Saako lihavia kritisoida julkisesti, haukkua heidän elintapojaan ja huonoa kuntoaan sekä ihmetellä, miten paljon he syövät. Saako heille nauraa? Saako lihavista ja laihduttamisesta tehdä viihdettä? Auttaako se muita motivoitumaan ja laihduttamaan?
Hillittömän suuret ruoka-annokset, hengästyminen lyhyessäkin kävelyssä, mahdottomuus solmia omia kengännauhoja tai hikikarpalot otsalla pelkästä lehden lukemisesta naurattavat. Ne hymyilyttävät siksi, että ohjelmien tarkoitus on ollut viihdyttää. Jos ohjelman tyylilaji olisi dokumentti, samat asiat voisivat kauhistuttaa tai itkettää.
Lehdissä ja kirjoissa kuvat ”ennen” ja ”jälkeen” ovat tyypillisiä laihdutuksen onnistumisesta kertovia kuvia. Niillä kuvitetaan juttuja, jotka kiinnostavat ja joita luetaan innokkaasti. Lukija hakee vastauksia: Miten tuo ihminen onnistui noin hyvin? Jos muutos on iso, niin moni epäilee, että onnistumisen takana on pikemminkin kuvamanipulaatio kuin todellinen tarina. On vaikea uskoa, että joku voisi muuttua niin paljon ja saavuttaa niin loistavia tuloksia. Toisaalta siis halutaan löytää ratkaisuja omaan laihtumiseen, mutta toisaalta epäilyttää, pystyisikö itse samaan. Epäilys herää heti, kun tajuaa mitä muutos on vaatinut.
Nykymedian avulla voi kurkistaa, miten toiset elävät, onnistuvat tai epäonnistuvat. Osa katselee kauhulla miten joku voi syödä ja elää tuolla tavalla. Miten joku päästää itsensä noin lihavaksi? Osa kokee samankaltaisuutta, vaikka itsellä ei olisikaan kummoisesti ylipainoa. Jos huomaa, että mediahenkilön elämäntavat ovat selvästi huonommat kuin omat, voi tuntea itsensä tätä paremmaksi. Tarve omaan muutokseen ei välttämättä tule silloin selkeästi esiin. Jos taas kokee samankaltaisuutta päähenkilöiden kanssa, niin varmasti tuntee piston sydämessään ja haluaisi tehdä omalle asialleen jotain. Siksipä laihdutusviihde voi olla juuri se kaivattu herätys muuttaa omat elämäntavat.
Lihavat ja laihat saattavat kokea ohjelmien tarinat eri tavoin. Osa pitää ohjelmien ruoskivasta tyylistä, osan mielestä ei saisi olla noin ilkeitä. Ei saisi laittaa 150-kiloista juoksemaan, koska se on epäterveellistä. Kiitosta saavat hyvät havainnollistamiset: ohjelmissa näytetään esimerkein, miten paljon rasvaa tai sokeria ohjelman henkilö on syönyt tai kuinka paljon roskaruokaa hänen viikkoonsa on mahtunut. Selkeät tietoiskut, herkullisen näköiset ruokavinkit, ja osallistujien onnistuminen ovat innostaneet katsojia. Myös valmentajien tyyli on jakanut mielipiteitä: osan mielestä he ovat motivoivia ja asiansa osaavia, osan mielestä ärsyttäviä tai käyttävät epäterveellisiä harjoituksia tai metodeja.
Ohjelmat ovat puhuttaneet, joten huomioarvoa on saatu hyvin. Katsojaluvutkin ovat hyvät, kodeissa viihdytään television ääressä. Pääosassa olevat, vapaaehtoisesti mukaan menneet ylipainoiset ovat nyt sallitun katselun kohde. Viihdettä ohjelmissa ei tehdäkään lihavuudesta, vaan asiaan liittyvästä muutoksesta ja kisailusta.
Television pudotuskisassa on aina voittajia ja häviäjiä, mutta todellisuudessa jokainen painoaan pudottava on voittaja! Jokaisessa Olet mitä syöt -tyyppisessä ohjelmassa tapahtuu muutos parempaan. Suurimman osan mielestä toisten esimerkit motivoivat, niistä voi ammentaa ideoita ja saada ratkaisuja omaan elämään. Jokainen näiden ohjelmien sykäyksestä elintapojaan muuttanut on myös onnistuja.
Eija Holmala
Kirjoittaja on liikuntatieteiden kandidaatti ja Kiloklubin asiantuntija.
Ladataan...
Jaa artikkeli Facebookissa
