Ei lapsia kiitos

Mua hermottaa lähinnä silloin kiljuvat lapset, kun näkee heidät täysissä tamineissa talvella kaupassa. Näkee ihan selkeästi, että heillä siis lapsilla on kuuma. Tekisi mieli mennä riisumaan ne lapset. Usein näkee, etä vanhemmat ovat ilman hattua ja hanskoja kaupassa, mutta pasilla on hattu päässä ja rukkaset kädessä. Vähemmästäkin sitä tulee kuuma ja alkaa kiukuttaa, kun hiki virtaa selkää pitkin. Kun minä olin aikoinaan tytären kanssa soppailemassa niin riisuin koko toppapuvun pois ja yleensä vielä villasukatkin ja sitten laitoin vain pelkät kengät jalkaan. Näin teen myös nyt, kun olen pikkuisten kanssa kaupaoissa. Kerran yksi pikkupoika ei halunnut riisua, kun puvun pukeminen oli hänestä hankalaa niinsanoin, että otetaan yläosa pois ja solmitaan se tuohon vyötärölle niin ei tule sitten niin kuuma ja niin me myös teimme ja lapsi oli tyytyväinen. Usein heitäniteltänikin takin pois j alaitan sen otoskärryihin siihen, missä lapset istuvat.

Minun kaverini sai tässä pari kuukautta sitten ensimmäisen lapsensa. Lapsi on itse asiassa ensimmäinen läheisemmässä ystäväpiirissäni. Hän on lapsesta ymmärrettävästi innoissaan, puhuu hänestä jatkuvasti jne, mikä ei nyt sinänsä edes haittaa. Kyllä minulla kuitenkin sen verran riittää ymmärrystä, että hänen koko elämänsä on nyt muuttunut tämän myötä.

Lapsen takia on kuitenkin tullut uusi asia esille. Nimittäin vihjailut/vitsailut lapsikuumeesta. Jokos se vauvakuume iskenyt, koskas teille tulee lapsia jne Minä ymmärtäisin tämänkin, jos se olisi vain se yksi kerta, mutta ei. Olen jopa sanonut, että lapset eivät ole suunnitelmissa. Koskaan. Tähän eräs toinen lapseton kaveri on sitten todennut (jolle myös on alettu vihjailla), että kyllä niitä vahinkoja sattuu. En nyt halua kuulostaa ihan kauhealta ihmiseltä, mutta niille vahingoillekin voi tehdä jotain muuta kuin pitää ne.

Jotenkin näiden ihmisten mielestä meille pitäisi sanoa tästä asiasta, koska me olemme olleet pidempään/pitkään yhdessä. Tämä siitä huolimatta, että on sanottu, että ei ole tulossa ikinä. Huoh.

Kyllä ne kyselyt vielä lakkaa. Siihen asti on vain hyvä kertoa, että ilmoitetaan, jos tulee uutisia.

Hei!

Liljen kirjoitti tuossa niistä kyselijöistä, jotka tiedustelevat toistamiseen, että milloinkas ja jokos teillä jne. . Tämä on myös ihan hirveetä silloin, kun on kyse lapsettomuudesta tai lapsen hankkiminen tuottaa ongelmia eikä tahdo millään ns. tärpätä. Minä aikoinaan kuuntelin näitä samoja juttuja vaikka kuinka, kunnes kyllästyin ja aloin sanomaan, että olemme päättäneet, että emme hanki lapsia. Jotkut vielä silloinkin kysyivät, että miksi niin sanoin, että se on ihan henkilökohtainen asiamme ja päätöksemme ja se yleensä sitten viimeistään lopetti kyselyt ja saimme olla loppuajan rauhassa. Se aika kaikkinen hormoonihoitoineen ja epäonnistuneine raskauksineen oli muutenkin jo ihan riittävän raskasta aikaa.

Vaikka tässä oli kyse ihan eri asiasta, eli lapsia haluttiin niin samat oli kysymykset ja ne satutti tosi pahasti. Itse ainakin olen oppinut kysymään vaikka kuinka hyvältä ystävältä, jos tulee puheeksi lapsen hankinta, että aiotteko hankkia tai saatteko lapsia, jotta voi siihen vastata niin kuin itse parhaaksi siinä tilantteessa haluaa.

Onkos tämä keskustelu täysin kuollut? Itse olen myös vapaaehtoisesti lapseton. En ole koskaan erityisemmin välittänyt lapsista. En minä lapsia vihaa, mutta en vain ole se ensimmäinen nainen joka lepertelee vauvoille tai haluaa ottaa ne syliin. Lähinnä tunnen itseni hyvin vaivautuneeksi lasten läsnäollessa, koska en vain osaa olla niiden kanssa. Olen kohta 27 ja pikku hiljaa niitä kyselyjä on alkanut tulemaan, että koskas niitä vauvoja hankitaan. Mitäpä siihen vastaat, kun ei vaan vois vähempää kiinnostaa. Tulevan anopin puolelta on alkanut olemaan aikamoista hiillostusta sen jälkeen, kun avomieheni veli vaimoineen sai esikoisensa. Kai hän kuvitteli, että meillekin iskee joku jäätävä vauvakuume. Mutta kun minä haluan elää vapaana, opiskella ja matkustella. Siihen kuvioon ei lapset sovi. Ehkä se on itsekästä, mutta olkoon. Itsepähän valintamme teemme. Olemme menossa ensi vuonna naimisiin ja yhden törkeän kommentin kuulin tähän liittyen. Eräs puolituttu kysyi, että miksi sitten menemme naimisiin jos emme hanki lapsia Mistä lähtien avioituminen on ollut sallittua vain niille, jotka hankkivat lapsia?

Joo EI lapsia tännekään, kiitos

Ikää vahvasti kohta 41 vuotta enkä ikinä ole halunnut sitä tuhisevaa kääröä (oksettava ilmaus muuten). Voin sanoa aika rehellisesti, että en pidä vauvoista tai taaperoista, sellaisia kouluikäisiä jo pystyy sietämään.

Ei vaan ole minkään maailman hoivaviettiä. En halua edes lemmikeitä, koska nekin sitovat ja vaativat paljon aikaa ja rakkautta, jota mulla vaan ei ole.

No, on mulla viherkasvi. Olen vaihtanut siihen tänä vuonna jopa mullat, joten ehkäpä se hoivavietti sieltä puskee, ööh.....NOT.

Kai se näkyy päällekin päin, että en ole kovin äidillinen, kukaan ei ole koskaan tullut kyselemään naimisiinmenosta tai lapsenteosta. Kiitos siitä ihanat kaverit ja ymmärtäväiset sukulaiset

Lapset onm ihania sillon kun ne ei oo omia ainakin mun mielestä mä kyllä ihan mielelläni pidän pientä lasta sylissä ja sillon mulle iskee vauvakuume. Se menee kuitenki ohi kun tiiän ettei lapsen kanssa oo yhtä helppoa kuin koiran kanssa.

komppaan sua shock85. itseasiiassa mulla alkaa tässä vähän olemaan ns. ongelma, kun miehelle olen sanonut etten lapsia näillä näkymin halua ja että hän tuhlaa mun kanssa vaan aikaa.. hän siis lapsia haluaisi. enkä mä nyt varmaks sano, voihan se olla et kolmekymppisenä alkaa jotkut hormonit hyrräämään. mut jotenki vähän epäilen..

Meilläkin on monet kerrat käyty tuo sama keskustelu koskien sitä, että minä oon koko ajan tienny etten välttämättä niitä lapsia halua ja mies on ollu vähän kahden vaiheilla eikä oo oikein sanonu juuta eikä jaata asiaan.
Oon kysyny ja varmistanu, että haluuko hän nyt välttämättä sitten tuhlata aikaansa minun kanssa jos sattuukin niitä lapsia jossain vaiheessa haluamaan. Ajan kanssa siitä ollaan kuitenkin pystytty järkevästi keskustelemaan ja mieskin on sit vissiin sulatellu asian, koska meni kosimaankin. Nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan yhteiset sävelet senkin suhteen mitä tulevaisuudelta halutaan ja onneksi on saman suuntaiset haaveet.
Ehkä sunkin vaan Killer*Queen pitää nostaa se katti pöydälle ja keskustella kunnolla asiasta miehes kanssa.

Mulla kans ikää 27 vuotta ja lapsia ei oo näillä näkymin tulossa. Tosin yks tuttu, jota en ois ikinä uskonu, että hankkii lapsia, niin odottaa nyt kolmevitosena ensimmäistään, joten ehkä tähänkin sopii "älä koskaan sano ei koskaan". Mutta tällä hetkellä hyvin vahvasti sitä mieltä, että ei lapsia. Mulla on lyhyt pinna, eli mullahan menis koko ajan hermot lapsen kanssa.

Onneks mies on samoilla linjoilla, me mietitään asiaa sitten uudemman kerran kun mulla tulee 30 plakkariin, että meenkö pistää piuhat kiinni vai mietitäänkö vielä muutama vuosi