eivät kyllä kovin paljon sylissä viihdy, ja ovat hyvin erilaisia luonteeltaan, aivan ihania lemmikkejä Kissoja on meillä myös, tulevat hyvin toimeen keskenään. Kanit vaatii aika paljon hoitoa ja luovuttiin heti alkuun siitä häkkisäilytyksestä, kani on niin iso lemmikki ja 120cm häkki on aivan liian pieni, joten meillä on suuri aitaus kaneille. Vaikka kerrostalossa asutaan mut niiden takia etsittiin isompi

Minkälainen pohja teidän jänöillä on häkeissään?

Meillä oli silloin aikanaan (varmaan lähes 7v sitten) häkissä muhaa, tai siis mitä purua se on? Sitä... no, kyllä te tiedätte. (Onko "muha" edes sana, näyttää kirjoitettuna tosi tyhmältä?) Se kuitenkin pölyää niin paljon, etten voisi edes kuvitella tuovani sitä tähän taloon; avolla puhkeais pian astma, joka on ollut penskana hänellä vaivana. Henkeä ainakin varmasti ahdistais. Joskus puhuin jollekkin pupun omistajalle tästä ongelmasta, ja hän meinasi, ettei "nykyään kukaan enään käytä muhaa kanien häkissä". Sanoi itse käyttävänsä sellaista mustaa eteismatto-tyylistä pohjaa, pitää aina yhtä palasta siinä pohjana, sit sen voipi vain heittää pesuun ja uutta tilalle.

No oli miten oli, taidan lopettaa tämän ketjun lukemisen heti alkuunsa, pupukuume herää Olin n. vuosi sitten jo ihan tosissani etsimässä kääpiölupan pentua, sillon mulla oli koirakuume mut ajattelin että saisin sen kanavoitua pomppivaan kaveriin, joka veisi huomattavasti vähemmän tilaa. Nyt tässä kainalossa kuitenkin makaa täpläkoira, ja yhtäkkiä alkaakin pupukuume heräillä... Tänään on ollut sellainen olo ettei mikään oikein riitä. Onneksi nää olot ei kestä kauaa.

Elämäntapa muuttaja, Moi
Meil on kans joku sen kokoinen häkki, siinäkin oli silloin kaks pupua kun saatiin ne meille Silloin tuntui että se häkki on liian pieni, siksi tehtiin niille ulos se tarha , mut olivat sisällä talven
On se hienoa että teillä on tilaa pupuille

Täplämursu, meille myytiin liikkeestä sellaista MÖRTTIRÖPÖ-haapahaketta, tuoksuu tietenkin puulle eikä pölyä

Mulla ei oikein ehtinyt iskemään kuumetta kun kaikki tapahtui niin nopeesti Pulina , meidän nuorimmainen vaan alkoi pyytämään kania ja sitten ekana iltana mulla vaan vilisi pupuvauvat silmissä ja se oli siinä Mehän käytiin muuten jo samana iltana katsomassa Leijonaharjaskania mutta se oli jo vuoden ikäinen ja me haluttiin vauva niin mentiin sit seuraavana päivänä katsomaan toiseen kauppaan Ja siellä se sit oli tää ihana luppisvauva
Häkki vaan piti hakea veljen luota kun oli heillä lainassa