Herkkänahkaisuus voimavarana?

Tuo herkkä nahkaisuus on varsin yksilöllistä. Minusta se on ratkasevaa miten tämä herkkä nahkainen itse käyttäytyy muita kohtaan. Tyyppi joka sanoo asiat toiselle "suoraan" päin naamaa rehellisyyden nimissä ja itse ei siedä sitten minkäänlaista kritiikkia tai leikinlaskua. on naurettava.

Sitten taas esim. parisuhteessa valehteleminen toiselle, että olet nätti ja haluttava edelleen,vaikka olet lihava on typerää, jos asia ei ole näin. Kyllä ihmisen pitää sietää rehellinen kritiikki asiasta, joka on totta.

Vieraalla ihmisellä esim. opiskelutoverilla ei ole oikeutta possutella ym. toista jatkuvasti muka hyväntahtoisesti. Koska sitähän se ei kumminkaan ole loppujen lopuksi. Mutta sen joka jostaion loukkaantuu kannattaa se ääneen toiselle sanoa. Tuo ei nyt ollut kivaa!

Tuli tällanen asia mieleen, että kun mulla ainakin (lähinnä puolison kanssa) tulee joskus sanomisia ja siihen sitten hän kommentoi, että olen niin herkkä / yliherkkä / herkkänahkainen.... että mitä siihen sitten pitäisi sanoa.

Sain tähän mielestäni hyvän ohjeen, kun opettajani kommunikointikurssilla opasti meitä vastaamaan tuohon kommenttiin ystävällisesti osapuilleen niin, että se on todellakin yksi piirteistäni, jota todella arvostan, josta olen ylpeä. Olen tehnyt kauan töitä sen eteen, että rohkenisin sen tuoda esille......

En ole vielä kokeillut, mutta ainakin se meillä muuttaisi totuttua jankuttamiskaavaa

lauantaina, 10. joulukuuta 2011 klo 17:56 Kaisa64 kirjoitti:

Sain tähän mielestäni hyvän ohjeen, kun opettajani kommunikointikurssilla opasti meitä vastaamaan tuohon kommenttiin ystävällisesti osapuilleen niin, että se on todellakin yksi piirteistäni, jota todella arvostan, josta olen ylpeä. Olen tehnyt kauan töitä sen eteen, että rohkenisin sen tuoda esille......

Voisin itsekin kokeilla tuota Se "Oletpa sä herkkä" -tyylinen kommentointi monesti sotkee ajatukset niin, että alan miettiä, onko asia nyt liian mitätön ja teenkö kärpäsestä härkäsen.

Mulla on kyllä kokemusta siitäkin, mitä tapahtuu, kun tarpeeksi monta vuotta nielee kaikki mitättömät pikkujutut parisuhteessa, eikä ala niistä puhua, kun itse on ensin mitätöinyt ne laittamalla laatikkoon "yliherkän mieleni tuotokset". Lopulta räjähdin ja aloin kaikkea muuta kuin herkästi huutaa suoraa huutoa - ja kohde ei tietenkään ollut se, jonka kanssa tämä mitättömien pikkujuttujen laatikko oli päätynyt kukkuroilleen, vaan aika lailla viaton. En ole ylpeä siitä tilanteesta ja jälkikäteen pyysin monesti anteeksi. Sinänsä kokemus oli kumminkin hyvä - ei auta vähätellä sitä omaa herkkyyttään, vaan ottaa todesta ne havainnot, mitä itsellä on. Sitten kun asiat on tuonut julki, on ehkä kenties mahdollista yhdessä ruotia sitä, mistä loukkaantuminen oikein kumpuaa.

Miusiini: Juu no en mä kyllä tuollaiselle ole sokea. Jos joku oikeasti pilkkaa minua, niin minä pilkkaan takaisin tai sitten ignoroin kokonaan. Eipä ole kyllä tullut koskaan mitään ihmeempiä ulkonäköarvosteluja, johtuu varmaan mun hyvästä itsetunnosta, joka näkyy hyvin ulospäinkin. Olen kyllä kuullut, että olen niin vahva luonne, että olen välillä suorastaan pelottava.

Olen kyllä kuullut, että olen niin vahva luonne, että olen välillä suorastaan pelottava.

Sama juttu mulla - mutta näytän ilmeisesti tahtomattani jopa "koppavalta" (johtunee kasvojeni piirteistä ja tyylitajustani ). Ne saavatkin sen sitten aikaan, että jotkut ihmiset haluavat lytätä minut ja tietysti paksukaisesta on helppo keksiä erilaisia herjoja. Niille olen kyllä liian herkkä, ehken vaan osaa käsittää miksi mennä vieraalle ihmiselle huutelemaan ohi kulkiessaan ilman syytä.

Jos vaan joskus osaisin olla välittämättä... kyllä sekin päivä vielä tulee, mutta täytyis vaan olla sinut oman kroppansa kanssa.