Ladataan... Ladataan...

45 kiloa kevyempi vaimo

Tämä villitys kestää korkeintaan kaksi viikkoa, ajatteli Petri salaa, kun Piia hurahti kuntoiluun.

139 kiloa. 139 kiloa ja 168 senttimetriä, sanoo Piia Sankari ja näyttää hämmentyneeltä.

Sellaiset olivat lukemat puolitoista vuotta sitten. Mutta olo ei tuntunut yhtään lihavalta, vaatteetkaan eivät puristaneet.

Eivät kai puristaneet, kun käytit aina miesten collegehousuja, puoliso Petri Ylitalo ei malta olla puuttumatta puheeseen.

Sitten Petri jatkaa television katsomista, tänään tulee formuloita. Piiaa naurattaa. Tuollainen mies, paras tukija, oikeasti.

Minulla ei ole tilitettävänä sitä tyypillistä laihdutustarinaa: yhtenä päivänä oma olemus alkoi inhottaa ja – tadaa – sitten laihdutin ja elämä meni uusiksi.

Elämäntapamuutoksen alussa toukokuussa 2013 ei ole mitään dramaattista. Silloin Piia saa uuden ripsienpidennysasiakkaan. Käyn säännöllisesti kuntosalilla, kertoo asiakas kampaamossa, kaiken muun puheen lomassa.

Piia kuuntelee ja miettii laiskasti: Ei helevetti, olisi se kyllä hienoa, jos joskus jaksaisi liikkua…

Parin päivän kuluttua hän lähettää asiakkaalleen tekstiviestin, paljon pohtimatta: ”Mitäs, jos käyttäisit tietotaitoasi? Tekisit mulle kunnon saliohjelman ja ruokavalion.”

Asiakas lupaa tehdä.  Hän ei ole ammatiltaan personal trainer, mutta vuosien treenaaminen on tuonut mukanaan paljon tietoja ja kokemuksia.

Outista tulee Piian ystävä ja tsemppaaja.

Juoksumatolle en nouse

Askelkyykkyjä painojen kanssa salin toiseen päähän ja takaisin, komentaa Outi kuntosalilla. Piia tietää pyörtyvänsä janoon, ihan kohta.

Kun hän ottaa viimeiset horjuvat askeleet, Outi jatkaa: Ja vesipullo on sitten tuolla toisella seinustalla. Painot käteen ja sinne, jos haluat juoda.

Kuolen tänne, Piia päättää. Salin peilissä kiiltää punainen naama. Vieressä on juoksumatto. Joku juoksumatto, sille en ikinä nouse, se on moro nyt!

Mutta suihkun jälkeen kotona oli tuntuu niin hyvältä, energiseltä, että Piia päättää mennä salille uudestaan. Ja uudestaan. Hän alkaa treenata kuutena iltana viikossa.

Petri seuraa, kuinka Piia menee ja tulee ja tullessaan hehkuttaa: Jaksoin spinningissä vartin eikä tuntunut siltä, että sydän hyppää rinnasta ulos. Mieletöntä.

Petriä touhu epäilytti.

Piia on aikaisemmin ostellut talouteen kaikenlaisia salivehkeitä. Ne ovat pölyttyneet kaksi viikkoa ja lähteneet sitten kiertoon. En kommentoinut avovaimolle mitään.

Italianpataa – nuuh!

Piia punnitsee kaiken ruokansa sinnikkäästi Outin ohjeiden mukaan. Kaurapuuroa, broileria, raejuustoa, kasviksia, kolmen-neljän tunnin välein.

Ruokavaliolla ei ollut mitään hienoa nimeä. Ideana oli vain, että vähän kaloreita, hyvästi herkut ja treeni päälle.

Samaan aikaan Petri ja 4-vuotias Luca syövät makaronilaatikkoa, hernekeittoa ja italianpataa.

Ja mää haistelin vieressä, Piia muistelee.

Petrin vanhempien luokse on vaikea lähteä kyläilemään. Siellä olisi ehkä tarjolla perunamuusia. Ja sitä olisi pakko syödä, syödä ihan liikaa.

Ensimmäisen treeniviikon jälkeen Piia punnitsee itsensä. Hän on laihtunut kolme kiloa. Ei vitalis, tämähän toimii oikeasti!

Petri alkaa aavistaa, että nyt ei ole kyseessä yksi Piian lyhyeksi jääneistä kunnonkohotusprojekteista.

Tuumin, että voihan tuo laihtuminen luonnistuakin.

Krapulamättöä, aivan sama

Sopivan suorapuheinen emäntä, ei mikään tekokynsityyppi, ajatteli Petri tavatessaan Piian ensimmäistä kertaa. Piia painoi silloin suunnilleen saman verran kuin nyt laihtumisen jälkeen. Petrin mielestä sopivasti.

Vakavampi seurustelu alkoi vuonna 2008. Piia oli 18-vuotias, Petri 24. Seuraavana vuonna Piia jäi työttömäksi koneenhoitajan työstään ja joutui polvileikkaukseen. Syöminen tuntui hankalalta.

Saatoin olla päivän syömättä ja seuraavana en muuta tehnytkään kuin söin. Viikonloppuisin kului alkoholia ja krapulassa tietenkin vedettiin kaikkea mättöä.

Joskus mielessä käväisi ajatus, olisiko hoikempana helpompaa. Jaksaisiko paremmin, olisiko kauniimpi. Silloin Piia paastosi pari päivää. Sitten hän vakuutti itselleen: olen hyvä näin.

Pään sisällä oli yhtä aikaa kaksi tunnetta. ’Aivan sama’ ja ’mitäpä jos…’.

En oikeastaan pannut merkille Piian lihomista. Eihän sellaista huomaa, jos näkee toisen joka päivä, Petri sanoo.

Jumavita, ärsyttää

Muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen Piia lakkaa punnitsemasta ruokiaan, mutta pysyy ruokavaliossa.

Eräänä päivänä hän näkee kaupassa Flora-kermapurkin. Kerma ei kuulu ruokavalioon, ei edes vähärasvaisin. Hän ottaa purkista kuvan ja lähettää Outille viestin: Saanko syödä tätä? Outi lupaa.

Piia kaataa vokkiin jauhelihaa, vihanneksia ja kermaa. Maistuu ihanalta. Mutta sitten tekee taas mieli mennä treenaamaan.

Missä äiti on? Luca kysyy toisinaan Petriltä. Äiti on taas siellä salilla, Petri vastaa. Petri on Lucan kanssa kotona illan toisensa jälkeen. Aluksi se ei tunnu vaikealta.

Lucan mentyä nukkumaan oli kiva pelailla rauhassa pleikkaria.

Sitten Petriä alkaa ärsyttää. Jumavita, ikinä ei pääse omille asioilleen ilman Lucaa. Mutta hän ei sano Piialle mitään. Puoliso vaikuttaa olevan niin tyytyväinen, niin tosissaan, niin erilainen kuin ennen.

Piian ensimmäinen välitavoite, sata kiloa, alittuu 17.11.2013.

Silloin hölläsin hiukan. Nyt paino onkin pudonnut hitaasti. Takapakkia on saattanut tulla parin kilon verran, mutta viikossa ne on saatu taas pois.

Hyvästi, metriset lenkkarit

Joskus Piia ihmettelee suihkun jälkeen: Hei, tavallinen pyyhe menee ympärilleni kiinni, ei tarvita enää jumbopyyhettä. Hallelujaa!

Pyyhe on suuri asia. Suurempi kuin se, että sopivia vaatteita löytyy nykyään helpommin kuin ennen.

Olen aina ollut resupetteri ja kulkenut kollareissa, mutta ei pontso-osastoja kyllä ikävä tule.

Petri puuttuu puheeseen:
Naisellisemmaksi olet tullut. Nykyään käytät leggingsejä ja farkkujakin. Kaikki on tiukempaa. Ennen oli metrisiä lenkkareita, nyt naisten kenkiä.

Piia näyttää vähän hämmästyneeltä. Mies on huomannut.

Paljon tärkeämpää on se, miten enemmän jaksan nyt. Ennen makasin perse liimautuneena sohvaan ja pyysin Petriltä, että tuo kahvia. Ja kamala mullittelu, jos ei tuonut. Aikaisemmin tuntui siltä, että mitään en viitsi ja mikään ei kiinnosta.

Kun Luca nykyään pyytää äitiä pihalle leikkimään, Piia menee ja leikkiikin, hyppii trampoliinilla. Äiti ei enää istu terassilla. Se tuntuu hyvältä, jaksaminen.

Joskus ruokapöydässä Luca kysyy, miksi Piian lautasella on kasviksia ja muilla makaronilaatikkoa.

Sen enempää poika ei ole laihtumistani ihmetellyt, hän ei ole kommentoijatyyppi. Olen sanonut, että saa äidinkin ruokaa syödä, mutta eipä ole parsa maistunut.

Hiljainen tukija

Olen ylpeä Piiasta, Petri sanoo yhtäkkiä painokkaasti.

Positiivisempaan suuntaan on muuttunut. Ennen Piia ei halunnut mitään, meni kauppaankin hupparin huppu päässä. En kyllä itsekään ole pukumiehiä, mutta silti.

Arvostan ihan mielettömästi Petrin tukea, Piia kehuu takaisin.

Se tuki ei ole jatkuvaa kehumista, vaan hiljaista toimintaa. Lapsen hoitamista ja sitä, että Petri tuo kaupasta pyytämättä vihanneksia. Petri ei ole koskaan valittanut siitä, että Piia on illat pois kotoa, salilla.

Ja kun Piia on peilin edessä raivonnut roikkumaan jäänyttä vatsanahkaa, Petri on lohduttanut.

Tai ehkä lähinnä kuunnellut. Usein ei ole sanoja, jotka saisivat naisihmisen rauhoittumaan, kun tilanne on päällä. Piia on aina ollut sellainen, ettei kerjää kehuja.

Totta. Jos joka päivä hokisit, miten laihtunut ja ihana olen, en uskoisi.

Piiaa naurattaa.
Myös Petri on laihtunut kymmenisen kiloa melkein vahingossa. Painoa alkoi kertyä samaan aikaan kuin Piiallakin.

Epäterveelliset ja epäsäännölliset ruokailutottumukset ja lapsi ja kiire ja kodin remontti… Silloin ei ole sali ensimmäisenä mielessä.

Nyt olen taas alkanut käydä kuntosalilla pari kertaa viikossa. Enkä ehkä syö ihan yhtä epäterveellisesti, vaikken millään ihmedieetillä olekaan.

Kuntoilu ei kuitenkaan liity menettämisen pelkoon, Petri haluaa tarkentaa.

Jotkut miehet saattavat ajatella, että nainen jättää, kun hänestä on tullut vetävämmän näköinen. Jos Piia lähtee viikonloppuna ulos kavereiden kanssa, sanon, että siinähän lähdet. Meillä on luottamus kunnossa.

Esimerkin voima tehoaa, uskoo Piia. Nalkutuksen voima ei.

Joskus, kun toinen on käristänyt ranskalaisia, olen saattanut sanoa, että ota nyt vain se rahka sieltä kaapista. Että tulee hyvä olo. Mutta en mää mielestäni ole ikinä pahasti sanonut.

Kahvi ja tupakka pysyvät

Parisuhde, Piia miettii. Olisiko siihen kuitenkin pitänyt panostaa treenaamisen keskellä. Ehkä.

En ehtinyt potea syyllisyyttä, kun kiisin paikasta A paikkaan B. Salilla käyminen muuttui arjeksi. Sopeuduimme siihen, ettei yhteistä aikaa juuri ole.

Nyt on toisin, vähän. Jos Luca nukkuu ja Piia on kotona, tietokone ja Pleikkari sammutetaan.

Istutaan terassilla ja jauhetaan paskaa. Yhdessä. Se on kivaa.

Terassilla poltetaan muutama tupakka. Siitä Piia ei ole valmis luopumaan. Eikä kahvista. Eikä satunnaisista baari-illoista.

Moni saattaa ajatella, että kun laihduttaa, jokaisesta paheesta pitää luopua ikuisesti. Ei tarvitse.

Tavoitteena 85 kiloa

Ensimmäisestä kuntosalikerrasta on nyt kulunut vuosi ja kaksi kuukautta. Into ei ole laantunut. Piia jaksaa vetää rankkojakin treenejä, suurimmaksi osaksi kestävyysharjoittelua.

Lähinnä sydäntä on vapaiden painojen kanssa touhuaminen. Maastaveto-päivänä kokeillaan aina vähän rajoja, Tämän hetken ykkönen on 115 kiloa, isoveljen kannustamana.

Tavoitepaino, 85 kiloa, lähestyy. Sitä kohti mennään välillä hitaammin, välillä nopeammin.

Entiseen palaamista en pelkää paskaakaan. Ensin oli sellainen olo, että määhän näytän, etten retkahda. Sitten tuli olo, että tämä ei ole dieetti, vaan elämäntapa. Eikä yhtään ahdista, repikää siitä!

Kohta Piia valmistuu kampaajaksi ja personal traineriksi. Silloin järjestetään bileet, joissa ruokaa ja juomaa ei säästellä.

Jos joku olisi kaksi vuotta sanonut, että olen yli 40 kiloa laihempi ja opiskelen personal traineriksi, olisin nauranut paskaisesti.

Ehkä se, että olen ollut sairaalloisen lihava, auttaa tulevassa työssäni. Osaan hypätä asiakkaan kenkiin ja tiedän mitä se on. Ei todellakaan helppoa.

Muitakin tavoitteita on. Esimerkiksi Meri-Porin Vahvin Nainen -kisat. Niissä vedetään autoa ja kieritetään rengasta.

Petri valpastuu, näyttää ylpeältä:
Piia voitti jo yli satakiloisena naisten sarjan. Nyt on tsänssejä pidemmällekin. Naiseni on voimakkaampi kuin monet miehet.

Piia Sankari, 24, ja Petri Ylitalo, 30, asuvat Porissa. Perheeseen kuuluvat myös 4-vuotias Luca-poika sekä kaksi kissaa ja koira. Piia valmistuu pian kampaajaksi ja personal traineriksi. Petri on ammatiltaan kirvesmies.

Piia on laihtunut 45 kiloa 1,5 vuodessa salitreenin sekä säännöllisen, terveellisen ja vähäkalorisen ruokavalion avulla. Hän treenaa salilla 3 – 6 kertaa viikossa, pelaa kaksi kertaa viikossa pesäpalloa kaveriporukan kanssa sekä lenkkeilee koiran kanssa.
Petri on laihtunut 10 kiloa vaimonsa esimerkin innoittamana vähän kuin vahingossa. Hän on lisännyt liikuntaa ja katsoo hieman tarkemmin, mitä syö.

Piian päivän ateriat:
Aamupala noin klo 7: Kaurapuuro, mehukeitto ja raejuusto sekä 2 – 4 kuppia kahvia tai 2 ruisleipää lisukkeilla ja 2– 4 kuppia kahvia (”kahta en vaihda, toinen on kahvi!”).
Välipala noin klo 11: maitorahka + mehukeitto tai maitorahkasmoothie.
Lounas noin klo 14: Jauhelihaa/kanaa/kalaa ja kruunuvihanneksia tai salaattia.
Välipala noin klo 17: proteiinijuoma tai 2 ruisleipää lisukkeilla.
Iltapala noin klo 20: Sama kuin lounas. Jos menee myöhäiseen iltaan, pari keitettyä munaa, tonnikalaa ja kurkkua tai tomaattia.
Vettä
joka päivä 2 – 4 litraa.