Ladataan... Ladataan...

Ei se ikä vaan ne ravintotottumukset!

Sari Laitinen korjasi Kiloklubin avulla ruokailutottumuksensa - ja pääsi
eroon stressivatsasta sekä keski-ikään kuuluviksi luulemistaan kiloista.

Sari Laitinen

Mitkä ovat mottosi?

"Hyvä olo on tärkeintä, erityisesti pysyvissä elämäntavoissa. Ole lempeä itsellesi, ja nauti juuri tästä hetkestä ja matkalla olosta. Älä luovu herkuista mutta vähennä niitä asteittain.

Nauti ruoasta ja elämästä, pieninä paloina. Jos mieli tekee herkutella, tee se nauttien, älä katuen. Anna kehollesi parasta, ja iloitse siitä. Äläkä syö liian vähän, vaan riittävästi!"

Sari Laitinen - ennen ja jälkeen

Sari ennen ja jälkeen ravintoremontin.

Milloin ja miksi liityit klubiin?

"Heinäkuussa 2009 olin 42-vuotias, ja kesälomani oli juuri päättynyt. Ylipainoa oli kertynyt jo useamman vuoden aikana kaksi kiloa vuodessa. Selitin lihomistani 'ikään kuuluvana'.

Vyötärysmitta ylitti suositukset, ja vyötärön ala- ja yläpuolelle oli kasvanut ylimääräiset pallukat. Palleakin oli aina kipeänä, koska housut painoivat vatsakumpua vasten. Oli fyysisesti tukala olla.

Olin pettynyt itseeni, hävetti, mihin tilaan olin itseni päästänyt. Verensokerini oli ollut koholla jo useissa mittauksissa, enkä halunnut sairastua sukurasitteeseemme, kakkostyypin diabetekseen.

Googlasin eri nettipalveluita, ja Kiloklubi veti puoleensa. Anonyymi laihduttaminen tuntui hyvältä ja Kiloklubin periaatteet – ei kitukuureja vaan pysyviä muutoksia – sopivat yhteen tavoitteideni kanssa.

Kiloklubin laatupallojen avulla opin, miten väärin olinkaan syönyt. Oli aika myöntää että lihomiseni johtui vääristä ruokailu- ja elintavoista, ei siis keski-iän hidastamasta aineenvaihdunnasta."

Mikä kerrytti ylikilosi?

"Olin aiemmin ollut hoikka himourheilija (tanssia, jumppaa, palloilua). 30-vuotiaana muutin toiselle paikkakunnalle ja samalla paloin liikuntaan loppuun. Päätin, että sohvalla on hyvä ja mukava olla.

Söin kuitenkin entiseen tahtiin ja entisiä määriä: aivan liian harvoin ja aivan liian isoja kerta-annoksia. Aamiainen ei ollut minulle aiemminkaan maistunut ja lounaankin jätin usein väliin.

Ruokavalioni koostui, aivan laiskuuttani, paljolti eineksistä ja roskaruoasta. Söin myös paljon pastaa ja patonkeja; hiilihydraatteja ja kaloreita kertyi päivän mittaan aivan kuin huomaamatta.

Makeasta en erityisesti piittaa, mutta sitäkin söin seuran vuoksi. Jo 20-vuotiaana lihoin työpaikan kahvituntipullilla 10 kiloa. Ne laihdutin pois kuurilla, josta valitettavasti pesiytyi mieleen rasvakammo ja muita epäterveellisiä ruokailutottumuksia."

Mitä Kiloklubi muutti?

"Ruokailutottumukseni. Syön 5 - 7 kertaa päivässä, eli aiempaa vähemmän kerralla mutta useammin. Muistan syödä aamiaisen ja pieniä välipaloja. Juon myös enemmän vettä.

Vaihdoin valkoiset leivät ruisleipään, pastat ja riisit täysjyvään. Huomasin, että voin paremmin, kun syön enintään 150 g hiilihydraatteja päivässä.

Arkena syön peruskotiruokaa Kiloklubin ohjeiden mukaan ja pidän yhden keittopäivän viikossa. Syön enemmän kasviksia ja lihaa. Ainakin päivän toisella pääaterialla korvaan perunan ja riisin salaatilla.

En ole vieläkään löytänyt entistä himourheilun henkeä mutta toki hyötyliikun, kävelen ja kotijumppaan. Rento liikunta tuo hyvää oloa, samoin kuin korjatut ruokailutottumuksetkin.

Olen kausinukkuja, kesällä nukun vähän ja talvella taas paljon. En ole tehnyt tietoisia muutoksia mutta olen kyllä huomannut että jos nukun hyvin, se näkyy myönteisesti myös vaa'alla.

Suurin myönteinen muutos on stressivatsani parantuminen. Tuntuukin että vierailin osan elämääni vieraassa kehossa, kun viisi kokonaista vuotta peilistäni katsoi vieras ihminen."

Miten etenit tavoitteeseesi?

"Kiloklubin systeemi vakuutti minut heti, mutta epäilin itseäni. Siksi aivan alkuvaiheessa pidin jäsenyyteni vain omana tietonani. Pelkäsin epäonnistuvani ja muiden kommentoivan painoani.

Ensimmäinen tavoitteeni oli pysäyttää painonnousu. Kun se oli saavutettu, keskityin aina vain 100 g:n pudotukseen kerrallaan. Tuntui hyvältä saada oma paino vihdoin hallintaan.

Kun 70 kiloa oli alitettu, asetin isomman tavoitteen, aina kaksi kiloa kerrallaan. Sillä tavoin sain säännöllisesti tarpeellisia onnistumisen kokemuksia ja innostavia juhlan aiheita.

Paino putosi varsin maltillisesti, noin kilon kuukaudessa. Kun paino alkoi kuutosella, alkoivat jo sentitkin kutistua. Nyt kun paino alkaa takavuosien viitosella, ja olen tavoitteessani.

Viimeisenä lähtivät ne ylimääräiset vatsakummut - liekö sitten ollut sitkeää ja epätoivottua vatsan sisäistä rasvaa.

Tässä omimmalta tuntuvassa painossa olen ollut nyt lähes vuoden. Suurin yllätys on ollut se, että senttejä on vieläkin lähtenyt vaikka paino on pysynyt samana."

Tuliko matkalla takapakkeja?

"Painonpudotus on edennyt ilman suurempia takapakkeja. Toki on ollut repsahduksia ja huonoja päiviä, ja laatupallot ovat loistaneet monesti punaisella, mutta sekin kuuluu elämään.

Pettymys on toki ollut se, että verensokeriarvoni paranivat vain hivenen, geeniperimäni vaikutus lienee melko suuri. Toisaalta jo ennestään hyvät verenpaine- ja kolesteroliarvoni ovat parantuneet.

Jos jokin alkaa kovasti himottamaan, valitsen pienemmän pahan ja annoksen. Olen myös huomannut että pasta-annos herättää vaikeasti tyynnytettävän makeanhimon.

Mistään en ole joutunut kokonaan luopumaan, herkuttelen kuin ennenkin mutta nyt teen sen kohtuudella ja hyvällä mielellä. Mitä tarkemmin syömisensä suunnittelee, sitä vähemmän repsahtaa."

Mitä olet nyt oppinut?

"Rakastan ruokaa ja syöminen on tärkeimpiä nautintojani. Luulin, että laihduttajan täytyy luopua niistä nautinnoista. Nyt tiedän, että ruoasta voi ja pitää nauttia, mutta kohtuudella.

Olen myös oppinut, että terveellinen syöminen ei ole ollenkaan monimutkaista. Liika ja vääränlainen syöminen taas tekee kipeäksi. Keho kyllä kertoo, mitä suuhunsa pitäisi laittaa.

Oli kannustavaa huomata miten pienillä ruokamuutoksilla saa tuloksia aikaan. Jos olisin osannut jo aiemmin syödä vähemmän, useammin, ja uskaltanut käyttää rasvaa, en ehkä olisi lihonut.

Olen myös oppinut, entisenä rasvakammoisena, käyttämään rasvoja. Painonhallitsijakin tarvitsee hyvää rasvaa, ja esimerkiksi pähkinöistä niitä saa helposti. Aiemmin söin paljon transrasvoja.

Luulin jo aiemminkin syöväni oikein vaikka tuijotin vain kalorimäärään, en ravinnon todelliseen koostumukseen. On myös tärkeää, mihin aikaan päivästä ruoan kalorit kertyy.

Olen oppinut syömään Kiloklubin ravintosuositusten mukaan, ja yhä vieläkin ihastelen miten hyvin tämä systeemi toimii - kaikkea saa syödä, eikä mikään ruoka ole sinällään kiellettyä.

Hiukan harmittaa, etten aloittanut ruokaremonttiani aikaisemmin. Jääkapissani kun saa olla edelleen kaikki ne entiset elämän herkut, mm. pekonit ja juustot."

Mikä on Kiloklubin taika?

"Ehdottomasti se, ettei mitään ruokaa kielletä kokonaan, ja hyvin monenlaiset ruokavaliot sallitaan. Kiloklubin laatupallot, ruokaohjeet, asiantuntijoiden läsnäolo ja artikkelit pitävät oikeassa suunnassa.

Foorumin ilmapiiri on ystävällinen, myönteinen, kannustava ja suvaitseva. Kiloklubin emännät ovat viisaasti opastaneet eteenpäin ja ylläpitäneet palvelun hyvää henkeä.

Olen löytänyt foorumilta ystäviä, ja olemmepa me tavanneet ihan oikeassa elämässäkin. Olen myös itse pyrkinyt levittämään tervetulleeksi toivottavaa me-henkeä kaikille palvelun uusille tulokkaille.

Kiloklubista on tullut minulle tärkeä yhteisö. Olen luvannut sieltä saamilleni Vystiksilleni (virtuaalisille ystävilleni) että pysyn foorumilla vast’edeskin heitä kannustamassa."

Miten neuvoisit muita?

"Oma esimerkki on kaikkein paras tapa opastaa muita. Olen arka neuvomaan, sillä itsessänikin nousee itsepäinen vastustus, jos joku pyrkii päsmäröimään.

Sinun pitäisi tehdä sitä ja tätä -tyyli ei auta ketään vaan muutokset alkavat omasta päätöksestä. Paino on niin herkkä alue, että on parempi olla liikaa opastamatta.

Pilko painonpudotustavoitteesi osiin, unohda iso kokonaistavoite, aseta pienen pieniä välitavoitteita - mieluimmin pari kiloa parissa kuukaudessa kuin 30 kiloa 30 viikossa.

Uskon, että kukin saavuttaa itselleen ominaisimman ihannepainon omalla tahdillaan. Omimman painonsa tunnistaa hyvästä ja energisestä olosta.

Voi myös olla hyväksi punnita itsensä joka päivä. Silloin oppii tunnistamaan omat painonvaihtelunsa."

Miten tästä eteenpäin?

"Uudet ruokailutavat ovat korvanneet vanhat tottumukset. Ruokatieto on jo niin takaraivossa että osaan arvioida päivän aikana kertyvät pallukat etukäteen. Kalorit arvioin jostain syystä yhä yläkanttiin.

Nautin onnistumisestani mutta samalla tarkkailen itseäni. Olen ollut ominais- ja tavoitepainossani viime kesän alusta, mutta tiedän että laihtumista isompi haaste on pysyä jo saavutetussa painossa.

Muistutan itseäni jatkuvasti siitä, että jos näin pienillä muutoksilla laihtuu, niin yhtä pienillä muutoksilla voi myös lihoakin.

Siksikin merkitsen syömiseni edelleen päivittäin, tosin yleensä kerralla iltaisin. Merkitseminen tuo rentouden - jos ruoat jää kirjaamatta, miettii turhankin paljon syömisiä ja herkkuja."

Tarja Rea Luomanperä
Kirjoittaja on Kiloklubin toimittaja