Ladataan... Ladataan...

Kuntoplus: Kala pitää aivot nuorina

kala leikkuulaudallaAikakauslehti KuntoPlus (16/2006) siteeraa Archives of Neurology -tiedejulkaisun tutkimusta, jonka mukaan runsas kalan syönti vähentää aivojen rappeutumista ja ylläpitää terävää ajattelua ja muistia. Kalojen sisältämien omega-3-rasvahapojen sanotaan säilyttävän aivoneuronien välisen viestinnän vilkkaana.

KILOKLUBI KOMMENTOI:

Kyseinen tutkimus nivoutuu samaan sarjaan muiden kalan syöntiä ja sen monipuolisia terveysvaikutuksia tukevien tutkimusten kanssa. Kalojen käytöllä on useita positiivisia ravitsemuksellisia vaikutuksia. Kalat sisältävät hyvälaatuisia proteiineja ja vitamiineista runsaasti etenkin D-vitamiinia. Lisäksi kaloissa on tiettyjä hivenaineita sekä erityisesti rasvaisissa kaloissa, kuten lohessa ja silakassa, terveyden kannalta erityisen edullisia omega-3-luokan rasvahappoja.

Omega-3-rasvahappojen terveysvaikutuksista on jo vankkaa tutkimusnäyttöä mm. sydän- ja verisuonitautien ehkäisijänä. Kalan syöminen on tutkimuksissa saanut aikaan myös mainittuja neurologisia hyötyjä ja vähentänyt mm. aivohalvausriskiä merkittävästi. Lisäksi kalapitoinen ruokavalio on vaikuttanut populaatioiden kokonaiskuolleisuuteen ja terveydentilaan. Vaikutukset välittynevät pitkälti siis rasvaisten kalojen omega-3-luokan rasvahappojen, EPA:n ja DHA:n kautta.

Onko kaikissa kalalajeissa omega-3-rasvahappoja?

Rasvaiset kalat, kuten lohi ja taimen sekä anjovis, makrilli ja sardiinit, sisältävät runsaasti omega-3-rasvahappoja.

Vaalealihaiset kalat, kuten hauki, ahven, siika ja turska, sisältävät taas vain pieniä määriä samaisia rasvahappoja.

Kalan mahdolliset terveyshaitat pelottavat

Samaisiin kaloihin kertyy kuitenkin lajikohtaisesti myös ympäristömyrkkyjä, joiden mahdollisia haitallisia terveysvaikutuksia on epäilty vuosia.

Yleisesti ottaen ympäristömyrkyillä tarkoitetaan pysyviä, ravintoketjun huipulle kertyviä yhdisteitä, kuten raskasmetalleja. Raskasmetalleilla tarkoitetaan pääasiassa arseenia, kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa.

Raskasmetallien lisäksi keskeisiä ympäristömyrkkyjä ovat mm. dioksiinit ja PCB-yhdisteet. Ympäristömyrkkyihin yhdistetään useita erilaisia terveyshaittoja. EU:ssa näille yhdisteille on annettu elintarvikkeiden enimmäispitoisuusrajat, arseenia lukuun ottamatta.

Arvioidut terveysriskit perustuvat pitkälti eläinkokeisiin ja erilaisiin riskien arviointeihin, jotka käsittelevät kalan syöntiä pääasiassa ympäristömyrkkyjen teoreettisen saannin pohjalta. Vaikka nämä arviot on syytä ottaa vakavasti, ovat niiden antamat tiedot usein myös ylikorostuneet ja kalan syönnin mahdollisilla terveyshaitoilla on jopa peloteltu.

Itämeren rasvaiset kalat ongelmallisimpia

Valvontaviranomaiset ovat löytäneet poikkeuksellisen suuria ympäristömyrkkypitoisuuksia lähinnä Itämeren rasvaisista kaloista. Saastuneimpia kaloja ovat lohi ja silakka. Suomessa on kartoitettu näiden ympäristömyrkkyjen pitoisuuksia muutamassa laajassa, joskin otannaltaan vielä melko pienessä tutkimusprojektissa.

Kaikkien tutkittujen kalalajien kadmium- ja lyijypitoisuudet ovat näissä tutkimuksissa olleet selvästi enimmäispitoisuusrajojen alapuolella. Elohopeapitoisuudet ovat pohjaeläimiä syövillä kaloilla, kuten lahna ja kampela, sekä lohikaloilla lohi ja siika, huomattavasti pienempiä kuin petokaloilla hauki, ahven, made ja kuha.

Sisävesiemme kalat varsin puhtaita

Eri järvialueiden kalojen raskasmetallipitoisuuksilla ei myöskään ole ollut havaittavissa suuria eroja.

Tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti silakkaan kertyy raskasmetalleja, mutta määrät ovat hyvin pieniä raja-arvoihin nähden.

Aiemmin on myös oletettu, että useilla sisävesiemme petokaloilla on suuret elohopeapitoisuudet, mutta sittemmin elohopeapitoisuuksien on osoitettu olevan pääsääntöisesti melko pieniä. Ympäristömyrkyt kerääntyvät myös kaloihin niiden iän mukaan, joten nuori ja pienikokoinen kala sisältää näitä yhdisteitä usein vähemmän kuin vanha ja suurikokoinen vastaava yksilö.

Suomen sisävesien kalat ovat siis olleet kauttaaltaan melko puhtaita ympäristömyrkkyjen suhteen, joten niiden vuoksi ei juuri ole syytä rajoittaa kulutusta.

Hyödyt ylittänevät haitat

On epäilty, että tietyt väestöryhmät olisivat erityisen alttiita runsaan kalansyönnin terveysriskeille. Yksipuolisesti ja runsaasti kalalajeja syövien riskiryhmään kuuluvia populaatioita ja niiden terveydentilaa onkin tutkittu. Esimerkiksi harrastekalastajat ja elinkeinokseen kalastavat henkilöt, jotka ovat nauttineet kalaa säännöllisesti kaksi kerta viikossa tai useammin, ovat keränneet elimistöönsä vuosikymmenien aikana suuria määriä mainittuja ympäristömyrkkyjä. Silti tutkimusten kalastajat ovat olleet iäkkäitä, mutta terveitä.

Myös kalastajien syöpäriskiä on tutkittu Pohjoismaissa. Kalastajat ovat olleet poikkeuksellisen terve ammattiryhmä. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä, että jopa näissä oletetuissa riskiryhmissä kalan syönnin aikaan saamat terveyshyödyt olisivat suurempia kuin mahdolliset terveysriskit.

Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osaston pitkäaikainen osaston johtaja, yksi maamme ympäristöterveyden riskinarvioinnin johtavista asiantuntijoista, professori Jouko Tuomisto totesi Elintarvikeviraston internet-sivuilla aiemmin vastaavasti: "Sydäntautien ollessa edelleen johtava kuolinsyy vähäinenkin edullinen kehitys sydäntautien vähenemisessä häivyttää pienet kemikaaliriskit olemattomiksi. Vaikka Itämeri onkin varsin saastunut, kemikaalien riskinarvioinnissa käytetään sellaisia turvallisuusmarginaaleja, etteivät teoreettiset riskit helposti muutu todellisiksi."

Elintarvikevirasto suosittelee syömään kalaa vaihdellen eri pyyntilähteistä, eri kalalajeja sisävesi- ja merikaloista kasvatettuihin kaloihin. Näin toimien mitä todennäköisimmin kalan terveysvaikutukset nousevat mahdollisien terveyshaittojen edelle. Kalaa on siis turvallista syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, etenkin kun suosii kalalajeja monipuolisesti.

Juuso Reinikainen
Kirjoittaja on ollut Kiloklubin ruokatietokannan hallinnoija. Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa elintarviketieteitä ja keskittynyt opinnoissaan tuotekehityslähtöiseen elintarviketeknologiaan, ravitsemustieteisiin ja elintarvikekemiaan sekä –markkinointiin.