Unohda aikatavoitteet!

Kiloklubinkin keskustelupalstoilla on lukuisia ketjuja, joissa painonlaskulle laitetaan jokin tavoiteaikataulu: ”Kesäkuntoon 2011”, ”Kesäksi 2011 -15 kg pois”.

Niiden motivoivuutta ei voi kyseenalaistaa ja tavoitteitahan toki pitää olla, mutta silti kiloihin sidotut tavoitteet ja varsinkin aikatavoitteet laihdutuksessa ovat pääsääntöisesti ongelmallisia ja haitallisia pysyvälle painonlaskulle.

Pysyvässä laihtumisessa on kyse uusien, itselle mieleisten ja omaan elämään sopivien ja silti mielen ja kehon toimintaa parantavien elintapojen löytämisestä – syömisessä, liikkumisessa, nukkumisessa ja olemisessa ylipäätään. Piste.

Tasapainon löytäminen mielekkyyden ja terveellisyyden välillä ei ole ihan helppoa, ja vain suurella säkällä se onnistuu ensi yrittämällä. Realistista onkin suhtautua laihdutukseen opetteluprosessina, jossa yritetään tehdä asioita paremmin.

Osa suunnitelluista muutoksista sopii arkeen ja osa ei sovi – toimimattomista otetaan opiksi ja tuunataan asioita taas itselle sopivammaksi ja jatketaan prosessia.

Tätä tuunailua saa tehdä lukuisia kertoja ja se vie aikaa, mutta maali on sen väärtti – maukas, hyvinvoiva ja stressitön tapa laihtua ja voida paremmin.

Aikataulutavoitteet ovat ongelma, koska ne eivät yleensä salli näitä oppimiselle välttämättömiä takapakkeja ja korjausliikkeitä. Mitä tiukempi tavoite, sitä vähemmän kehon kuuntelua ja sitä vähemmän oppimista on odotettavissa.

Asetetut tavoitteet ovat kovat ja tiukalla, ja niistä kun pari kertaa lipsut niin maali alkaa kadota tavoittamattomiin – näin käy liki aina ennemmin tai myöhemmin ja loppuajalle jäljellä on kaksi huonoa vaihtoehtoa: luopua tavoitteesta ja kokea itsensä epäonnistuneeksi tai sitten kiristää vyötä niin, että tavoitteessa pysytään varmasti loppuaikaa.

Onnistui kiristys sitten tai ei, lopputulos on silti se, ettei siellä millekään oppimisprosessille ole aikaa. Laihduttamassahan tässä ollaan ***kele! Kyseessä on siis kuuri, josta ei hyvää seuraa.

Aikataulutavoitteita voi asettaa, jos tuntee itsensä ja tietää että tavoitteen lipsuminen ei tuota häviäjän fiiliksiä vaan hyvillä mielin luovutaan tavoitteesta, ja rinta rottingilla jatketaan kohti uusia tavoitteita.

Harva on näin kylmäpäinen ja useimmat kasaavat niskaansa epäonnistumisen ja epäuskon tunteita, joiden tutkitusti tiedetään vain heikentävän uusien laihtumisyritysten onnistumista. On siis parempi välttää näitä tuntemuksia ja jättää pettymyksiä tuottavat tavoitteet pois.

Toinen huomioitava asia aikataulutavoitteissa on se, minkä verran niissä on huomioitu ja jätetty pelivaraa opetteluun. Näin vuodenvaihteessa tavoite ”-15 kg kesään mennessä” kuulostaa siltä, että jokaista onnistujaa kohden löytyy 10 epäonnistujaa. ”-15 kg ensi jouluun mennessä” alkaisi lähennellä jo jonkinasteista realismia vaikka tiukka sekin olisi monille.

Toki on myös niin, että kun tavoitteet aletaan asettaa realistisiksi, niin niistä samalla katoaa upean mielikuvan hohto ja ne eivät enää ehkä motivoikaan. Siksipä laihdutuksen motivaatio kannattaakin hakea aivan muualta kuin siitä, että halutaan tehdä upea ja näyttävä uroteko jolla näytetään muille närhen munat. Oma, parempi hyvinvointi ja sen kuuntelu olisi yksi suositeltava vaihtoehtoinen motivaation lähde.

Pysyvän laihdutuksen juju on löytää se tila, jossa pienemmän painon iloista voidaan nauttia mutta elintavat pysyvät yhä mielekkäinä. Kukaan ei voi päättää ihannepainoaan, se pitää löytää.

Jollakin henkilöllä ihanteellinen tasapaino voi olla lukemassa 74 kg, mutta jos hän on asettanut tavoitteekseen 70 kg ja pitää siitä kynsin hampain kiinni, niin häneltä voi jäädä oppimatta että on olemassa paino, jossa saa syödä vapaasti ja voi hyvin.

Tavoitteesta kiinni pitäminen saattaa ajaa syömisen liian tiukalle, johtaa voimien loppumiseen, motivaation katoamiseen hyvän olon menetyksen myötä ja painon nousuun takaisin.

Pysyvän laihdutuksen onnistuminen ratkeaa monissa tapauksissa laihdutuksen ensimmäisenä päivänä. Toki myöhemminkin voi oppia uutta, mutta se, millä ajatusmaailmalla laihdutukseen lähtee, ennustaa myös mitä jatkolta voi odottaa.

Olenko liikkeellä oppimassa uusia, minulle pysyvästi sopivia elintapoja vai tsemppaanko ”sallituilla” ruuilla, säännöillä ja karkkilakossa toivoen pysyvän tavoitteessani? Jälkimmäiselle taktiikalle voi ennustaa synkeitä aikoja.

Tavoitteita saa ja pitää olla, ne pitää vain asettaa palvelemaan pysyvän laihtumisen tavoitetta ja niiden pitää olla realistisia.

Tavoitteina voisi olla:

• syön kunnon lounaan joka päivä ennen klo 12
• teen maukkaan päivällisen joka ilta
• syön niin, että illan liian kovat nälät ja makean mieliteot häipyvät
• syön kasviksia puoli kiloa päivässä
• kokeilen joka viikko uutta liikuntatapaa kunnes löydän mieleisen
• lähden töistä viimeistään klo 16
• menen arkisin nukkumaan ennen klo 11

Nämä edelliset ovat tyypillisiä esimerkkejä asetetuista tavoitteista käytännön laihdutustyössä ja tavoitteena yleensä on että 20-25 päivää kuukaudessa tavoite toteutuu. Mikään asia ei voi toteutua joka ikinen päivä eikä tarvitse.

Nämä tavoitteet koetaan yleensä hyviksi ja konkreettisiksi, jos niiden toteutumista todella seurataan – ja vastaavasti huonoiksi ja epämääräisiksi, jos niitä ei seurata.

Kiloklubissa oli pitkään aktiivisena ketju ”Pallot vihreiksi” jossa oli tavoitteena oikeanlainen ote ja on toki ollut paljon muitakin hyviä ketjuja – mutta mielelläni näkisin tämänkaltaisia ketjuja enemmänkin.

Tiivistäen: Tavoitteiden kannattaa siis olla painoon vaikuttavia ja omaan elämään sopivien elintapojen paranemisia. Niiden löytäminen sitten laihduttaa siinä tahdissa ja niin paljon kuin laihduttaa.

Patrik Borg
Kirjoittaja on Kiloklubin asiantuntija, elintarviketieteiden maisteri ja tutkija.