Aiheesta ja sen vierestä (eli OT-ketju)

torstaina, 29. syyskuuta 2011 klo 19:59 positi kirjoitti:

Näin minäkin luulin, mutta ei se niin menekään. Ainakaan erään yksityisen keuhkotautien erikoislääkärin mukaan. Silloinhan myöskään kumppani ei saisi polttaa. En muistanut tuohon laittaa, ettei myöskään keuhkon poistoon / siirrejonoon pääse jos edelleen tupakoi.

Jassoo, no sitten mulla on vanhaa tietoa. Sorry...

torstaina, 29. syyskuuta 2011 klo 19:39 Erihanna kirjoitti:

torstaina, 29. syyskuuta 2011 klo 17:52 positi kirjoitti:

Ainakin keuhkoahtaumataudissa potilas on oikeutettu lääkehoitoon vaikka tupakoisi edelleen mutta happipulloapa hänelle ei sitten enää kustannetakkaan.

Ihan sivuhuomautuksena, tuo johtuu lähinnä paloturvallisuussyistä. Happi on erittäin tulenarkaa, joten happihoitoisen kotona ei sallita mitään avotulta, kynttilät ja takkatuli mukaanlukien.

torstaina, 29. syyskuuta 2011 klo 19:59 positi kirjoitti:

Näin minäkin luulin, mutta ei se niin menekään. Ainakaan erään yksityisen keuhkotautien erikoislääkärin mukaan. Silloinhan myöskään kumppani ei saisi polttaa. En muistanut tuohon laittaa, ettei myöskään keuhkon poistoon / siirrejonoon pääse jos edelleen tupakoi.

Itse "keuhkoilla" työssä olevana sanon, että kun kotihappihoitoa mietitään, niin potilaan pitää olla tupakoimaton. Myöskään kukaan perheenjäsenistä ei saa polttaa sisällä/hapenantovälineiden läheisyydessä kuten ei myöskään saa olla avotulta jne kuten Erihanna jo kirjoitti. Mutta sehän tässä on ongelma, että eihän me tiedetä käytännössä onko se potilas lopettanut tupakointia. Vaikka meidän alueella hoitaja käykin kotikäynnillä katsomassa happirikastimen sijoituspaikan jne, ei se takaa että potilas "jää kiinni" tupakoinnista... Ja sitten, jos jääkin, onko meillä oikeutta ottaa hänen hoitoaan pois... Itseasiassa en tiedä, mitä laki siitä sanoo... Pitäis selvittää

Mitä keuhkoahtaumatautia sairastavan potilaan lääkehoitoon tulee, niin en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan (no, ehkä pahimmalle kyllä ) niitä kärsimyksiä, tuskaa, ahdistusta, pelkoa, mitä keuhkosairas potilas kokee elämänsä viimeisillä hetkillä tai jo sairauden aikana! Kun siis jäin käsitykseen positin tekstistä, että ei sitäkään tupakoitsijoille, koska sairaus on "itseaiheutettu"...

Lisäys: Luin positin kommentin uudelleen. Olen siitä samaa mieltä, että "parantavia" hoitoja ei pitäisi kovin helposti antaa ellei potilas ole osoittanut "parantaneen tapansa" oli sitten kyseessä alkoholi tai tupakka tai ylipaino tai ihan mikä muu tahansa... Mutta siitä eri mieltä, että sairauden oireita lievittävään hoitoon kaikilla on ihan samanlainen oikeus sairauden syystä huolimatta. Eikä kyllä koskaan mun mielestä voida sanoa 100% varmasti, että tupakki tms on sairauden syy. Esim. keuhkoahtaumatautiin voi sairastua ilman, että on tupakoinut päivääkään.

Mutta nää taitaa olla niitä aiheita, joissa käden vääntöä saa aikaiseksi suuntaan ja toiseen niin kauan kuin vain haluaa

^Minusta tämä on oikein hyvää ja asiallista keskustelua tärkeästä aiheesta. Ja mitä tulee tuohon Floran aiempaan viestiin, niin siinä olen samaa mieltä ehdottomasti, että ennalta ehkäisevään hoitoon pitäisi satsata enemmän.

90-luvun laman jälkeen ajettiin systemaattisesti alas mm. kouluterveydenhuolto ja paljon muutakin ennalta ehkäisevää toimintaa. Tämän satoa nyt sitten niitetään esh:n puolella. Se raha pitää kuitenkin ottaa jostain muualta, kuin sieltä kroonikkojen hoidosta, vaikka ymmärrän kyllä Flora:n turhautumista mainitsemiensa potilasryhmien hoidossa. Sivistysvaltiossa täytyy kuitenkin hoitaa ne heikoimmatkin, eikä heitä voi jättää sinne ulosteen keskelle kuolemaan, vaikka ovat itse tilanteensa niin sanotusti aiheuttaneetkin. Tavoite -35:n kanssa samoilla linjoilla myös tuossa, että ei sitä voi koskaan varmuudella tietää, onko tauti itse aiheutettua vai ei. Keuhkosyöpäkin on yleistynyt ei tupakoivilla ja maksakirroosin voi saada ihminen, joka ei ole koskaan juonut alkoholia.

Olenko kuullut ihan höpöjä, kun muistelen, että maksakirroosiin voi sairastua, jos syö liikaa (siis todellakin järjettömästi liikaa) hedelmiä Jos näin on, niin silloinhan sekin olisi ns. itseaiheutettua, mutta ei varmasti ihmiset sitä samalla tavalla sen hoitamista paheksuisi kuin alkoholistin maksakirroosia. Ja itseaiheutetusta lihavuudesta tuli mieleen, että (varsinkin nykyään) vanhempien lihottama lapsi kasvaa lihavaksi aikuiseksi, joka on oppinut syömään lihottavasti, niin voidaanko silloinkin katsoa itseaiheutetuksi, kun itsehän hän joka tapauksessa ne ruuat luukustaan työntää? Jos ei siis ole tavallaan ollut "mahdollisuutta" oppia syömään normaalisti.

perjantaina, 30. syyskuuta 2011 klo 14:15 Zetire kirjoitti:

Olenko kuullut ihan höpöjä, kun muistelen, että maksakirroosiin voi sairastua, jos syö liikaa (siis todellakin järjettömästi liikaa) hedelmiä

No tuosta hedelmien syonnin vaikutuksesta maksaan en osaa sanoa, mutta on todellakin olemassa kahta eri tyyppia rasvamaksaa. Eli alkoholi rasvamaksa ja 'tavallinen' rasvamaksa, joka siis johtuu liiasta syomisesta. Rasvamaksa on siis maksasairauden ensimmainen aste, ja molemmat rasvamaksatyypit pahimmillaan johtavat kirroosiin.

Edit. huomasin erittain pikaisella googlettamisella, etta fruktoosilla tosiaan taitaa olla osuutensa rasvamaksan kehitymisessa yleensa Kai. En ole mikaan asiantuntija, enka ehdi sen paremmin aiheeseen perehtya, mutta ilmeisesti Zetirella oli vinha pera tuosta asiasta

perjantaina, 30. syyskuuta 2011 klo 14:15 Zetire kirjoitti:

Jos näin on, niin silloinhan sekin olisi ns. itseaiheutettua, mutta ei varmasti ihmiset sitä samalla tavalla sen hoitamista paheksuisi kuin alkoholistin maksakirroosia. Ja itseaiheutetusta lihavuudesta tuli mieleen, että (varsinkin nykyään) vanhempien lihottama lapsi kasvaa lihavaksi aikuiseksi, joka on oppinut syömään lihottavasti, niin voidaanko silloinkin katsoa itseaiheutetuksi, kun itsehän hän joka tapauksessa ne ruuat luukustaan työntää? Jos ei siis ole tavallaan ollut "mahdollisuutta" oppia syömään normaalisti.

Mita tulee tahan toiseen pointtiin, niin mina olen sita mielta, etta aikuisen on kuitenkin otetttava itsestaan vastuu. Eihan se mitaan auta, jos vain syytetaan huonoa lapsuutta tai vanhempia huonoista ruokatottumuksista, eika tehda asialle mitaan. Tottakai se on lahtokohtaisesti vaikeampi tilanne, kuin henkilolla joka on saanut hyvan esmerkin syomisten suhteen jo kotoa. Kuitenkin vain me itse voimme muuttaa itseamme ja tapojamme siina vaiheessa, kun ollaan aikuisia.

Ja siis olen sita mielta, etta kaikille kuuluu antaa hoitoa, jos siita katsotaan olevan sille ihmiselle hyotya. Eli jos syomistottumustensa vuoksi on paatynyt saamaan maksakirroosin, niin tottakai sille ihmiselle pitaa antaa mahdollisuus elaa 'normaalia' elamaa, jos elinsiirto on tarjolla. Mutta edellyttaen, etta se henkilo haluaa myos muuttaa elintapojaan.