Pitääkö nälkää torjua?

Yle Tiedeuutiset 20.1.: "Älä ajattele ruokaa" -kehotus toimii paremmin miehillä kuin naisilla”

Ylen Tiedeuutiset uutisoi 20.1.2009 tutkimuksen, jonka mukaan miehet pystyivät tietoisesti torjumaan nälän tunnetta ja ruokaan liittyviä mielitekoja paremmin kuin naiset. Tutkimusta on uutisoitu kotimaisessa mediassa laajemminkin perusteluna sille, miksi painonhallinta on vaikeaa – uutismedioiden mielestä etenkin naisille.

KILOKLUBI KOMMENTOI:

Uutinen antaa vääristyneen kuvan pitkäaikaisen painonhallinnan menestystekijöistä. Ravitsemuspsykologia on laaja, mutta merkittäviltä osin tutkimaton ravitsemustieteen ala. Ravitsemuspsykologisia kysymyksiä on usein pyritty selittämään pelkistetyin mallein - näin uutisoidussakin tutkimuksessa. Pelkistetyt ruoankäyttötilanteet kuitenkin usein selittävät ruoankäyttöä lyhyellä aikavälillä ja epäonnistuvat näin selvittämään pitkäaikaisen painonhallinnan menestystekijöitä.

Tutkimus vihjailee itsekurin puutteesta

Yhdysvaltalaistutkimuksessa koehenkilöt paastosivat 17 tuntia, minkä jälkeen heitä pyydettiin ajattelemaan annetusta listasta koetta edeltäneenä päivänä valitsemaansa mieliruokaansa. Suosikkiruokia olivat tyypilliset hemmotteluun ja naposteluun soveltuvat makeat ja suolaiset ruoat kuten pizzat, hampurilaiset, jäätelöt ja suklaakakut.

Koehenkilöt arvioivat nälkätilansa, kylläisyyden tunteensa ja miten voimakkaasti he halusivat ruokaa. Mieliruoan ajattelu voimisti nälän tunnetta ja ruuanhimoja verrattuna tilanteeseen ennen kehotusta. Nälän tunne ja ruuanhimo kasvoivat sekä miehillä että naisilla yhtä paljon.

Tämän jälkeen koehenkilöitä kehotettiin torjumaan nälkäänsä ja mielitekojaan ajattelun voimalla. Sekä miesten että naisten nälän tunteen aistimukset vähenivät ajattelun voimalla. Miehillä kuitenkin myös ruoan himo väheni tilastollisesti merkitsevästi, toisin kuin naisilla.

Koehenkilöiden tuntemuksia pyrittiin selittämään myös PET-tutkimuksilla, jossa aivoja kuvatessa saadaan selville, mitkä aivojen alueet ovat erityisen aktiivisia. Miesten aivoissa aktiivisuus väheni tietoisen torjunnan tuloksena useilla alueilla ja ero naisten aivoihin oli tilastollisesti merkitsevä näillä samoilla alueilla.

Miten tätä yksittäistä tutkimusta tulisi sitten tulkita? Ainakin merkittävä osa uutislähteistä on jo vetänyt tutkimuksesta johtopäätökset, joiden mukaan tutkimus selittää osaltaan, miksi naisten on vaikea pidättäytyä ruokaan liittyvistä mieliteoistaan.

Onko mielitekojen torjuminen ajatuksen voimalla sitten tehokas tapa hallita painoa pitkällä aikavälillä? Ovatko nälkä ja mielihalut jotakin sellaista, joita on tietoisesti pyrittävä torjumaan?

Salliva suhtautuminen ruokaan avainasemassa

Käytännön painonhallinta ja laajempi tieteellisten tutkimusten perspektiivi osoittavat, että pitkäjänteisen painonhallinnan kannalta nälän tunteen ja mielitekojen tietoinen torjuminen ja ruokaan liitetyt kiellot ovat pikemminkin haitallisia kuin tehokkaita tapoja hallita kehon painoa. Kieltäminen jopa kannustaa mielitekoihin ja vääristää tervettä suhtautumista nautintoihin ja syömiseen.

Ravitsemustutkimuksessa ja neuvontatyössä törmätään usein siihen, että ruoankäyttöä ja mielitekoja rajoittavat ajatusmallit lähinnä kasvattavat ruokahimoja. Ruoan käytön rajoittamisen ja kieltämisen on havaittu lisäävän juuri niiden ruokien syömistä, joista tietoisella rajoittamisella on pyritty kieltäytyä. Myös pyrkimys sulkea ruokahimot pois mielestä on etenkin ylipainoisilla koehenkilöillä vain lisännyt näitä ajatuksia.

Ruokailemiseen liittyvien negatiivisten ajatusten ja tunnelatausten on havaittu stimuloivan ruokahimojen tuntemuksia ja lisäävän motivaatiota syödä. Riippumatta ruoan käytön rajoittamisen motiiveista, ovat sen kognitiiviset ja emotionaaliset seuraukset usein kielteisiä. Yleisesti ottaen kieltävä suhtautuminen ruokaan sekä stressi ovat suurimmassa osassa ruoankäyttötutkimuksista lisänneet ruokahimojen esiintymistä ja syödyn ruoan määrää.

Rajoitusten sijasta nauttimista

Uutisoidun tutkimuksen kaltaiset viestit mediassa, joissa ikään kuin korostetaan itsekurin merkitystä laihdutuksessa, ovat valitettavan houkuttelevia. Itsensä ”kurissa pitäminen” mielletään usein hyveeksi ja tiukkaa itsekontrollia pidetään avaimena onnistumiseen. Useimmiten vähiten ongelmia painonsa kanssa on kuitenkin niillä, jotka ajattelevat ruokaa tietoisesti vähiten tai suhtautuvat siihen muulla tavoin luontevana osana arkea.

Sen lisäksi, että edellä kuvattu rajoittava syöminen ja mielitekojen tietoinen kieltäminen ei näyttäisi painonhallinnan kannalta mielekkäältä, vähentää se myös merkittävästi kykyä nauttia ruoasta ja syömisestä. Kiloklubissakin korostettu rento painonhallinta mahdollistaa siis pitkällä tähtäimellä sekä tehokkaan tavan hallita painoaan että myös luo keinon nauttia syömästään ravinnosta.

Juuso Reinikainen
Kirjoittaja on Kiloklubin ruokatietokannan hallinnoija. Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa elintarviketieteitä ja keskittynyt opinnoissaan tuotekehityslähtöiseen elintarviketeknologiaan, ravitsemustieteisiin ja elintarvikekemiaan sekä –markkinointiin.