Ladataan... Ladataan...

Laihdutus karahtaa monella sokeriin - miksi?

Sokeri vaanii meitä yllättävissä paikoissa. Pelkkä karkkien välttely ei riitä pitämään ruokavaliota vähäsokerisena.

Kuva: Colourbox

Tänäänkin se jysähtää, lounaanjälkeinen makeanhimo. Daim-pussin kuva tykyttää mielessä, toisaalta kirpeä salmiakki olisi ihana. Tai levy suklaata, ihan koko levy.

Halu sammuttaa järjen. Jos muuta ei ole, pengon keittiönkaapeista ylähyllyjen kuivatut karpalot ja vierasvarakeksit. Tiedän, että tuska menisi vartissa ohi, mutta käsi hapuilee jo kohti taloussuklaata.

Kun levystä on jäljellä enää ruttaantunut paperi, on himon tilalla ällö olo ja syyllisyys. Miten tässä taas kävi näin?

Se piileskelee

Sokeri on nousemassa rasvan rinnalle terveyden ykkösviholliseksi. Makeaa nautitaan juhlaan ja lohtuun, seurassa ja yksin. Jokainen suomalainen napostelee karkkia ja suklaata noin 14 kiloa vuodessa, virvoitusjuomia kulahtaa kurkusta noin 56 litraa, jäätelöä lipaistaan 11 litraa. Viime vuonna jokainen suomalainen söi noin 30 kiloa sokeria.

Lisäksi sokeria on piilossa, sillä sellainen on nykyinen ruokateollisuus: et näe mitä syöt. Sokerilla on  elintarviketeollisuudessa monta roolia. Sillä saadaan makeutta eli makua, mutta myös lisää säilyvyyttä ja parempaa rakennetta. Siksi sokeria voi olla niinkin yllättävissä paikoissa kuin pitsoissa, pakasteruuissa, paahtoleivissä ja  säilykkeissä. Varsinkin myslit, murot, tuoremehut, limsat ja maustetut jogurtit ovat pahoja piilosokeripommeja.

Ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan sokereista pitäisi saada alle 10 prosenttia päivän energiasta. Se on miehillä 60 ja naisilla 40 grammaa. Tuon määrän saa jo puolesta litrasta limsaa tai yhdestä isosta jäätelötuutista.

Sokerin määrän rajoittamiselle on syynsä, muukin kuin hammashuolto. Nykytiedon valossa sokeri on  terveydelle vaarallista monella tavalla.

Tutkimusten mukaan sokeri ensinnäkin häiritsee nälän- ja kylläisyydentunteita. Sokerissa on paljon tyhjää energiaa, ja se pongauttaa verensokerin nopeasti ylös ja jälleen alas. Makea ei kuitenkaan pidä nälkää, sillä se ei sisällä proteiineja eikä kuitupitoisia hiilihydraatteja. Pian vatsa kurniikin taas lisää täytettä. Näin päivän mittaan tulee syötyä enemmän kuin olisi tarpeen.

Sokeri voi myös tuottaa aivoille samanlaista välitöntä mielihyvää kuin vaikkapa huumeet, ja aivot oppivat hyvin nopeasti vaatimaan sitä lisää. Kun on yhden herkun rouskuttanut, tekeekin kohta mieli jo seuraavaa ja taas seuraavaa. Syntyy kierre, jossa herkku syrjäyttää oikean ruuan.

Siksi sokeri ja sen energia myös lihottavat. Ylimääräinen sokeri muuttuu elimistössä rasvaksi, joka kerääntyy erityisesti sisäelinten ympärille. Tuloksena on O-vartalo, tuo kaikkein vaarallisin lihavuuden malli.

Kun paino nousee, nousee helposti myös verenpaine. Samalla kasvaa riski saada muun muassa aivohalvaus.

Se häiriköi

Tavallinen sokeri eli sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista. Elintarvikkeisiin lisätty sokeri on sakkaroosia, glukoosia tai fruktoosia tai kaikkien näiden erilaisia yhdistelmiä. Kun ruokaan ei haluta sokerikiteitä, sokeri voidaan lisätä nesteenä, joka kirjataan tuoteselosteisiin erilaisten siirappien nimellä.

Eniten keskustelua ja kuluttajien huolta on aiheuttanut glukoosi-fruktoosisiirappi, jota on esimerkiksi mehujuomissa, sinapeissa, pehmeissä karkeissa, limuissa, salaatinkastikkeissa ja leipomotuotteissa sekä jäätelöissä.

Kiivailun syynä ovat tutkimustulokset fruktoosista. Se on glukoosia vaarallisempi sokeri, sillä se pystyy häiritsemään elimistön kolesteroli- ja insuliiniaineenvaihduntaa. Fruktoosi ei nosta veren insuliinitasoa, joten aivot eivät saa elimistöltä kylläisyysviestiä.

– On mahdollista, että ruokiin ja juomiin lisätty fruktoosi on yksi merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.
Yksi oletus on, että suuret sokeriannokset ja niissä erityisesti fruktoosi saavat maksan tehtailemaan enemmän haitallista ldl-kolesterolia ja triglyseridirasvoja tai että ne estävät rasvojen poistumista elimistöstä, sanoo professori Jussi Huttunen, Kansanterveyslaitoksen entinen pääjohtaja.

Runsas fruktoosi saattaa aiheuttaa 2. tyypin diabetesta. Suuret määrät sokeria rasvoittavat myös maksan samalla tavoin kuin alkoholi, ja maksa tulehtuu.

Kun on tutkittu sokerilimonadien suurjuomareita, heidän verestään löytyi niukasti hyvää hdl-kolesterolia mutta paljon haitallisia triglyseridejä ja tulehdukseen viittaavaa crp-proteiinia. Nämä ovat tyypillisiä sepelvaltimotaudin
ennusmerkkejä.

Tutkimusten mukaan jo kaksi lasillista sokerisia juomia päivittäin voi lisätä naisilla sepelvaltimotaudin riskiä.
Vaikka fruktoosi onkin hedelmäsokeria, sitä ei voi saada liikaa hedelmistä. Ongelma on ainoastaan teollinen fruktoosi ja muu lisätty sokeri, joka ei sisällä vitamiineja ja muita ravintoaineita.

– Sokeria on kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa, mutta niissä sitä ei tarvitse pelätä. Ainoa ongelma voivat ehkä olla tuoremehut, joista on puristettu pois suurin osa hedelmien hyvistä aineista, Jussi Huttunen kuvailee.

Se suututtaa

Kun ynnää yhteen kaikki liiallisen sokerin haittavaikutukset, lista on tyrmäävä: korkea verenpaine, liikalihavuus, kakkostyypin diabetes ja sepelvaltimotauti, aivohalvaus, maksan rasvoittuminen. Sokeri voi aiheuttaa elimistössä jatkuvan tulehduksen, mikä voi altistaa erilaisille taudeille.

Sokeri vaikuttaa myös mielialaan. Verensokerin heittelyt aiheuttavat väsymystä, ärtymystä, jopa masennusta.
Kaikille vaikutus ei ole sama, sillä perintötekijöillä on merkitystä. Mitä enemmän on saanut kantaakseen lihavuusgeenejä, sitä enemmän sokerista syntyy haittoja. Myös sokerille koukuttuminen on yksilöllistä. Ruotsalaisen Sokeripommi-kirjan tekijän Bitten Jonssonin mukaan jopa kolmella neljästä on synnynnäinen sokeriherkkyys.

– Joillekin kehittyy sokerinhimo helpommin kuin toisille. Mutta on vielä epäselvää, mikä osuus on perimällä,
mikä taas opituilla tavoilla, Jussi Huttunen pohtii.

Pieni määrä sokeria päivittäin ei aiheuta ongelmia, jos ruokavalio on muuten kunnossa. Huoleen on syytä, kun paino nousee sokerilla mässäämisen takia tai jos päivässä hotkaisee yli 100 grammaa sokeria.

Mistä sitten apu makeanhimoon?

Naposteluporkkanat eivät yksinkertaisesti siihen riitä. Energiattomat, keinotekoiset makeutusaineet saavat Huttusen siunauksen. Ne eivät vaikuta verensokeriin.

– Nykytiedon mukaan kalorittomat makeutusaineet ovat parempia kuin sokeri. Käytössä oleviin makeutusaineisiin ei näyttäisi liittyvän suuria ongelmia.

Lähteitä: Diabetesliitto, Elintarviketeollisuus­liitto, Kuluttajaliitto, The Guardian

Juttu julkaistiin Me Naiset Kilot veks -lehdessä tammikuun 2014 alussa. Seuraava lehti ilmestyy 3.4. irtonumerona. Kiloklubin premium-asiakkaat saavat lehden ilmaiseksi kotiinsa.