Lihavuus - yhteiskunnallinen ongelma?

Lihavuudesta on tullut yhteiskunnallinen ongelma, johon pitäisi löytää uusia yhteiskunnallisia ratkaisuja. Nämä ongelmat otetaan usein esiin lihavuutta käsittelevissä kongresseissa. Niin tehtiin myös Kansainvälisessä lihavuuskongressissa ICO:ssa, joka pidettiin Australiassa syksyllä 2006. Esillä olivat monenlaiset yhteiskunnalliset toimet hintapoliittisista ratkaisuista ja informaatiokeinoista uusiin kieltoihin ja rajoituksiin.

Millä toimenpiteillä sitten on realistiset mahdollisuudet toteutua? Viimeisimmässä EU-alueen tutkimushankkeessa melko perinteiset koulutukseen ja informaation lisäämiseen perustuvat keinot koettiin lopulta tärkeimmiksi tekijöiksi pohdittaessa lihavuuden ehkäisyn toimenpiteitä.

Valistus ei tehoa kaikkialla Euroopassa

– Suomessa ilmapiiri osoittautui varsin myönteiseksi esimerkiksi terveellisen ruoan arvonlisäveron alentamiseksi, mutta muualla Euroopassa usko valistukseen on yhä kova. Yhteisiä toimenpiteitä terveellisten elämäntapojen helpottamiseksi ei siis ainakaan EU-tasolla ole vielä luvassa, kertoi Kiloklubin ravitsemusasiantuntija, tutkija Patrik Borg Kiloklubin järjestämässä lehdistötilaisuudessa kongressin jälkeen.

Oli ICO:ssa toki esillä ihmisiä läheisemminkin koskettavia asioita. Lihavuuden yleisyyden syyt tunnetaan – huonot ruokailutottumukset ja vähäinen liikkuminen – mutta yhä riittää mielenkiintoista tutkittavaa siitä, miten ruokailu- ja liikuntatottumuksia voisi toteuttaa yhä paremmin painonhallintaa tukevalla tavalla.

Proteiinin lisääminen, matala glykeeminen indeksi, vähäenergiset juomat, kasvisten lisääminen sekä monet muut ruokavalion ominaisuudet on pääpiirteissään tiedetty painonhallintaa helpottaviksi asioiksi jo pitkään. Tiedon täsmentyessä asiat kuitenkin tapaavat ravitsemustieteessä monimutkaistua. Esimerkiksi matalan glykeemisen indeksin ruokien valitseminen saattaa auttaa painonhallintaa, jos ateriavälit ovat pitkiä. Lyhyillä ateriaväleillä ilmiö kääntyy toisinpäin. Se, milloin jostakin ominaisuudesta on haittaa tai hyötyä, riippuu siis tilanteesta – yksiselitteisiä vastauksia on vain vähän.

Ani harva syö todella hyvin

Yksiselitteistä ei myöskään ole tutkimustulosten tulkinta. Kun ihmisten syömistä tarkastellaan tutkimalla sokerin, kuidun ja tyydyttyneen rasvan määrää sekä rasvan kokonaismäärää, kaikki näyttäisi olevan enemmän tai vähemmän kunnossa. Suomessa ainoastaan tyydyttynyttä rasvaa saadaan yleisesti ottaen enemmän kuin pitäisi. Mutta karu totuus paljastuu, kun mitataan, kuinka monella nämä kaikki syömisen osa-alueet ovat suositusten mukaiset.

– Isossa-Britanniassa alle neljä prosenttia väestöstä syö hyvin, siis Kiloklubin laatukriteereiden mukaan. Myös Suomessa luku on vain parin prosentin luokkaa, Borg kertoi lehdistötilaisuudessa.

Syömisen toteutuminen on yksi asia painonhallinnassa. Syömiskäyttäytyminen on eri asia. Syömiskäyttäytymisessä tuntuu olevan yhä enemmän ongelmia, jotka ilmenevät muun muassa lisääntyneenä ahmimiskäyttäytymisenä. Näiden ongelmien takaa löytyvät todennäköisesti yhä lisääntyneet paineet. Mutta myös liian tiukat syömiskuurit ja perinteisten ateriarytmien hajoaminen vaikuttavat. On hyvä tunnistaa häiriintyneen syömisen olevan yhä yleisempää. Näin voidaan välttää aiheeseen liittyvää häpeä ja hakea apua.

Iti Verte
Kirjoittaja on Kiloklubin tuottaja