Ladataan... Ladataan...

Tiedätkö mitä syöt?

Söit aamiaiseksi ehkä palan leipää ja rasvattoman jogurtin? Kuulostaa hyvältä mutta tiedätkö, mitä todella laitoit suuhusi?
Oikeaa ruokaa vai lisäainecoktail?

Oikean leivän leipomiseen tarvitaan vain vettä, jauhoja, hiivaa tai taikinajuurta, ripaus suolaa sekä aikaa. Monista kaupassa myytävistä leivistä löytyy kuitenkin monia muitakin aineita.

Esimerkiksi Fazerin ruispaahtosämpylöissä on  mm. seuraavia lisäaineita: E 262 natriumasetaatti tai natriumvetyasetaatti, E 412 guarkumi, E 471 rasvahappojen mono- ja diglyseridit sekä E 482 kalsiumstearoyyli-2-laktylaatti.

Jogurtin taas pitäisi koostua vain maidosta ja hapatteesta.

Esimerkiksi Valion ananaksen makuisesta Profeel-jogurtista sen sijaan löytyy myös mm. seuraavia aineita: vesi, polydekstroosi, E 1442 hydroksipropyyliditärkkelysfosfaatti, kalsium- sitraatti, aromit, E 160a karotenoidi eli beta-karoteeni, E 202 kaliumsorbaatti, liivate, E 951 aspartaami ja E 950 asesulfaami K.

Lisäaineiksi kutsutaan aineita, joita lisätään elintarvikkeisiin niiden säilyvyyden, maun, koostumuksen, värin tai muun ominaisuuden parantamiseksi.

Lisäaineet on merkittävä tuoteselosteeseen joko E-koodilla tai kirjoittamalla koko nimi auki, mikä saattaa hämätä entisestään kuluttajaa.

Esimerkiksi sitruunahappo tai soijalesitiini kuulostavat varsin viattomilta, vaikka kummallakin on vain hyvin vähän tekemistä aidon sitruunan tai soijan kanssa.

Lisäaineita käytetään eri syistä.. Teollisesa käsittelyssä menetetään osa ruuan aidosta mausta ja koostumuksesta. Ruokaa halutaan myös tehdä mahdollisimman edullisesti, mikä tarkoittaa halvempia raaka-aineita ja aitojen raaka-aineiden korvaamista kemiallisilla raaka-aineilla.

Ruokaa voidaan käsitellä lisäämällä siihen ilmaa, jolloin raaka-aineita tarvitaan vähemmän. Näin saatetaan tehdä esimerkiksi leiville ja jäätelöille.  Veden lisääminen on toinen tapa tuottaa enemmän ruokaa pienemmillä kustannuksilla.

Aromeja ei kuitenkaan lueta lisäaineiksi, joten tuoteselosteessa ei tarvitse eritellä, mitä lukuisista eri aromeista on käytetty.

Lisäaineista monia esiintyy ruuassa luontaisestikin, mutta näillä luonnollisilla aineilla ei ole välttämättä mitään tekemistä samalla nimellä kulkevien kemiallisesti tuotettujen lisäaineiden kanssa.

Osa lisäaaineista on kasviperäisiä, osa eläinperäisiä ja osa täysin kemiallisia, mutta kuluttaja ei voi olla aina varma, mistä kyseinen lisäaine on peräisin. Esimerkiksi lesitiini, glyseroli tai tietyt rasvahapot voivat olla joko eläin- tai kasviperäisiä.

Makeutusaineilla parannetaan ruuan makua ja korvataan korkeaenergisempää sokeria. Yleisimmin käytettyjä ovat aspartaami, sukraloosi ja asesulfaami K.

Aspartaamin on epäilty aiheuttavan terveyshaittoja ja sukraloosi on haitallista myös ympäristölle, sillä se ei hajoa luonnossa.

Väriaineilla parannetaan ruuan väriä tai korvataan valmistuksessa menetettyä väriä. Etenkin Suomessa aiemmin kielletyt, mutta EU:n myötä sallitut atsovärit voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Tietyistä atsoväreistä on varoitetttava tuoteselosteessa.

Säilöntäaineita käytetään nimensä mukaisesti parantamaan elintarvikkeen säilyvyyttä. Suurin osa säilöntäaineista on kemiallisesti valmistettuja. Säilyvyyttä voidaan parantaa myös pakkaamalla elintarvike suojakaasuun.

Hapettumisenestoaineet lisäävät elintarvikkeiden säilyvyyttä estämällä hapen aiheuttamaa pilaantumista ja värimuutoksia. Tuttuja hapettumista estäviä aineita ovat mm. askorbiinihappo ja sitruunahappo.

Emulgointi-, stabilointi-, sakeuttamis-, ja hyytelöimisaineet sekä muunnetut tärkkelykset vaikuttavat elintarvikkeen koostumukseen. Niiden avulla ruuan rakenteesta saadaan halutunlainen.

Muunnetun tärkkelyksen lähdettä ei tarvitse eritellä tuoteselosteessa ellei se ole peräisin yliherkkyyttä aiheuttavista viljoista.

Arominvahventeilla vahvistetaan elintarvikkeen makua ja tuoksua etenkin teollisissa ruuissa, joista alkuperäinen maku on hävinnyt tuotannon eri vaiheissa. Arominvahventeista tunnetuin natriumglutamaatti voi aiheuttaa terveysongelmia.

Muita lisäaineryhmiä ovat kantaja-aineet, happamuudensäätöaineet, paakkuuntumisenestoaineet, täyteaineet, kiinteyttämisaineet, vaahdotusaineet, kosteudensäilyttäjät, pakkauskaasut, ponneaineet, nostatusaineet, hapot, sulatesuolat, kiillotusaineet, kompleksinmuodostajat ja jauhonparanteet.

Joillekin lisäaineille on annettu päivittäinen enimmäismäärä, jota ei pitäisi ylittää. Lukuisten aineiden yhteisvaikutuksesta elimistössä ei kuitenkaan ole juuri tutkittua tietoa vaikka saatamme syödä päivittäin jopa kymmeniä eri lisäainetta.

Lisäainekuormitusta välttävä syö tuoretta kausi-, lähi- ja luomuruokaa (marjoja, vihanneksia, kalaa, lihaa) sekä valmistaa ruokansa alusta asti itse. Mitä lyhyempi tuoteseloste, sitä vähemmä lisäaineita ja sitä aidompaa ruokaa.

Kiloklubi: Aidon ruoan metsästys

Lataa itsellesi E-koodiavain (.pdf) Eviran sivuilta.
Lisäaineet numerojärjestyksessä.

Lataa itsellesi Lisäaineopas (.pdf) Eviran sivuilta.
Lisäaineet aakkosjärjestyksessä.

Suvi Huttunen