Ladataan... Ladataan...

Salliva ruokavalio laihduttaa

Maria Piiparinen selvitti paino-ongelmansa syyt, muutti syömisensä,
ja kiinteytyi Kiloklubin avulla omimpaan olemukseensa ja kokoonsa.

Maria Piiparinen kiinteytyi omimpaan kokoonsa

Marian mekkotyylit kesällä 2009 ja syksyllä 2011.

"Olen aina tavoitellut sopusuhtaista vartaloa sekä hyvinvointia. Keväällä 2009 olin 26-vuotias, ja painoa oli kertynyt 122 kg. Pituutta oli 171 cm ja vyötärönympärystä 105 cm. Tyytymättömyys koko olemukseeni saavutti lakipisteensä - liityin Kiloklubiin.

Jo pienestä pitäen olen ollut aina ylipainoinen vaikka olenkin liikkunut ja syönyt kuten normaalipainoiset sisarukseni. Siksikin on ollut vaikea ymmärtää, mistä paino-ongelmani ovat johtuneet. Aloin jo uskoa, etten koskaan saavuttaisi normaalipainoani.

Olin myös jatkuvasti stressaantunut opiskeluideni takia, ulkoisen olemukseni lisäksi, ja nukuinkin miten sattuu. Joskus vain muutaman tunnin yössä. Kaikkien näiden tekijöiden takia painoni, verenpaineeni ja maksa-arvoni olivat koholla.

Kävin psykologin luona juttelemassa tilanteeni ja stressini taustoista, sekä niiden vaikutuksista elämääni ja yleiseen hyvinvointiini. Keskustelut avittivat eroon itsesyyttelystä ja ahdistuneisuudesta, ja kannustivat tekemään pysyviä elämäntapamuutoksia.

Olin jo hiukan aiemmin lopettanut tupakoinnin ja alkoholin käytön. Painonhallinta olikin seuraava elämänparannus. Verenpainelääkitys jäi ensimmäisten kahden kuukauden jälkeen. Hämmästyin: lääkkeetön elämä ei ollutkaan isosta muutoksesta kiinni.

Ylikilot olivat kertyneet vuosien mittaan vääränlaisen ruokavalion seurauksena, en osannut syödä itselleni sopivalla tavalla. Söinhän, mielestäni, kuitenkin perusterveellisesti suositusten mukaan ruisleipää, kokojyvää ja niitä iänikuisia kevyttuotteita.

Ennen Kiloklubia en kyseenalaistanut syömisiäni. Nyt, kahden vuoden opettelun jälkeen, tiedän jo aivan varmasti että ennen söin joko aivan liikaa tai aivan liian vähän.

Paino on heitellyt 100-130 kilon välillä koko aikuisikäni. Teini-ikäisenä jopa yritin hetken tehdä itsestäni anorektikkoa. Olen toki laihdutellut vuosien mittaan, ja useaan otteeseen, mutta  yritykseni ovat kaatuneet aina omaan mahdottomuuteensa.

Näännyttämällä laihduttamisessa ei saa millään riittävästi energiaa, ja voimat ei riitä edes normaaleihin rutiineihin. En osannut puuttua ruokieni sisältöön, vaan rajoitin vaan määrää - en vielä tiennyt, miten voida hyvin pidemmällä aikavälillä.

Ystäväni suositteli minulle Kiloklubia, koska tiesi, etten yrityksistäni huolimatta ollut onnistunut painonpudotuksessa. Olinkin alusta alkaen hyvin myötämielinen Kiloklubin periaatteiden suhteen, ja opin myös nopeasti käyttämään ruokaosiota.

Ensi alkuun kirjasin vain kaiken mitä söin, syömisiäni rajoittamatta. Kalorilaskurista oli iso apu; kun näin toteutuneet kalorimäärät, sekä sen, miten eri ruoka-aineet vaikuttivat laatupalloihin, opin valitsemaan syömiseni entistä paremmin.

Jätin pois kaikki vaaleat jauhot, sokerit, jopa leivän kokonaan. Pastan, riisin ja perunan korvasin vihanneksilla. Opettelin käyttämään hyviä rasvoja enemmän. Ravintomuutoksilla pääsin eroon jatkuvista vatsavaivoistani, ja yleisvointini parani.

Liikkumistottumukseni pysyivät ennallaan. Olen aina ollut hyötyliikunnan ystävä, ja liikkunut paljon, jo työnikin puolesta. Nukkumiseen en ole tehnyt muutoksia, mutta unen laatuni on parantunut huomattavasti sutjakamman elämän myötä.

Nykyisessä painossani, 67 kilossa, olen ollut viime keväästä, eli noin puoli vuotta. Vyötäröni on kaventunut 33 senttiä. Vaatteni ovat nykyisin kokoa 36-38; aiempi XXXL on vaihtunut kokoon S. On upeaa olla tässä omimmassani koossa.

Takapakit ovat olleet jumivaiheita, kuukausia, jolloin paino pysyy ennallaan, tai heiluu edes takaisin muutaman kilon sisällä. Niiden yli on ollut aika helppoa sinnitellä - pakostakin paino putoaa jossain vaiheessa kun vain jaksaa jatkaa valitulla linjalla.

MItään ylilyöntejä ei ole tapahtunut Kiloklubiin liityttyäni mutta myönnettävä on, että pikakuurit yhä kaukaisesti houkuttelevat. Painonhallinnan takia en ole luopunut kokonaan mistään ruoasta, mutta terveyteni ja hyvinvointini takia luovuin gluteenista.

Sallivuus on avainsana kaikkeen elämässä, ja se pätee painonhallinnassakin. Herkutella saa, kunhan pysyy kohtuudessa.

Uudet ruokavalinnat tulevat jo luonnostaan, mutta ajoittain palaan ruokapäiväkirjan pariin tarkistaakseni että syön riittävästi.

Ei kannata harrastaa kuureja tai pikadieettejä vaan tehdä loppuelämän kestävä elämäntapamuutos. Opetella syömään niin,  että se itselle sopivin ruokavalio jää pysyväksi. Muuten palaa, laihtumisen jälkeen, entisiin tapoihinsa ja mittoihinsa.

Olen oppinut ettei ruokaa tarvitse pelätä - laihtuakseen täytyy syödä aina tarpeeksi, ja sallia itselleen kunnollista ravintoa.

Sallivuus onkin kaikkein paras asia, mitä olen Kiloklubissa oppinut. Ei pidä olla liian ankara itselleen eikä rajoittaa liikaa,  sillä siihen se ruokaremontti muuten tulee kaatumaan. Syömällä tarpeeksi ja oikein, voi oikeasti hyvin -  ja siksi laihtuu."

Tarja Rea Luomanperä
Kirjoittaja on Kiloklubin toimittaja