Ladataan... Ladataan...

Kaalisoppaa, greippiä ja Ruususen unta

Nyt hehkutetaan 5:2-pätkäpaastoa, mutta muistatko muut muotidieetit?

Pätkäpaasto eli 5:2 rantautui vuoden 2013 aikana rytinällä Suomeen. Idea on, että viitenä päivänä viikossa syödään tavallisesti, mutta kahtena – ei peräkkäisenä – päivänä sinnitellään neljänneksellä normaalista: naiset 500 kilokalorilla, miehet 600:lla. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että paastopäivien pitäminen voi myös suojata sydäntaudeilta ja diabetekselta.

Ajoittainen syömättömyys on ollut ihmislajin historiassa tuttua elinolojen vuoksi: joskus saatiin saalista ja oli ruokaa, joskus ei saatu ja syötiin vähemmän.

Pätkäpaaston edeltäjä ei kuitenkaan ole esihistoriallinen pakko, vaan soturidieetti. Siinä luovutaan ateriarytmistä ja syödään kuin entisaikojen gladiaattorit: päivän aikana vain vähän hedelmiä ja kasviksia. Ja illalla sitten neljä tuntia raskaampaa mättöä. Muistatteko myös nämä kurituskuurit?

Lähes kidutusta

Kaalisoppadieetti tuli muotiin jo 1950-luvulla, mutta siihen turvaudutaan tänäkin päivänä. Kaalikeittoa saa syödä mielin määrin, lisäksi vähän hedelmiä sekä dieettiviikon lopuksi kalaa tai kanaa. Jos vatsa ja läheiset kestävät, voi kokeilla, montako päivää kaali jaksaa maistua. Pidemmällä aikavälillä ruokavalio ei ole riittävän ravitseva.

Greippi- eli Hollywood-dieetti syntyi jo 1930-luvulla ja nousi uudelleen trendikkääksi 70-luvulla. Siinä on tarkasti määritellyt sallitut ruoat, ja ennen joka ateriaa syödään puolikas greippi. Greipin väitetty rasvanpoltto-ominaisuus on syvässä istuva myytti. Tämän kuurin teho perustuu lähinnä niukkaan energiansaantiin: päivän kalorimäärä on vain noin 800.

Lentoemäntädieetin väitetään pudottavan jopa neljä kiloa neljässä päivässä, ja moni onkin turvautunut tähän pika-apuun mahtuakseen bilemekkoon. Ohjeiden mukaisiin aterioihin sisältyy esimerkiksi vihreitä papuja, greippiä, ananasta ja keitettyjä munia, ja päivittäiset kalorimäärät jäävät tässäkin alle tuhannen. Kuuri poistaa lähinnä nesteitä.

Mehupaasto vie muistot 80-luvulle: jo silloin moni lipitti porkkanamehua, tomaattimehua, yrttiteetä… Paastolla on yhä suosijansa. Valmiiden paastopakettien mukaisista mehuista ja liemistä kertyy vain noin 200–400 kilokaloria päivässä, lisäksi juodaan vettä.

Pitkän paaston ja siihen kuuluvan suolihuuhtelun terveysvaikutukset ovat epävarmoja. Moni kuitenkin kokee, että paaston jälkeen on helpompi noudattaa kevennettyä ruokavaliota ja terveellisiä elämäntapoja. Kaikkien juttu se ei ole. Olo voi käydä huteraksi etenkin jos verenpaine on alhainen.

Tarkkaa laskemista

Beverly Hills -dieetin kulta-aikaa oli 80-luku, mutta 90-luvulla uusittuna versiona se sinnittelee edelleen. 35 päivän dieetti perustuu tietynlaiseen ruokien yhdistelyyn ja aterioiden ajoitukseen – proteiineja ja hiilareita ei syödä samalla kertaa, ja hedelmät syödään erikseen.

Näin tarkassa ruokien erottelussa ei ole erityisempää perää.

Zone-dieetissä jokaisen aterian kaloreista tulisi saada 30 prosenttia proteiineista, 30 prosenttia rasvoista ja 40 prosenttia hiilihydraateista. Tavoitteena on laihtumista edistävä hormonaalinen tasapaino. Ysäridieetti on kerännyt suosiota muun muassa Madonnan ja Demi Mooren vetoavulla. Zone-tyyppinen ruokavalio ei ole sinänsä kovin kaukana yleisistä ravitsemussuosituksista, proteiinin määrä vain on hiukan suurempi.

Veriryhmädieetti nousi tietoisuuteen 1990-luvun lopulla, ja sen esitelleestä kirjasta tuli kansainvälinen hitti. Kullekin veriryhmälle on tarkat ohjeet ruoista, ravintolisistä ja liikunnasta: O-verisen tulisi syödä paljon eläinproteiinia, A-tyypeille sopisi kasvisruoka…

Ajatuksella ei ole tieteellistä pohjaa, mutta toki kiellettyjä ja sallittuja ruokia tarkkaillessa syöminen voi käydä niin hankalaksi, että vähemmästäkin laihtuu.

Hiilareitten välttelyä

Atkinsin dieetti on peräisin 1970-luvulta ja se uusittiin kuitu- ja kasvispainotteisemmaksi 1990-luvulla. Atkins korostaa proteiineja ja rasvoja ja rajoittaa hiilihydraattien saantia. Ensimmäiset kaksi viikkoa hiilareita saa kertyä enintään 20 grammaa päivässä, mikä vastaa paria ruisleipäpalaa tai keskikokoista banaania.

Määrää lisätään vähitellen yksilölliselle tasolle, jolla tavoitepaino on saavutettu. Valkoiset jauhot ovat pannassa, hiilarit saadaan lähinnä kasviksista.

Suomessa Atkins sai merkittävän seuraajajoukon, ja karppauksesta tuli suoranainen 2000-luvun megatrendi. Ensimmäinen hiilihydraattitietoinen dieettikirja julkaistiin kuitenkin jo 1800-luvulla. Sen tekijä Jean Anthelme Brillat-Savarin piti sokeria ja valkoisia jauhoja ylipainon aiheuttajina ja suositteli proteiinipitoista ruokaa.

Harvasta ruoka-aiheesta on viime vuosina väännetty niin kiivaasti kuin karppauksesta. Vähähiilarinen toimii joillakin, toisilla ei. Sen aiheuttama ketoosi ei ole kaikille mukava tila, eikä kuurin rankkoja muotoja pidä kokeilla, ellei ole perusterve.

South Beach -dieetti on maltillisempi karppausmuoto, joka ei Suomessa ole noussut yhtä tunnetuksi kuin Atkins. Siinä kiinnitettään enemmän huomiota syödyn rasvan laatuun eli suositaan vähärasvaista lihaa, kalaa ja voin sijasta kasviöljyjä.

Dukan-dieetti nousi hitiksi vuonna 2011, kun Kate Middletonin kerrottiin laihtuneen sen avulla ennen häitään Prinssi Williamin kanssa.

Dieetti alkaa proteiinipitoisella ”hyökkäysvaiheella”, jonka jälkeen proteiinipäivät vuorottelevat proteiini-kasvispäivien kanssa. Tasausvaiheessa lisäillään hiilareita, ja lopulta yksi proteiinipäivä jää pysyväksi tavaksi.

Gluteeniton ruokavalio on vähähiilihydraattisen syömisen uusi aalto, jonka harjalla surffaavat sellaiset nimet kuin Victoria Beckham, Jennifer Aniston ja Gwyneth Paltrow. Vehnä, ohra ja ruis korvataan vaikkapa hirssillä tai tattarilla. Tosin jotkut yhdistävät gluteenittomuuden karppaukseen eli välttelevät ylipäätään viljoja.

Keinoja on monia...

Fletcherismi niitti suosiota 1900-luvun alun Yhdysvalloissa. Yrittäjä ja terveysintoilija Horace Fletcher uskoi, että mitä tahansa sai syödä, mutta jokaista suullista tuli pureskella vähintään 32 kertaa. Fletcher oli sikäli jyvällä, että hitaasti syövä tulee kyllä syöneeksi vähemmän.
Lapamadon sisältävää pilleriä mainostettiin 1800–1900-lukujen vaihteessa laihdutuskeinona, mutta ei ole tietoa, paljonko tähän on todella turvauduttu. Viime kesänä uutisoitiin epätoivoisesta amerikkalaisnaisesta, joka oli tilannut netistä lapamadon ja niellyt sen laihtuakseen.
Ällön idean takana on kuvitelma, että elimistössä kasvava loinen kuluttaisi syödyn ruoan ja hoikistaisi samalla emäntänsä. Harmi vain, että mato aiheuttaa ripulia, pahoinvointia ja aliravitsemusta. Todennäköisesti sitä kantava ei näytä terveen hoikalta vaan heikolta ja turpeavatsaiselta. Tehdäänpä siis harvinaisen selväksi: EI suositella!
Prinsessa Ruususen dieetin huhuttiin 1970-luvulla vedonneen muun muassa Elvikseen. Hoikkuutta haettiin nukkumalla pitkiä aikoja unilääkkeiden avulla. Ideana oli, että unen aikana kalorit palavat, eikä nukkuessa tule syödyksikään. Sivuvaikutuksina oli pahoinvointia ja väsymystä, eikä päiväkausien sängyssäoloa vaativa metodi käytännössä sopinut monelle. Nykytiedon valossa hyvä uni kyllä tukee painonhallintaa, mutta rajansa kaikella.

1800-luvun kohulaihduttaja

Julkkisten lietsomat laihdutusbuumit eivät ole vain nykyajan ilmiö. Runoilija Lordi Byronin kerrotaan 1800-luvulla riuduttaneen itseään syömällä etikkaperunoita ja korppuja ja juomalla omenaviinietikalla terästettyä vettä. Hän kävi pakkomielteisesti puntarilla ja hikoilutti itseään pukeutumalla paksuihin villavaatteisiin. Ajoittain ahmivalla Byronilla arvellaan olleen syömishäiriö. Kohulordin epäterveen esimerkin vaikutus nuoriin aiheuttikin aikanaan huolta.

Hoikaksi hetkessä – hetkeksi

Useimmilla ”ihmedieeteillä” laihdutaan aluksi. Selkein syy painon putoamiseen on vähäinen energiansaanti, toteutui se miten tahansa. _Pysyvistä tuloksista on hyvin vähän tietoa.
Jotta ruokavalio toimii pidemmän päälle, sen pitää sopia kohtuullisella vaivalla omaan arkeen ja omalle elimistölle. Esimerkiksi sopiva hiilihydraattien määrä on varsin yksilöllinen asia.
Harvardin yliopiston ravitsemustieteilijät antavat seuraavan ohjenuoran: rakenna itsellesi ruokavalio,
* josta on mahdollista pitää kiinni kuukausia ja kuukausia,
* joka on hyvä paitsi vyötärölle myös sydämelle, luustolle, suolistolle ja mielelle, ja
* joka sisältää runsaan valikoiman maukkaita ja terveellisiä ruokavaihtoehtoja, sulkee pois vain harvoja ruokia eikä edellytä laajaa lisäravinteiden käyttöä.

Lähteet:
Harvard Health Letter, health.harvard.edu
Patrik Borg: Vinha perä. Laihdutuksen myytit ja faktat. Otava 2012.
Health.com