Ladataan... Ladataan...

Infoähkyä ravintouutisoinnista

Nykykuluttaja törmää terveysalan uutisiin lähes päivittäin. Uutisten ja raporttien sisältö on toisinaan hämmentävän ristiriitaista. Mistä kuluttaja sitten tietää, mitä pitäisi uskoa – ja ennen kaikkea mitä pitäisi syödä?
voi margariiniYhteen aikaan tutkimukset osoittivat rasvan olevan pahasta, nyt hyvä rasva on hyvästä mutta paha rasva edelleen pahasta. Oli aika, jolloin pähkinät ja suklaa julistettiin pannaan, nyt niitä taas saisi syödä. Ravitsemusuutisten viestejä ei aina osaa ilman alan korkeakoulututkintoa edes tulkita.

Amerikkalaisen Newsweek-aikakauslehden mukaan syypää ristiriitaisuuksiin on infoähky. Ei ole montakaan vuotta siitä, kun terveyteen liittyvä tieto saatiin luottamuksellisen keskustelun tuloksena lääkärin vastaanotolla. Lääkärin ja potilaan kahdenkeskisen keskustelun ovat nyt korvanneet lukemattomat internet-sivut, sanomalehtien ja aikakauslehtien palstat sekä televisio-ohjelmat. Terveysjournalismi on kasvanut räjähdysmäisesti.

Huonolaatuinenkin tutkimus voi saada paljon julkisuutta

Tieteentekijät ruokkivat – tahtoen tai tahtomattaan – tätä kehitystä. Taistelu tutkimusrahoituksesta on armotonta, ja etenkin verovaroista rahoitettavien tutkimusten tekijät tuntevat helposti painetta julkistaa tutkimustuloksensa tuoreeltaan. Tämä olisi erinomaista, jos tutkimustulokset olisivat yksiselitteisiä ja mutkattomia. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Tutkimustieto pystytään vain ani harvoin tiivistämään yhteen otsikkoon. Tieteellisen tutkimuksen luonteeseen kuuluu pienin askelin eteneminen sekä oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta.

Samasta aiheesta julkaistut tutkimukset saattavat sisältää varsin erilaista tietoa riippuen tutkimusryhmän koosta, tutkittavien taustatiedoista, tutkimuksen kestosta ja tutkimusmenetelmästä. Virheellisiä tuloksia saadaan helposti silloin, kun tutkimuksen kohteina olevat ihmiset itse ilmoittavat tietonsa – etenkin silloin, kun kysytään syömistottumuksia. Ravitsemustutkimuksen suurin haaste on kuitenkin se, ettei kukaan syö vain yhtä ravintoainetta. Paljon kasviksia syövät saattavat elää muutenkin terveellisemmin ja liikkua enemmän kuin vaikkapa lihan ystävät. Niinpä luotettava tutkimustieto täytyy kasata kuin palapeli: osanen kerrallaan.

Raha ratkaisee myös tieteessä. Etenkin Yhdysvalloissa – missä suuri osa tutkimuksista tehdään – tutkimusrahoitus tulee monesti suuryrityksiltä. Tämä ei tietenkään automaattisesti tarkoita sitä, että tutkimustulokset olisivat peukaloituja, mutta maksumiehen kannalta epämiellyttävät tutkimukset jäävät helposti julkaisematta.

Kaikki julkaistu tutkimustieto ei myöskään ole samanarvoista. Laadukkaista tiedejulkaisuista löytyy tiukat kriteerit täyttäviä huippututkimuksia, mutta huonojakin tutkimuksia saatetaan referoida pienemmissä julkaisuissa. Valtamediassa tutkimuksia kuitenkin käsitellään usein samanarvoisina, ja näin laatuerot himmenevät kuluttajien silmissä.

Tutkijan "ehkä" jää helposti huomiotta

Debatti tieteen laadusta käytiin vielä muutama vuosi sitten vain tiedeyhteisön sisällä. Tiedejulkaisut suodattivat laadukkaan tutkimuksen tutkijoiden käyttöön ja lääkärit pohtivat seminaareissa, kuinka tutkimustietoa voidaan soveltaa käytännön hoitotyössä. Nyt sama keskustelu käydään potilaan silmien edessä esimerkiksi televisiossa. Ja kun tieteestä revitään otsikoita, tutkijoiden korostamat sanat, kuten ”saattaa”, ”mahdollisesti” ja ”tämän tutkimuksen valossa” kaikuvat kuuroille korville.

Samaan aikaan kun viestimet syytävät uutta tutkimustietoa terveyden alalta, ylipainoisten määrä nousee. Jo nyt puolet suomalaisista on ainakin lievästi ylipainoisia. Eikä ihme: monelleko loppujen lopuksi on selvää, saako margariinia syödä? Ensin voi kehotettiin vaihtamaan margariiniin, koska voi sisältää tyydyttynyttä rasvaa. Sitten tutkijat huomasivat, että margariinissa on vielä sitäkin haitallisempaa transrasvaa, siis teollisesti kovetettua kasvirasvaa. Nyt margariinivalmistajat ovat korvanneet transrasvan terveellisemmällä vaihtoehdolla. Mutta kun margariini julistettiin epäterveelliseksi, monilta unohtui se, ettei voista siitä huolimatta tullut yhtään sen terveellisempää.

Kaikesta sekavalta kuulostavasta tutkimuksesta huolimatta tutkijoilla on varsin yhtenäinen kokonaiskuva siitä, mitä terveellisiin elintapoihin kuuluu. Puoli kiloa kasviksia ja vähintään 30 minuuttia arkiliikuntaa päivässä ovat tuttuja hokemia jokaisesta terveyden alan tutkimuksesta. Niistä ei kuitenkaan saa mediaseksikkäitä otsikoita – eikä viesti välttämättä miellytä nopeita ratkaisuja hakevia kuluttajia.

Näennäisestä vastakkainasettelusta huolimatta tiedemiehet ja toimittajat ovat samalla asialla. Kumpikin pyrkii kysymään kysymyksiä ja löytämään vastauksia. Palapeli täydentyy palanen kerrallaan, ja välillä väärin asetettuja paloja voi joutua siirtämään tai kääntämään. Kokonaista kuvaa odotellessa kannattaa turvautua maalaisjärkeen – ja syödä se puoli kiloa kasviksia päivässä.

Iti Verte, Kiloklubi.fi
Lähde: Newsweek 13.3.2006