Ladataan... Ladataan...

Ei nopeasti vaan oikealla tavalla!

Aviopari Tiina ja Tomi Varonen karisti kahdessa
vuodessa Kiloklubin opeilla yhteensä 35 kiloa.

Tiina ja Tomi Varonen

Tiina hoikistui 17 kiloa, vaatteet kutistuivat koosta 44 kokoon 38. Tomi tiputti 18 kiloa, farkkujen tuumat vähenivät 36:sta 33:een. Lue, miten kolmilapsinen, työssäkäyvä pariskunta toteutti elämäntaparemonttinsa.

Tiina ja Tomi Varonen

Tomi ja Tiina Varonen vuosina 2010 ja 2012.

Milloin liityit Kiloklubiin?

Tiina: "Tammikuussa 2010. Olin 36-vuotias, painoa oli 86 kiloa, ja pituutta 169 cm. Päivystin tuolloin yövuorossa, ja etsin netistä jotain uutta innostusta elämääni. Lapsemme täyttäisivät pian 3, 7 ja 9 vuotta – napanuora oli sen verran venynyt, että kaipasin äitiyden rinnalle jo muutakin elämänsisältöä.

Kiloklubi herätti heti kiinnostukseni, vaikkakaan en suuremmin odottanut sen pystyvän tilanteeni vaatimiin ihmeisiin. Rekisteröidyin kuitenkin käyttäjäksi, ja uppouduin klubin keskustelufoorumin viestiketjuihin. Netin vertaistuki oli ollut tutuksi jo raskausaikoinani. Laihduttamis- ja liikkumishankkeen alussa on kaikkein tärkeintä saada tukea, ohjeita ja suoraa palautetta vertaisiltaan."

Tomi: "Heinäkuun alussa 2011. Olin 36-vuotias, painoin yli 100 kiloa, pituutta oli 187 cm. Olimme juuri aloittaneet koko perheen kuukauden kesäloman Thaimaassa. Uudessa ympäristössä oli, kaltaisellani työhullulla, vihdoin riittävästi aikaa omaksua aktiivisemmat liikuntatottumukset. Loman jälkeen halusin vakiinnuttaa uudet tavat pysyviksi."

Mikä kypsytti muutoksiin?

Tiina: "Oli huono olla kaikkine kiloineni, ja hengästyin vähäisestäkin ponnistuksesta. Verenpaine oli koholla. Nuorimmaista odottaessani olin sairastunut raskaudenajan kakkostyypin diabetekseen. Riski pysyvään kakkostyypin diabetekseen oli koholla. Jo pelkkä ajatus loppuelämän lääkityksestä masensi. Kuntoni ja liikuntamotivaationi viistivät maata. Tunsin aina olevani joko liian kiireinen tai väsynyt liikkumaan.

Vaikka olinkin perustyytyväinen elämääni, ulkoinen olemukseni harmitti päivittäin. Mikään mieleinen valmisvaate ei enää sopinut päälle. Omia valokuviani en ollut pystynyt katsomaan vuosiin. Kauneimmillani koin olleeni aina raskauksien aikana kun vatsamakkarat eivät erottuneet."

Tomi: "Sydäninfarkti-geenit isäni puolelta perineenä tiesin, ettei hyvää tuuriani kannattaisi koetella loputtomiin. Jos haluaisin olla jatkossakin elossa ja hyvässä kunnossa, aviomies vaimolleni, ja isä lapsilleni, olisi tehtävä pysyviä muutoksia niin syömisiin kuin liikkumistottumuksiin."

Mikä kerrytti kilojasi?

Tiina: "Liiallinen syöminen ja olematon liikunta. En ole koskaan ollut perso makealle mutta söin isoja annoksia, ja aivan liian usein. Söin niin kauan kuin ruokaa riitti: jo ruokaa laittaessa, sitten vielä oma ja lasten lautaset tyhjäksi. Usein teimme, lasten jo mentyä nukkumaan, vielä tukevat annokset aikuisten iltapalaa.

Kolmen lapsen harrastuksiin kuskaaminen oli itselleni paras tekosyy sille, ettei muka olisi aikaa liikkua. Koska en edes erityisemmin pitänyt liikunnasta, ei siitä luopuminenkaan enemmin surettanut. Kunnes luin Kiloklubin Onnistujasta, naisesta, joka sanoi että jos vain haluaa liikkua, löytää sille kyllä aina aikaa. Se siitä tekosyystä!"

Tomi: "Armeijaan mennessäni painoin 85 kg, sen jälkeen 93 kg. Rakennusalan matka- ja vuorotyöt epäsäännöllisine syömisineen ja liikkumisineen sekä varsinkin liikkumaton, iltasyöpötteleväinen, sohvapainotteinen perhe-elämä löi lopulta vaa'an satasen rikki. Vuorotyö, kolmen lapsen huolto ja harrastuksiin kuljettaminen, ja talonrakennus lykkäsivät vuosilla liikuntaharrastuksen aloittamista. Nykyisin teen onneksi päivätöitä, ja yritän myös pitää kiinni kahdeksan tunnin työajasta."

Mikä Kiloklubissa toimii?

Tiina: "Parasta Kiloklubissa on että syömiset ja liikkumiset ovat reilusti näkyvillä. Aloitin ruokien ja liikunnan merkitsemisen heti. Hyvää on myös se, että voi merkitä omat tavoitteet, ja edetä niissä sellaisin askelin kuin itselle on mahdollista.  Vertaistuki on ollut minulle tuiki tärkeää niin perustiedon kuin kannustuksenkin kannalta. Laatupallopalautteet, klubiemäntien ja asiantuntijoiden läsnäolo on ollut myös korvaamatonta.

Ensimmäiset kahdeksan kiloa tippuivat pelkästään syömisiä järkevöittämällä, sen jälkeen kilojen karistaminen vaati liikunnan lisäämistä. Juoksun aloitin hiukan itseltänikin salaa. Tavoite oli juosta viisi kertaa viikossa, puoli tuntia kerrallaan. Sitä tyytyväisyyden määrää, kun jaksoin ja pystyin! Nyt liikuntarepertuaariini kuuluu juoksulenkkien lisäksi vauhdikasta zumbaa ja kesäisin myös puistojumppaa."

Tomi: "Aluksi pidin Kiloklubia naisten hömpötyksenä. Yllätyin myönteisesti, kun huomasin että palvelun systeemi ei pakotakaan mihinkään muottiin, vaan omista valinnoistaan saa sitä kaikkein tärkeintä: tarkkaa ja välitöntä palautetta. En kaipaa vertaistukea, vaan järkeenkäypää työkalua, jonka avulla oppii korvaamaan vanhat tavat uusilla. Painonhallinta kun on ennen kaikkea itsensä voittamista."

Muuttiko hanke parisuhdetta?

Tiina: "Tomi on ollut paras tukijani ja kannustajani; ihastellut pieniäkin muutoksia olemuksessani. Hän on vahtinut lapsia tunnollisesti, että olen päässyt lenkilleni. Kuudentoista yhdessä vietetyn vuoden jälkeen tuntuu erityisen hyvältä huomata, että kumppaniin voi ihastua aina vain uudelleen."

Tomi: "Ennen painonpudotustakaan en kokenut kummankaan ulkoista olemusta rasitteeksi parisuhteelle. Tiinan hankkeen alussa varoin sanojani, tsemppasin liikuntainnostusta ja vahdin lapsia vuorollani. Liikunta parantaa itsetuntoa - kun oma vireystila on hyvä, haluaa olla toisenkin kanssa aktiivinen."

Mikä muuttui Kiloklubin myötä?


Tiina: "Merkitsin kaiken syömisen rehellisesti, ja siksi hyödyin nopeasti Laatupallojen palautteesta. Laatupalloja jahdatessa ruokailurytmikin järkevöityi siinä sivussa. Iltanapostelu on miltei jäänyt, ei yksinkertaisesti ole tarvetta siihen. Sipsien sijaan sohvalla napostellaan nyt vihanneksia ja hedelmiä. Liikun yhä noin viisi kertaa viikossa, vähintään puoli tuntia kerrallaan. Liikunta on lisännyt yöuneni laatua. Enää ei iske iltapäivän väsymys, jota aiemmin yritti peitota syömällä liikaa. Olen nyt kaikin tavoin pirteämpi ja rennompi."

Tomi: "Koska Tiina aloitti Kiloklubissa minua aiemmin, ruokakassi koostui jo koko lailla Kiloklubin suositusten mukaisesti. Ruokapäiväkirja havahdutti syömään enemmän kalaa, voita ja öljyjä. Ruokarytmi ja terveelliset välipalat ovat nyt arkeani. Aiemmin vapaa-ajan liikunta tyrehtyi siihen, että illallisen jälkeen tuntui ansainneensa iltatorkut sohvalla. Nyt, lisääntyneen liikunnan myötä, on parempi kunto, ja siksi yölevolla jaksaa porskuttaa väsymättä koko päivän."

Mitä painonhallinta opetti?

Tiina: "Satunnainen repsahdus tai ylilyönti ei kaada koko hanketta. Vaikka välillä paino ehkä jumittaakin, suunta pysyy kuitenkin oikeana. Vanhemmilta vaaditaan tarkkuutta siitä, ettei äidin tai isän laihduttelu korostu lasten korvissa väärällä tavalla, etteivät he tulkitsisi syömisen olevan jokin paha asia."

Tomi: "Jos tykkää syömisestä, on muistettava liikkua. Työmatkaliikunta pyörällä ei vie juuri sen enempää aikaa kuin autolla tai bussillakaan. Liikunnan tuoma kunnon kohoaminen ja mielihyvä todellakin koukuttaa. Vaikka liikkeelle olisi joskus vaikeakin lähteä, liikunnan jälkeinen fiilis palkitsee moninkertaisesti."

Mistä olet luopunut?

Tiina: "En ole halunnut lähteä kieltäytymisen linjalle. Jos kieltää jonkin ruoan itseltään kokonaan, ajatukset tuppaavat pyörimään ihan liikaakin sen ympärille. Opetteluvaiheessa jätin suklaat, sipsit ja juustot pois, mutta nykyisin kun syöminen on kokonaisuutena kuosissa, voin nautiskella ajoittain esimerkiksi parilla palalla tummaa suklaata. Pikkuherkuttelu ei heilauta Laatupalloja suuntaan, ei toiseen.

Päivätyöni päihdekuntoutujien parissa on auttanut hallitsemaan omaa kaavakäyttäytymistäni. Pahehan palvelee aina jotain tunteisiin liittyvää tarvetta.  Ylensyöjän ongelma vain on se, että siinä missä narkomaani voi, ainakin teoriassa, jättää huumeet kokonaan, syömistä ei voi koskaan kokonaan lopettaa."

Tomi: "Aiemmin sohvalla makaamiseen käyttämäni aika on nykyisin tehokkaammin käytössä. Perheen aikataulu on edelleen tiukka, mutta priorisoimalla kyllä löytyy tarpeeksi aikaa kaikkeen tärkeään. Kuntoni nousi selkeästi paremmalle tasolle hyvin nopeasti heti säännöllisen liikkumisen aloitettuani. Entisestä illallisen tainnuttamasta sohvaperunasta on kuoriutunut ahkera pyöräilijä ja sählyn pelaaja."

Millaista palautetta olet saanut?

Tiina: "Alussa, kun koko hanke oli vielä hauras ja epävarma, en kertonut kenellekään hankkeestani. Jopa kielsin, jos joku uteli, laihdutanko. Välttelin ehkä harmittavaa ikuisen laihduttelijan leimaa. Juoksin iltapimeällä, ja pidin tavoitteet omana tietonani. Oli yllättävän iso kynnys lähteä ensimmäisen kerran ulos juoksutrikoissa ja lenkkikengissä.

Nyt kun saavutettuja tuloksia ei käy enää kieltäminen, on kannustava ja myönteinen palaute tuntunut hyvältä. Kaikki tutut eivät ole aina edes tunnistaneet. Joku on jopa kertonut minun olevan hänen innoittajansa. Luokkakokouksessa entinen heila kehui, etten ole muuttunut. Ikä ei olekaan se, mikä määrittää ihmistä, vaan olemuksen tyytyväisyys ja energisyys."

Tomi: "Moni on huomannut selkeän muutoksen ulkoisessa olemuksessa. Palaute on tuntunut kieltämättä hyvältä."

Miten tästä eteenpäin?

Tiina: "Olen nyt itselleni sopivassa painossa. Laihempi en haluaisi olla, sillä naisella pitää olla kunnon kurvejakin. Merkkailen yhä syömisiäni ja liikkumisiani. Seuraan myös klubilaisten päiväkirjoja. Tavoitteenani on jatkaa tätä liikunnallista elämäntapaa.  Liikunta on kaiken perusta, se säteilee hyvää oloa elämään. Ja iloisena jaksaa liikkua.

Teen tämän kaiken vain itseäni varten. Myös se kannustaa jatkamaan, että nykyisin voisin hankkia kaikki ne vaatteet, joita näen mainoksissa. Mahtumiskriteeri ei ole enää tyly realiteettini. Opettelen ostamaan värikkäitä vaatteita, muutakin kuin mustaa."

Tomi: "Enpä enää merkkaile syömisiäni tai liikkumisiani mutta osallistun yhä Kiloklubin foorumin kausiliikuntahaasteisiin. Tavoitteeni on liikkua säännöllisesti, noin 60 kertaa neljässä kuukaudessa."

Miten neuvot muita? Mottosi?


Tiina: "Muutos vaatii aikaa ja voimia. Laihtumisen tai kunnon kohottamisen tuloksien nopeudella tai kiirehtimisellä ei ole mitään merkitystä. Jos haluaa pysyviä muutoksia, aiemmat tavat tulee uusia järkevästi, jotta niistä tulee aidosti kestäviä ja pysyviä tapoja. Ei siis nopeasti vain oikealla tavalla!"

Tomi: "On helppo selitellä asiat itselleen parhain päin, ja keksiä tekosyitä liikkumattomuudelle. Kun kirjaa kaikki faktat ylös, voi seurata tavoitteiden toteutumista niiden valossa. Välillä oikein polttelee päästä liikkumaan. Tunne, mistä en aiemmin tiennyt mitään. Itsestä se on kaikki kiinni!"

Tarja Rea Luomanperä
kirjoittaja on Kiloklubin toimittaja