Ladataan... Ladataan...

Lihomisen ja laihtumisen syyt

Kehon painossa tapahtuvat muutokset ovat suurelta osin yksinkertaisen yhteen- ja vähennyslaskun lopputulosta. Miksi paino ylipäätään muuttuu?
laihtuminenPankkimaailman termein kyseessä on oton (energiankulutus) ja panon (energian nauttimisen) välinen erotus, jossa saldo kertyy tietyn aikavälin painon vähenemisestä tai lisääntymisestä.

Energiankulutukseen lasketaan mukaan perusaineenvaihdunnan lisäksi kaikki fyysinen aktiivisuus ja muu energian kulutusta lisäävä toiminta. Perusaineenvaihduntaa ovat muun muassa sydämen lyönnin ja keuhkojen hengittämiseen kuuluva aineenvaihdunta.

Energiankulutus vaihtelee yksilöittäin suuresti riippuen esim. työn laadusta. Ruumiillisessa työssä energiaa kuluu luonnollisesti eri tahtiin kuin henkisessä työssä, jossa enimmäkseen istutaan paikallaan. Ihmisen energiankulutus riippuu myös hyötyliikunnan määrästä ja siitä, kuinka paljon vapaa-ajalla harrastaa liikuntaa.

Raskas ruumiillinen työ tai muu runsas fyysinen aktiivisuus voi lisätä energiankulutusta moninkertaiseksi niukasti liikkuvaan verrattuna. Tyypillinen energiankulutuksen määrä päivässä on istumatyötä tekevällä ja muutoinkin niukasti liikkuvalla noin 2 000 kilokalorin luokkaa.

Energiatiheys huomioitava

Energiansaanti on puolestaan riippuvainen syödyn ja juodun energian määrästä. Jos nauttii liian paljon ruokaa, jonka energiatiheys on suuri, energiansaanti on pakostakin liian runsasta. Rasvat ovat tyypillinen esimerkki ravintoaineista, joilla on suuri energiatiheys. Vastaavasti kasvisten ja vihannesten energiatiheys on pieni.

Tärkeitä energiatiheyteen vaikuttavia tekijöitä ovat ravinnon vesipitoisuus ja kuidun määrä. Niinpä, kun mietimme syitä laihtumiseen tai lihomiseen, pitäisi ennen kaikkea tarkastella liikkumisessa ja energiankulutuksessa sekä energiansaannissa tapahtuneita muutoksia. Jos liikut entistä enemmän, mutta vastaavasti nautit myös entistä enemmän energiaa – enemmän kuin mitä lisäämälläsi liikunnalla kulutat – lihot. Vastaavasti pelkän ruokavalion muuttumisella tai energiankulutuksen lisääntymiselläkin voi laihtua. Toisin sanoen painon muutokset ovat kiinni oton ja panon välisestä lopputuloksesta, kehon loppusaldosta.

Joskus sairaus lihottaa

Tällä saldo-ajattelulla selittyy valtaosa ihmisten painon muuttumisesta, mutta on olemassa myös tiettyjä fysiologisia syitä sekä sairauksia, jotka saattavat vaikuttaa painoon poikkeuksellisesti. Kun ikää tulee lisää, perusaineenvaihdunta yleensä hidastuu. Jos kuusikymppinen syö päivittäin saman energiamäärän, johon parikymppisenä tottui, seurauksena on hidas mutta varma lihominen.

Harva meistä muistaa laihtumista ja lihomista pohtiessaan myöskään yksilöllistä fysiologiaa. Jos otetaan ryhmä ihmisiä ja annetaan heidän syödä yhtä paljon liikaa energiaa, kaikille ryhmän jäsenille ei kerry kiloja samaan tahtiin: osa ryhmästä lihoo nopeammin, toiset hitaammin. Tasaisimmin painoa kertyy kahdelle eri ihmiselle, kun identtiset kaksoset nauttivat saman verran liikaa energiaa. Geeneilläkin on siis osansa painon muutokseen liittyvissä asioissa.

Lihomisessa ja laihtumisessa, kuten terveyteen liittyvissä asioissa yleensäkin, ei ikävä kyllä ole sijaa tasa-arvolle. Yksilöllinen vaihtelu tietyllä tasolla on totista totta. Vertailu kaverin syömisiin ei aina ole vastaus omaan painon muutokseen.

Tärkeintä on muutos

Toinen tärkeä fysiologinen perussääntö on, että elimistö reagoi aina muutokseen. Jos ruokailu- ja liikuntatottumukset ovat pitkään olleet muuttumattomat, niillä tuskin saavutetaan merkittäviä tuloksia laihtumisessa, saati lihomisessakaan. Muutos aikaisempaan on oleellista, vain muuttamalla energiansaantia ja energian kulutusta voi painokin muuttua.

Jotkin sairaudet voivat myös vaikuttaa huomattavastikin kehon painoon. Tyypillisesti tällaisia ovat aineenvaihduntasairaudet, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöt. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja siitä seuraava hidas aineenvaihdunta voivat johtaa painon nousuun, vaikka energiansaanti olisikin normaalioloissa tasapainossa kulutuksen kanssa. Vastaavasti kilpirauhasen ylitoiminta johtaa laihtumiseen, vaikka energiansaantia ei ole rajoitettu. Kilpirauhasen toimintahäiriöiden diagnosointi on suhteellisen helposti tehtävissä mittaamalla verinäytteestä kilpirauhashormonin ja sen vapauttajahormonin pitoisuutta.

On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että hormonitoiminnan häiriöt selittävät painon muutokset vain poikkeustapauksissa. Valtaosa ylipainosta johtuu energiansaannin ja -kulutuksen epäsuhdasta. Moni huokaa syövänsä vähemmän, mutta lihovansa silti tai lihovansa ”jo ruokaa nähdessäni” – tällaiset toteamukset tuskin koskaan pitävät paikkansa.

Tommi Vasankari
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori. Hän toimi Kiloklubin asiantuntijana vuosina 2006-2007.