Ainainen kateus muita kohtaan

Miten päästä eroon siitä katkerasta kateudesta, jota kaikkia kohtaan tuntee. Eniten pistää ärsyttämään se, ettei osaa aina olla edes onnellinen hyvien ystävien ja läheisten onnesta vaan on sille ainoastaan kateellinen.

Toisilla on parisuhde, rakkautta, perhe, hyvin palkattu työ, hoikka kroppa, paljon ystäviä, paljon menoa jne.

Sitä katkerana miettii miksi juuri minä olen yksin, miksi minulla ei ole sitä porukkaa jolle soittaa viikonloppuisin ja kysyä itsestäänselvyytenä "mitä tehdään?", miksi minun vartaloni ei ole yhtä kaunis kuin muiden (no siihen voin toki itse vaikuttaa jos vaan tarpeeksi löytyy itsekuria..), miksi kaikkia muita tuntuu ulkopuoliset katsovan hyvällä? Näitä riittää.

Olin kesällä häissä ilman avecia (kun sitä ei kutsussakaan ollut) ja häävalssin jälkeen pöytäni tyhjeni pariskunnista jotka lähtivät tanssilattialle. Tahdoin vajota maan alle ja lähteä itku kurkussa kotiin. Häissä - ystäväni rakkauden juhlissa - minä surin ainoastaan omaa yksinäisyyttäni, enkä keskittynyt siihen että tänään on heidän päivänsä.

Harvase päivä miettii, että miksi juuri minulle tuntuu tapahtuvan sitä ja tätä. Miksi muilla menee niin hyvin. Tiedän, että oli parisuhde tai työ tai hoikka vartalo, on kaikilla omat ongelmansa. Se ei minulle silti näytä riittävän.

Mistä itsetunto nousuun ja kateus hiivattiin?

Hmm, tunnistin itseni sun tekstistä. Valitettavasti ratkaisua mulla ei tähän ole. Ehkä tääkin on vaan joku tietyille ihmisille ominainen asia, mitä ei millään pystykään muuttamaan? En tiedä.

Minäkin surin ystäväni häissä sitä, miten ystäväni oli niin hoikka ja minä ihan kauhea pullukka, ja oma mekkonikin oli ihan hirveä. Ja jopa omissa häissäni surin sitä, että kun vieraani ovat hoikempia ja heillä oli kauniimmat vaatteet kuin itselläni.

Musta ei kyllä nyt ollut mitään apua

Itse en taas tunne olevan kateellinen mistään enkä siten voi ymmärtää koko tunnetta. Miten se on minulta pois jos toisella menee paremmin?

Auttaa en siis osaa. Itsetuntoasiakaan tuo ei varmaan ole koska itsetuntoni on aivan pohjamudissa.

Me ihmiset taidamme vaan olla erilaisia

Toi on varmaan tosi tyypillistä ja tuohon syyllistyy itsekukin, ainakin silloin tällöin. Itse olen pikkuhiljaa tuosta pääsemässä eroon. Epäilen, että siihen auttaa ikä ja itsensä parempi tunteminen. Ja toki myös se on auttanut itsetuntoon, kun on saanut muutosta positiiviseen suuntaan tapahtumaan (just painoasioissa), ja se onkin vain ja ainoastaan itsestä kiinni!

Olen kyllä aina ajatellut, että kateutta on kahta laatua. Toinen on ns. positiivista kateutta, jossa ajattelee esim. että hitsit, miten tuo osaa soittaa pianoa, mäkin haluaisin oppia. Toinen taas semmoista negakateutta, jossa ajattelee, että koska mä en osaa soittaa pianoa, niin en halua, että tuokaan osaisi. Olen pyrkinyt kaiken kateuden nyt sit vaihtamaan edes tuohon positiivisen kateuden puolelle. Ei siis niin, että haluaisin ominaisuuksia muilta pois, vaan itselleni lisää. Sekin keventää kummasti, vaikka silti toki joskus nyppii, kun asiat tuntuvat tapahtuvan eräille tosi helposti ja itse joutuu vääntämään..

Mutta eihän sitä oikeasti tiedä, minkälaisissä ala- ja ylämäissä ne ihmiset menee, joita kadehtii.. Että vaihtaisiko oikeasti paikkaa heidän kanssaan...

Itse asiassa tähän pystyy vaikuttamaan. Ihminen on sitä mitä hän tuntee ja vaikka äkkinäisiin tunteisiin ei pysty vaikuttamaan, ajatuksiinsa voi. Se vaati työtä, aikaa ja sitoutumista, eikä hyvää itsetuntoa saada aikaan vain sillä että joka aamu sanoo, että olen ihana, mutta se on hyvä alku. Jos koko ajan puhuu itselleen negatiivista, surkeaa ja fatalista tarinaa itsestään, silloin tuntee myös olonsa ja kroppansa ja elämänsä negatiivikseksi, surkeaksi ja fatalistiseksi, eikä yhtään ihme, ettei ihmiset jaksa sitten enää viettää aikaa yhdessä ja siitä se loukku sitten alkaakin.

Ensin kannattaisi ehkä selvittää, mistä tuo olosi johtuu? Oletko aina ollut masentuneisuuteen taipuvainen ja itseäsi vihaava, mikä saattaa johtua kannustuksen puutteesta kotona tai liian vähästä huomioinnista jne.? Vai tapahtuiko jotain, mikä sai sinut joko äkillisesti tai pikkuhiljaa ajattelemaan noin ilkeästi itsestäsi? Jos saat jostain syyn päästä kiinni, käsittele se, mutta sitten ANNA MENNÄ. Anna anteeksi, niin itsellesi kuin muillekin, mennyt on mennyttä. Siihen voi ei voi enää vaikuttaa, mutta miten siitä ajattelet, siihen voi!

Ja sitten vain hyökkäämään ajatusten kimppuun. Tule ensin tietoiseksi niistä, joka kerta kun puhut itsestäsi pääsi sisällä pahansisuisesti tai halveksien, pysäytä ajatus. Alussa riittää, että tulet ajatuksista tietoiseksi.

Sitten kun olet oikeasti sisäistänyt, että todella, pahin haukkujani onkin minä itse, eikä maailma, on aika muuttaa niitä ajatuksia. Etsi jotain mikä itsessäsi on positiivista, se voi olla mitä vaan ja kaikissa on jotain hyvää. Älä kerro itsellesi, että olet tosi hyvä matikassa jos et erota jakolaskua kertotaulusta, mutta saatat olla vaikka tosi haka ompelemaan, tai lukemaan, tai hyppäämään pituutta, tai käyttämään taulukkolaskentaohjelmaa. Löydä näitä asioita itsestäsi ainakin muutama päivässä.

Sitten mieti, mitä itsessäsi vihaat ja mieti kuinka realistisia nämä vihat oikeasti ovat. Jos olet lihava, niin olet lihava, mutta et ehkä niin iso kuin luulit. Tai sitten sinulla on ihanat hiukset tai kivat hymykuopat. Jos olet mielestäsi niin mahdoton ihminen, ettei kukaan ikinä halua olla kanssasi, mieti onko se oikeasti totta, vai onko vain käynyt niin, ettei sopivaa tyyppiä ole matkan varrelle sattunut. Omia vikojaan ei tarvitse kaunistella, mutta pitää saada sisälleen sellainen olo, ettei ihan oikeasti ole niin hirviömäinen kuin luulee, vaan tasan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin!!

Vähän vaikuttaa siltä, että olisit masentunut ja silloin ajatukset menevät ihan vituralleen. Näistä "harhoista" voi päästä itsekin eroon, mutta hyvä ja sinulle sopivan oloinen terapeutti voi auttaa työskenteleyssä.

Mutta muista: olet, niinkuin Nöppöskäkin, ihan oikeasti, hyvä ja hieno tyyppi, nyt vain pitäisi saada teidät itsekin uskomaan siihen !

T. Nimim. vuosien kanssa samojen ajatusten ja kauheampienkin kanssa taistellut pikku hiljaa valoa näkevä pyöreähkö, mutta hauska naisihminen

Kiitos ajatuksistanne Hyviä pohdintoja AmMMe! Ja Mirjamiina, toi onkin ihan kokeilun arvoista että edes muuttaa kateuden negatiivisesta katkeruudesta positiiviseksi.

AmMMella oli hyviä neuvoja. On tutkittukin, että jos pakottaa itsensä hymyilemään ja "valehtelee" itselleen että on hyvällä tuulella, niin mieli sen melkein uskookin. On vaikeaa tuntea itsensä ihan surkeaksi samalla kun nauraa tai hymyilee.

More2Love, tekstisi perusteella näyttää siltä ettei elämässäsi ole mitään kovin pahasti pielessä, ei ole tarkoitus vähätellä sinun tunteita, mutta ihan oikeasti. Kaikki nuo on seikkoja joihin pystyt vaikuttamaan.

En usko että pystyy päättämään noin vaan että nyt en aio enää olla kateellinen. Vaan sinun pitää löytää syy kateuteen, ja kuten ylhäällä jo mainittiin, huono itsetunto ja taipumus masennukseen voi olla syy. Lähdetään niistä.

1. Istu alas ja kirjoita lista positiivisista asioista elämässäsi. Missä olet hyvä? Mitä ihanaa sinulla on mitä et antaisi pois? (rakas lemmikki, kauniit silmät, mukava koti, ihan mitä vaan). Teippaa se näkyvälle paikalle kodissasi.

2. Sitten pakotat itsesi hymyilemään ainakin kymmenen kertaa päivässä. Hymyile kun olet yksin, hymyile naapureille, työkavereille, vastaantulioille kadulla. Siitä tulee parempi mieli sekä sinulle että muille.

3. Kirjoita toinen lista. Mitä haluaisit saavuttaa elämässä? Mitä on sinulle tärkeää? Rakkautta ja parisuhde, enemmän sosiaalista elämää, terveellisempi elämä? Helpointa on vaikka aloittaa terveellisemmästä elämästä. Liikuntaharrastuksista voi löytyä uusia ystävä, kenties parisuhdekin. On aika tavallista että uusien kavereiden kautta löytyy myös uusi mies, kun piirit vähän laajenee. Voi mennä myös toisinpäin, uuden miehen myötä saat uusia kavereita. Ja kun mies on löytynyt, voi olla että viihdyt paremmin kotona etkä alkuaikoina ollenkaan halua lähteä ulos viikonloppuna Kokeile nettideittailua, yllättävän moni on löytänyt rakkautta sitä kautta. Tuttavapariskunta meni vähän aikaa sitten naimisiin, löysivät toisena netin kautta.

Tällä hetkellä keskityt siis kaikkeen negatiiviseen elämässäsi. Tee päinvastoin. Älä salli niitä ajatuksia itsellesi, vaan heti kun sellainen pyrkii päähäsi niin pakotat sen pois positiivisella ajatuksella. Tämä vaatii työtä, mutta on palkitsevaa. Olen itse ollut masentunut ja siitä pois pääseminen on työlästä. (Olin omasta mielestäni lihava, ruma, yksinäinen, tyhmä, tylsässä työssä, enkä tulisi koskaan löytämään miestä. Nyt olen tavallisen näköinen, joskus jopa nätti, onnellisesti naimisissa ja opiskelemassa itselleni uusi ammatti)

Minäkin tarjoan yhdenlaisen lähestymistavan, mitä jo muutkin ovat tarjonneet. Hyvän päiväkirjan. Kiitollisuuspäiväkirjan.
Tee illalla inventaario kuluneesta päivästä joko kirjoittamalla tai ajatuksissasi (kirjoittaminen on tehokkaampaa, silloin kirjoituksiinsa voi palata).
- mitä olet saanut osakseni (ihan pienimmätkin positiiviset asiat vaikka)
- mitä hyviä asioita olet nähnyt, kuullut, kokenut, oppinut
- keitä olet kohdannut, kenen kanssa olet saanut olla
- mitä olet saanut antaa
- mitä olet voinut tehdä, saada aikaan
- miten olet voinut olla tärkeä jollekin (esim. hymyilemällä sen yhden kerran kymmenestä ventovieraalle vastaantulijalle joka on hymyillyt sinulle takaisin)
- mitä hyvää olet voinut lisätä maailmaan omilla valinnoillasi ja teoillasi tai tekemättä jättämilläsi
- mistä asioista olet saanut pitää kiinni tänäänkin, erityisesti asioista, mistä pidät itsestäänselvyyksinä.
Päivästä tuppaa tulemaan erilainen, kun sen päättää kiitoksiin. Silloin hyvät ajatukset jäävät mieleen nukkumaanmennessä, ja saatat herätä seuraavaan aamuun paremmalla tuulella.
Kiitollisuutta voi löytää myös kaivamalla vaikeista asioista uusia näkökulmia. Tiukat vaatteet voivat merkitä sitä, että minulla on varaa ruokaan.
Yksi hölmö, mutta ehkä toimiva ajatus voi olla se, että antaa kateudellensa nimen, ja sillä tapaa ulkoistaa sen ja alkaa tarkkailemaan käyttäytymistään. Sanotaan kateutta vaikka Peraksi. Heti kun saat itsesi kiinni kateellisista ajatuksista, tervehdit Peraa, että hän tuli taas kylään. Ja että Pera siellä taas jauhaa omia juttujaan. Joskus Peran voi myös käskeä lähtemään kylästä ja sanoa, että en nyt jaksa näitä juttuja, kun ne eivät vie minua eteenpäin tavoitteissani.
Toinen juttu on, mitä on käytetty huoliin, ja miksei siitä voi tehdä myös kateuspuolituntista (tai vaikka tuntia, jos on oikein paljon asiaa). Tarkoituksenani ei ole väheksyä tai herjata asiaa, koska olen ihan vakavissani, kateus vie energiaa ja aikaa ja jotekin pitäisi päästä minimoimaan sitä energiaa ja aikaa minkä se vie. Päättää, jos kateellinen, niin käsittelee ne asiat kateudelle varatulla omalla alla esim. puolituntisellaan päivässä esim kello seitsemän illalla. Kello seitsemän illalla sitten otat oikein aikaa asialle, ja istut alas miettimään, mille kaikelle asoille olet kateellinen ja mistä syystä. Silloin ei tarvitse piiloitella itsessään olevaa piirrettä (mikä sekin vie energiaa), mutta on saanut sen rajattua tiettyyn mittakaavaan. Ja saattaa olla, kun taasen on kuukauden tehnyt sitä harjoitusta, huomaa, että sillä puolituntisella olisi parempaakin tekemistä ja että siitähän tulee vaan äärettömän huono olo kun alkaa miettimään asioita kateuden kautta. (Varsinkin jos tekee samaan aikaan kiitollisuuspäiväkirjaa ja huomaa että siitä tulee hyvä olo).

ihana toi pera juttu, nous hymy huulille ku kuvittelin päässäni tervehtiväni peraa

Mä voin kertoa itseni kohdalta, että tuo ajatusten kääntäminen positiiviseksi toimii ihan oikeasti. Työtä se vaatii ja aina pitää vaan jaksaa muistaa, että kun sellanen negatiivinen tunne (oli se kateutta tai mitä tahansa "aina mulle käy näin"-juttuja) tulee, se pitää yrittää kääntää positiiviseksi. Ei se aina mulla onnistu ja sitten ryvetään itsesäälissä hetki, mutta se on ihan ok. Esimerkkinä voin sanoa vaikka sen, miten aina, kun tulen hissin luo pohjakerroksessa ja se on valmiina ylimmässä kerroksessa, ajattelen, että "AINA/TAAS se on tuolla ylhäällä ja mä joudun oottamaan". Tämä siis ensimmäinen ajatukseni lähes aina. Nykyään ajattelen heti sen perään kaikkia niitä kertoja, kun se hissi on ollut valmiina siinä kerroksessa, mistä olen kyytiin lähdössä. Ja oikeesti sillon sitä vaan tajuaa että eihän se elämä oikeesti AINA potki päähän, se vaan aina tuntuu siltä kun ne positiiviset tunteet menee jotenkin paljon nopeemmin ohi kun negatiiviset. Samoin oot varmasti ystävän häissä ollut hänen puolestaan oikein onnellinenkin mutta sitten ne negatiiviset tunteet on saanu vallan etkä oo enää niistä päässyt eroon. Mutta mahdollista se on!

Mua ylipäänsäkin harmittaa se, miten jotkut sanoo, että "mä vaan oon tällanen". Melkein kaikkia piirteitään voi muuttaa, jos haluaa. Jos ei pidä itsestään, on turha sanoa muille, että "jollet tykkää musta tällasena ku oon ni lähe kävelemään". Eikä sillon, jollei ite tykkää itestään auta sekään vaikka joku toinen tykkäis hirveesti. Kaikki alkaa siitä, että alkaa tehdä muutoksia oman itsensä hyväksi ja muuttaa (kyllä, itsensä muuttaminen ON mahdollista) omaa itseään siihen suuntaan, mihin haluaa, oli se sitten laihtuminen, itsetunnon koheneminen tai mikä tahansa asia. Eikä se hetkessä tapahdu, mä alan vähitellen huomata itsetunnon paranemista 3 vuoden työn jälkeen, ja joskus tuntuu vieläkin siltä, ettei se ole siitä mihinkään parantunut tai tule ikinä paranemaankaan. Ne syyt on niin syvällä ettei voi kuvitellakaan että hetkessä tapahtuis salamana simsalabim-muutos. Mutta mahdollista se on, ja mulle henk.koht. on ollut todella tärkeää yrittää tehdä muutosta, kun tajusin, etten itsestäni tykkää ollenkaan enkä viihdy omassa seurassani lainkaan.

Mutta siis kiteytettynä, jollet tykkää elämästäsi/itsestäsi, uskalla tehdä muutoksia!