Ladataan... Ladataan...

”Leipä on karkkini”

Kun Jani Sievinen oli laihtunut 16 kiloa, hän riisui itsensä alasti ja meni peilin eteen.

40 VUOTTA

Meikäläinen on nelikymppinen. Siis nelikymppinen! Keski-ikäinen. Se ei ole maailman kivoin ajatus.

Kun täytin neljäkymmentä viime maaliskuussa, olin yksin kotona ja paistoin pippuripihvit. Samalla mietin, että seuraava pyöreä luku on viisikymmentä, tsiisus. Sen tajuaminen oli elämäni suurin kriisi. En nyt ihan paniikkiin mennyt, vaikka vakavaksi veti. Totesin, että jotain täytyisi tehdä, jotta saisin elimistön kuntoon.

Painoin silloin 101 kiloa. Se oli 16 kiloa enemmän kuin kahdeksan vuotta aikaisemmin lopettaessani uintiuran. Posket olivat pyöreät, maha oli pehmeä. Kun kokosin kotona kirjahyllyä, joihinkin asentoihin oli vaikea taipua.

Tuntui, etten enää ole nuori sälli.

5000 KALORIA

Ammattilaisurheilijana söin 5000 kaloria päivässä, ihan älyttömästi lihaa ja hiilareita. Mutta silloin treenasinkin yli 30 tuntia viikossa.

Kun lopetin uimisen, oli vaikea muuttaa ruokailutottumuksia. Eniten syytän kiloistani vaaleaa leipää. Onhan ihan sairaan kivaa katsoa illalla telkkarista rikos- ja mafiadokumentteja ja mussuttaa samalla seitsemän juustoleipää.

Päätin luopua leivistä, mutta en todellakaan ottanut mitään dippivihanneksia siihen sohvalle korvikkeeksi. Kärsinpähän vain. Ja kittasin vissyä.

Lisäksi laadin itselleni säännöt. Ruoka-ajat olivat aamiaisen lisäksi kello 12, 15, 18 ja 21. Yksi aterioista sai olla salaatti, loppujen piti olla suklaan tai sitruunan makuisia, juotavia ateriankorvikkeita.

Säännöissä oli kaksi lohdullista kohtaa. Viikonloppuisin oli lupa syödä tai juoda vapaasti. Aamiainen pysyi entisellään: kaksi munaa ja kaksi vaaleaa leipää, joiden päälle saa kasata mitä tahansa.

30 MINUTTIA

Samalla kun ruokavalio meni remonttiin, vähensin liikuntaa. Ajattelin, että jos liikkuu paljon, tulee ahmittua treenien jälkeen.

Laihdutusvaiheessa kävin juoksemassa tai uimassa vain kaksi tai kolme kertaa viikossa, alle tunnin kerrallaan. Kun on tottunut olemaan koko päivän vedessä, puolen tunnin uinti tuntui vähän kuin olisi suihkussa käynyt.

Urheilu-uran jälkeenkin olin liikkunut lähes joka päivä. Uusi elämä tuntui jotenkin... hitaalta. Ja oudolta, uudelta. En osaa kuvailla sitä.

4 TUNTIA

Elämänmuutoksen ensimmäiset kuusi viikkoa olivat yhtä helvettiä. Varsinkin maanantaina ja tiistaina nälkä oli ihan hirveä.

Vaikeinta oli iltaisin kuuden ja kymmenen välillä. Jos olin yksin kotona, se oli sellaista sinnittelyä.  Tsemppasin itseäni, että kun tästä selviät, aamulla voit syödä ne munat ja leivät taas.

Onneksi olin iltaisin aika paljon töissä. Sellaisia laihduttajia ihailen, jotka pystyvät istumaan saman pöydän ääressä, kun muu perhe syö spagettia ja itse nyhrää salaattia.

Jotenkin nälän tunteeseen tottui. Kun pääsi maanantain ja tiistain yli, saikin jo alkaa odottaa viikonloppua.

Yllättäen huomasin, että en silloinkaan mättänyt niin paljon kuin ennen. Joku hyvä pihvi riitti, valkosipuliperunat vaikka kaveriksi. Jos oli krapula, ei ruoka tietysti maistunutkaan.

85 KILOA

Kun aloin laihduttaa, asetin itselleni tavoitteeksi 85 kiloa. Olen sellainen mies, etten ala mihinkään ilman selvää päämäärää. Aikaa projektille varasin vuoden.

Päätin myös, etten katso itseäni peilistä ennen kuin olen saavuttanut tavoitteen. No, naamaa tietysti, mutta en koko kroppaa.

Kävin puntarissa joka arkiaamu. Maanantaisin kirjoitin painon kalenterin kulmaan. Ihan kivasti paino pieneni, kahdeksassa kuukaudessa olin tavoitepainossa.

Silloin riisuin vaatteet pois ja menin peilin eteen. Se oli tajuton tunne. Muutoksen näki ihan eri tavalla kuin jos olisi joka päivä peilaillut.

Lihakset olivat aika lailla kadonneet, mutta sillä ei ole enää tässä iässä väliä. Mahan alta oli kuoriutunut kroppa, joka muistutti entistä, nuorempaa Jania. Se näytti erilaiselta. Omalta.

1 VOIMIA-ASIA

Jos joku väittää, että painonpudotus on helppoa, hän puhuu paskaa. Se on aika helvettiä.

Tärkein ominaisuuteni elämänmuutoksessa oli määrätietoisuus. Mitä päätetään, se tehdään. Ei lipsuta, ei tingitä. Päättäminen ei voi tapahtua noin vain. Ensin pitää miettiä, miksi haluaa muutosta ja miten aikoo sen toteuttaa.

Kun aloitin, en toitottanut asiasta muille kuin eksälle. Hän oli vähän, että katsotaanpas, miten herran päätöksen käy. Ajattelin, että katsotaanpas vain. Kun homma oli sitten jatkunut muutaman viikon, hänkin alkoi odottaa viikonloppua, että koko perhe voisi syödä hyvää ja hyvin.

6 TUNTIA

Tietysti hoikempi ulkomuoto vaikuttaa itsetuntoon. Ei meikäläiselle mitään radikaalia ”nyt kehtaan taas lähteä baariin” -hommaa tullut. Itse asiassa baarissa vaivaannutti, kun tyypit tulivat kehumaan muutosta.

Mutta onhan se niin, että kun kropassa viihtyy, mielikin on parempi.

Yllätyksenä tuli se, että unen tarve väheni selvästi. Ennen nukuin 9 tuntia yössä ja silti väsytti. Nyt kuusi tai seitsemän tuntia riittää. Kun alkaa laskea, se on aika paljon enemmän käyttöaikaa viikossa!

0 LUOPUMISTA

Tykkään laittaa viikonloppuna ruokaa ja juoda viiniä. Siksi tämä laihdutustyyli sopi minulle. Mistään ei tarvinnut luopua ikuisesti. Ei ollut sellaista yhyy, ei enää koskaan grillimakkaraa -tilannetta.

Olen ihan varma, että joudun loppuelämäni miettimään, mitä syön. Jos paino pysyisi nykyisessä, olisin tyytyväinen.

Enää en litki niin paljon ateriankorvikkeita kuin dieettivaiheessa, mutta annoskoot ovat pienentyneet ja päivään kuuluu vain yksi lämmin ateria. Nyt kun olen yksin, en jaksa muutenkaan niin suuritöisesti kokata.

Olen lisännyt liikunnan määrää. Viikossa juoksen 4 – 5 kertaa kuusi kilometriä. Sitten sata vatsalihasta, sitten 75 etunojapunnerrusta. Ja sitten saunaan.

Vieläkin tekee iltaisin mieli leipiä, mutta enpä syö. Syön sitten aamulla.

4 TOTUUTTA

Aamulla: Kaksi munaa ja kaksi leipää. Lisäksi Gefilusta. Ajattelen, että ei juomasta ainakaan haittaa ole.
Juhlissa: Syödään, ei jarrutella. Ja jos alkoholia tarjoillaan eikä seuraavana päivänä ole töitä, niin kyllä menee.
Juon: Vissyä! Ilman sitä en olisi pärjännyt.
Herkuttelen: Tavalliset herkut eivät kiinnosta. Leipä on karkkini. Mitä vaaleampaa leipää, sen parempaa.

Jani Sievinen

Vuonna 2006 ammattiuransa lopettanut uimari ja maailmanmestari, jonka päämatka oli 200 metrin sekauinti.
Asuu Nummelassa. Ollut kahdesti naimisissa, eronnut. Viiden lapsen isä.
Työskentelee nykyään lasten uimakouluopettajana sekä toimii uinnin kommentaattorina Eurosport-kanavalla.