Ladataan... Ladataan...

Erlan hauskempi elämä

Erla Boncamper-Mainingin elämäntaparemontti palautti iloiselle
ihmiselle liikkumisen riemun, ja antoi aivan uuden harrastuksen.

Erla ennen ja jälkeen
Erla ennen ja jälkeen elintapojen remontin.

Millainen on painohistoriasi?
Opiskeluaikana painoni nousi 55:stä 75:een kiloon. Seurustelun, avioliiton ja synnytysten myötä painoa kertyi vain koko ajan lisää. Paino toki laski erilaisilla kuureilla mutta vain hetkellisesti. Aloin jo taipua ajatukseen "viis kiloista, olenpahan minä ainakin onnellinen". Silti samalla kaipasin entistä oloani ja olemustani - terveyttä, hoikkuutta ja elinvoimaa.

Oletko aiemmin laihduttanut?
Kyllä, painoni oli heittelehtinyt erilaisten dieettien ja kuurien myötä. Nutriletit, Hydroxycutit ja muut pikaratkaisut on kokeiltu. Pysyviä tuloksia niillä ei vain tullut. Jos välillä laihduinkin, ja innostuin jopa liikkumaan, otteeni lipesi joko lasten sairastelun tai oman väsymyksen ja laiskuuden takia. Hetkellistä painonlaskua seurasi vaa'an aina vain suuremmat lukemat.

Mikä kerrytti ylipainosi?
Parisuhteessa aloin syödä yhtä isoja annoksia kuin mieheni, ja iltapainotteisesti. Jätin hyötyliikunnan, en kävellyt edes kauppaan. Mieskin nautti hyvästä ruoasta mutta myös urheili sen vastapainoksi. Omat kuntoiluyritykseni vaihtelivat kausittain. Meni kuukausia että maksoin kuntosalille vain jäsenyyttä, sillä liikunta tuntui ilottomalta suorittamiselta.

Mikä pysäytti muuttumaan?
Omat lapset ja huoli terveydestäni. On mukavampaa kun jaksaa puuhata lasten kanssa. Lopullinen käännekohta kohti elämäntaparemonttia oli se päivä, jolloin lääkäri varoitti ylipainoni lähentelevän jo huolestuttavia lukemia: 163 cm ja 87 kiloa! Oli pakko myöntää, ettei painoni laskisi ilman pysyviä elämäntapamuutoksia. Liityin Kiloklubiin keväällä 2009.

Miksi valitsit juuri Kiloklubin?
Osallistuin työpaikallani Patrik Borgin luentoon. Olin mykistynyt rennosta painohallinnasta. Ymmärsin että syön väärin, jopa liian vähän! Odotukseni Kiloklubin työkaluja - ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa - kohtaan olivat korkealla, vaikken uskonut niitä aivan heti käyttämään oppivanikaan. Epäilin lähinnä itseäni, jaksaisinkohan edes täyttää päiväkirjoja aktiivisesti.

Mikä muuttui klubilaisena?
Laatupallojen palautteen avulla opettelin syömään oikein - oikeita määriä ja riittävän usein, myös hyviä rasvoja. Aiemmin vahdin kaloreita mutta sepä ei opettanut mitään ravitsemuksesta. Laatupallot kertovat välittömästi, mikä toimii, ja mitä pitää muuttaa. Kesti 2 vuotta ennen kuin ruokatieto upposi takaraivooni. Nyt osaan jo valita ruokani oikein.

Mikä yllätti Kiloklubissa?
Ruokapäiväkirjan pitäminen olikin helppoa, ja liikuntapäiväkirja motivoi löytämään jälleen liikkumisen ilon! En ole luopunut muusta kuin tuplajälkiruoista ja ylisuurista annoksista. Enää ei haluta syödä raskaasti iltaisin, varsinkaan jos ei ole liikkunut. Olen myös oppinut erottamaan kylläisyyden tunteen. Vähempikin ruokamäärä antaa saman nautinnon.

Miten liikut nykyisin?
Kuntoilen ja treenaan crosstrainerilla. Zumba on ykköslajini, aloitin helmikuussa zumba-ohjaajana. Enää en edes ajattele lähteväni urheilemaan vaan lähden pitämään hauskaa! Sykemittari on ollut tärkeä apuväline, se motivoi liikkumaan; oman kunnon kehitystä ja viikkokulutusta on helppo seurata. Syke ei enää nouse niin helposti; kunto on noussut.

Erla vetää zumbatuntia ulkona.
Erla ohjaamassa zumba-tuntia kesällä 2011.

Miten syöt nykyisin?
Erotuksena entiseen: nyt tiedän mitä syön ja mitä saan ravinnostani. Syön pienempiä annoksia mutta useammin kuin ennen. Käytän enemmän hyviä öljyjä, voita ja pähkinöitä. Syön kaikkea kohtuudella: leipää, perunaa, suklaatakin. Ennen söin viimeiseen muruun mutta nyt lopetan ennen ähkyä. Kylläisyyden tunnistaa herkemmin kun syö säännöllisesti.

Onko tullut ylilyöntejä?
Kyllä. Vihreä pallo -neuroosi, johon löysin apua ja vertaistukea Kiloklubin foorumilta. Ymmärsinkin, ettei aina tarvitse saada "vihreää suoraa" aikaiseksi. Riittää että päivän ateriointi on mennyt muuten nappiin. Kesäkyläilyt ja grillaaminen aiheuttaa lipsumisia, mutta sekin kuuluu elämään. Kunhan vain herkuttelu ei jää päälle, ja muistaa liikkua.

Miten neuvoisit muita?
Älä laihduta vaan hallitse elämääsi. Älä täytä vatsaa kerralla vaan kuuntele kehoasi. Ja jos lipsut, älä ota morkkiksia vaan opi erehdyksistä. Kyse ei ole laihduttamisesta vaan painonhallinasta ja elämäntapamuutoksesta. Kuureilla kun ei saavuta mitään muuta kuin hetkellisen painonpudotuksen, huonon mielen ja masennuksen, kun kilot tulevat takaisin.

Miten tästä eteenpäin?
Reilussa kahdessa vuodessa painoa on nyt karissut yli parikymmentä kiloa. Tavoitteeni on pudottaa vielä viisi kiloa pois. Entiseen 55:een kiloon en todellakaan tähtää, se kuului nuoruuteen. Painon kanssa jojoilu on - lopultakin - mennyttä aikaa. Olen vaihtanut sen tietoisempaan syömiseen ja iloisempaan liikkumiseen. Minulla on nyt huippuhyvä olo!

Tarja Rea Luomanperä
Kirjoittaja on Kiloklubin toimittaja